ELÄMÄNHALU

5. Onko sulla jokin huonosti?

Taehyung

"Älä leiki mun kanssa, Taehyung".

Tartuin Jiminin käsistä, ja vedin tämän lähemmäs itseäni. Tämä katsoi silmiini, ja näin niissä epävarmuuden. Toin kasvoni yhä vain lähemmäksi Jiminin kasvoja, ja pyyhkäisin pojan hiukset pois tämän silmien edestä. Hänen katseensa eteni hitaasti silmistä käsiini, ja tämä ravisti päätään. Hymyilin leveästi ja kuiskasin hiljaa "se oli vitsi". Jiminillä kesti hetken aikaa tajuta kuulemansa. Hän tuijotti minua hymyn samalla levitessä tämän huulille.

"Mä sanoin, että älä leiki mun kanssa!" poika nauroi, ja ravisteli minua.

"Piti mun vähän sua kiusata." hymyilin ja pörrötin Jiminin hiuksia. Tämä nolostui ja kääntyi katsomaan maata.

"Totuus vai tehtävä?" hän kysyi hiljaa, ja nosti taas katseensa minuun.

"Totuus".

"Kuka näki sut viimeks alasti?".

"Sinä joskus aikoinaan".

Jimin tuijotti minua hämmentyneenä, ja haroi hiuksensa taakse, "Entä Jungko...?".

"Se ei halua sellaista.".

Silloin ovikello soi. Jimin nousi, ja juoksi avaamaan. Kuulin naurua. Sitten kuulin, kun Jimin sulki oven ja tuli Hoseok perässään olohuoneeseen.

"Haittaako jos Hoseok liittyy seuraan?" Jimin kysyi, ja istuutui viereeni.

"Ei tietenkään".

-

Olimme sopineet jäävämme Jiminille yöksi. Kello tuli jo kahdeksan, ja olimme syöneet ja puhuneet. Hoseok päätti lähteä käymään kaupassa hakemassa meille iltapalaa, joten jäimme Jiminin kanssa kahden.

"Miks mua väsyttää jo?" Jimin tuhisi ja hieroi silmiään.

"Sanoppa muuta" naurahdin, ja nostin käteni ilmaan venytelläkseni niitä.

Silloin Jimin tuli lähemmäksi, ja nosti paitaani, "Mitä nää on?".

"Ei mitään" mumisin ja laskin paitani.

"Ei mitään? Sulla on jotain jälkiä sun vatsassa, Taehyung.". Puristin Jiminin kainalooni ja kerroin etten tiennyt mistä ne olivat tulleet. Tämä murjotti, ja pyysi minua kertomaan.

"Mä sanoin jo, ne ei ole mitään. Ne on vanhoja, merkityksettömiä jälkiä. Ei puhuta tästä enää, Jimin.".

Poika huokaisi, "Mä oon huolissani susta. Kertoisit nyt vaan... Onko sulla jokin huonosti?".

"No... No siis ei. En vaan yksinkertaisesti oo saanut aikaa muulle kuin Jungkookille, ja se on aika raskasta... E-etkä saa ajatella etten rakasta sitä, haluaisin vaan tehdä muutakin kuin olla kotona.".

"Mutta nythän sä oot täällä, ja kaikki on hyvin?" Jimin hymyili heikosti ja nosti kätensä olalleni.

"Mm..." mumisin, enkä sitten enää voinut itselleni mitään. Nyyhkytin säälittävästi Jiminin edessä tämän koittaessa lohduttaa minua. Hän nosti kasvoni, ja pyysi rauhoittumaan.

"Taehyung, kuuntele. Kaikki on hyvin, kaikki on ihan hyvin. Kuuntele mua, älä itke." poika hymyili, ja halasi minua. Hän nousi taas katsomaan minua, ja suuteli minua otsalle niin kuin minulla oli aina tapana tehdä hänelle.

"Ji-Jimin?".

"Niin?".

Katsoin vanhempaa poikaa silmiin, ja tämä pyyhkäisi kyyneleen poskeltani. Hän oli ystävä, jota kuka tahansa toivoisi. Siksi olin nyt niin onnellinen että tunsin hänet, ja hänen ansiostaan mielialani nousi sekunneissa.
Tartuin pojan käsistä, ja hitaasti toin tämän lähemmäs itseäni. Silloin Jimin sulki silmänsä, ja kuulin oven takanamme avautuvan.