ELÄMÄNHALU

16. Miksei me vaan seurusteltais?

Jimin

"Kuka ois arvannu et täs käy näin" Hoseok hymyili ja tuijotti minua suoraan silmiin. Hänen silmänsä olivat kauniit.

"Niinpä" mutisin ja painoin pääni tämän rintaa vasten. Hoseok oli lämmin, ja saatoin jopa kuulla tämän hennon sydämen sykkeen.

"Jimin?"

"No?"

"Miksei me vaan seurusteltais?"

Nostin katseeni Hoseokin silmiin. Hymy nousi huulilleni. Nyökkäsin nopeasti, ja sain suudelman otsalleni.

"Mennään kahville" Hoseok sanoi pienen hiljaisuuden jälkeen, ja nousi pukemaan vaatteitaan.

-

Istuimme hiljaisessa kahvilassa. Hörpin maitokahviani ja tuijottelin puhelintansa räpläävää Hoseokia. Silloin kuulin oven takanamme avautuvan. Näin ensin lyhyen vaaleahiuksisen pojan. Sitten tämän perässä sisään asteli hieman pidempi poika. Jungkook?

"Hoseok, lähetään" kuiskasin tälle ja koitin nopeasti vetää takin päälleni.

"Miks?"

"Jungko-"

Silloin tunsin käden olallani. Käännyin katsomaan Jungkookia, joka hymyili leveästi.

"Moi, Jimin!" tämä naurahti ja käänsi lopulta katseensa Hoseokiin, joka oli kerennyt vetää huivin suunsa eteen, "Kukas tää on?"

"Ho... Hojin" hymyilin takaisin ja tartuin Hoseokin kädestä, "Meidän pitää nyt mennä. Hyvää jatkoa, Jungkook."

Lähdin ottamaan askeleita kohti ulko-ovea Hoseok perässäni. Kun olimme päässeet ovesta, tämä avasi suunsa.

"Kuka toi oli?"

"Siis häh? Jungkook?" vastasin ja käännyin tuijottamaan poikaa.

"Jeon Jungkook?"

"Joo joo"

"E-eihän oo?"

En osannut sanoa mitään. Tuijotin vain tätä silmiin ja koitin saada selvennystä asioihin. Hoseok veti puhelimen taskustaan, selasi sitä hetken, ja näytti sitten kuvaa jostain miehestä.

"Tää on Jungkook" Hoseok sanoi ja osoitti kuvaa.

"En ees tunne koko tyyppiä" vastasin ja tarkkailin kuvaa niin kuin siinä olisikin ollut jotain sen arvoista.

Hoseok tunki puhelimen takaisin taskuunsa, eikä puhunut enää mitään koko loppumatkalla kotiin.