Elmvinen tutkimusmatkailijat

Riviin järjestyy! osa 1

Milduin hämmästykseksi hän herää aamulla lattialta ohuen paltjan päältä. "??" Hän nousi ylös paita puolessavälissä hänen käsivarttaan hiukset aivan pöllähtäneinä. "Hmh? Aa, huomenta! Siirrettii sun tavarat jo sun huoneeseen. Näytit nukkuvan nii hyvin ettei me kehdattu herättää sua." Alko sanoi ohimennem kantaen isoa painavan näköistä pahvilaatikkoa. "Mitä kello on?" Mildui kysyi raapien päätään. Hän nousi ylös ja otti sängynalusensa, tyynynsä ja peittonsa syliinsä ja kompuroi ulos ahtaasta ovenvälistä. "12:44, sun huone on muuten tän käytävän päässä numero 16. Laita kamat niskaa ja tuu auttaa"
"Selvä..." "Niin myöhä?" Hän ajatteli ja haukotuksen tahdittamana tallusti tavarat niskassa huoneeseensa. Ovi aukesi naristen niinkuin kaikki muutkin ovet. Mildu pudotti patjansa peittoine tyynyneen tyhjän sängyn pälle ja kaatui sitten kasan kruunuksi väsyneenä tavaroittensa päälle.
Hän valui hitaasti lattialle ja kurotti reppuunsa.

Vaatteet vaihdettuaan hän talsi takaisin takaisin käytävälle ja vilkuili Alkon varalta.
"Hoi, täällä!" Hän huusi ja heilutti kättään käytävän toisessa päässä takanaan valtava pahvilaatikkopino. "Laatikoiden päällä on huoneen numero. Ne tulee kantaa sinne" hän kertoi ja lähti matkaan. Mildui tuijotti kysyvästi laatikoita tovin kunnes yksi laatikoista lähti varoittamatta nousuun.
Milduin edessä seisoi pitkä henkilö joka katsoi häntä närkästyneesti. Sanomatta mitään hän jatkoi matkaansa kantaen pahvilaatikkoa käytävän halki jättäen Milduin omaan arvoonsa. Tuumasta toimeen hän nosti pahvilaatikon jonka päällä oli luku 8 ja sinne oli Milduin menevä.

Tovi kului kun Mildui ja Alko uurastivat yläkerrassa pahvilaatikoita kantaen, kunnes alakerrasta kuului huuto aamupalalle. "Mennään ennenkuin Mr. Lour saa siepit. Viedään nopee nää viimeiset laatikot huoneisiinsa" Alko sanoi ja Mildu vihdoin kysyi "Mitä näissä on?"
"Tyyppien tavaroita. Vanhimmilla jäsenillä on eniten kiertyny omaisuutta matkoillaan ja ne pitää viedä niiden huoneisiin."
 Milduin viimeinen laatikko osoittautui olevan huoneeseen 19. "Ompa outoa. Olen kävellyt käytävän edes takaisin eikä täällä ole ovea 19." Hän kummasteli ja laski laatikon maahan. "Ah! Se on pomon huoneeseen! Varovasti, jos jotain hajoaa saat tuta sen nahoissasi." Alko naurahtaa ja johdattaa Milduin toiseen saliin jonka eräässä ovessa on luku 19.

He avaavat oven vartoen ja laskevat laatikon pöydälle. "Nonni. Mennään." Alko tarttuu Mildua hihasta mutta tämä pysähtyy.
 Pöydällä olevan avoimen tietokoneen ruudulla on kuva Milduista. Vieressä on tekstiä ja tietoa tästä, niin ulkoista kuin henkilökohtaista. Hön kääntyy hiljaa pois ja he palaavat pääsaliin.
 Baarissa on jo kova melu näin varhain päivästä. Vakioasiakkaat juttelevat tarjoilijoiden kanssa ja Mildui istuutuu samaan pöytään josta eilen oli puhe. Alko laskee pöytään voin ja leipää ja kääntyy lähteäkseen. "Etkö syö?" Milduin kysyy väsyneenä ja Alko naurahtaa "Söin jo. Olet ainoa unikeko. Minun on palattava tarjoilijan tiskiin."
"Selvä" hän mumisi ja alkoi voidella leipää.

Hetken päästä pöytään istui Mr. Lour ja kaksi tuntematonta henkilöä. Myös Alko tuli paikalle nojaten Milduin tuoliin. "Tässä on Milduin" Mr. Lour aloitti: "Hän on joukomme uusi lisä, joka on valmistunut ala-asteelta vuoden etuajassa. Hän kävi Majoagan yläasteen korkein pistein ja valmistui kahdella stipendillä historia-luokalta. Lukiossa hän jatkoi historian tutkimista ja on ollut vaihto-oppilaana Sayrabin arkeologi-lukiossa Turkissa ja valmistunut sieltä varmaksi maailman matkaajaksi." Hän sanoi iloisena ja hymyili Milduille tyytyväisenä. "Vau.." Alko sanoi yllättyneenä ja jatkoi "Taidat sitte taitaa tän tutkimisjutun" "Niin kai" Mildui vastasi ja kummasteli yllättävää esittelyä. "Tässä on Arambel" mr. Lour sanoi ja laski kätensä vieressä istuvansa naisen olkapäälle. "Hän on 26 vuotias kokenut tutkimusmatkailija, ja kolmen valmistuneen ryhmän entinen johtaja."

Arambelillä oli oranssit pitkät hiukset ja hän näytti määrätietoiselta. Hänellä oli pisamia nenänsä päällä ja vihreät silmät. "Tästä lähtien, Milduin,  minä olen sinun kapteenisi." Hän sanoi itsevarmasti ja ojensi kätensä kätelläkseen Milduita. "Ilo tutustua" Mildui puristi tämän kättä iloisena, sillä Arambel tuntui luotettavalta ja turvalliselta henkilöltä.
 "Nihihihii, arvaa ketä muuta kuuluu tän vuoden Arambelian ryhmään?" Alko sanoi irvistäen ja osoitti peukalolla rintaansa. "Minä!" Mildui oli iloinen tiedosta että hänen ryhmänsä oli luotettava. Alko oli ensimmäinen henkilö johon Mildui luotti ja hän oli toivonut että he voisivat työskennellä yhdessä. "Ryhmään kuuluu kolme henkilöä johtajan lisäksi. Se tekee te kaksi ja Reolin." Mr. Lour sanoi. "Mm..Et ole tainnut tavata vielä Reolia?" Amber katsoi Milduita kysyvästi joka puisti päätään.

"Reol on tooosi pitkä ja vahva ja sillä on mustat lyhyet hiukset" Alko selitti ja levitti kätensä levälleen. "Käskin hänen noutaa eräs kirje postista joka tuli toimittaa Perjoon huomiseen mennessä." Arambelia sanoi ja katsoi
Mr. Louria ehdottavasti. "Kyllä. Tästä saattaa tulla kokonaisen ryhmänne toinen homma. Ensimmäinen tehtävänne on keksiä ryhmälle nimi" hän sanoi ja poistui pöydästä.
"Selvä!" Arambel löi kätensä äänekkäästi yhteen "Jatkakaa hommia baarissa kunnes Reol palaa. Sitten tavatkaamme yläkerran pienessä olohuoneessa.". Alko jatkoi tarjoilijan hommia kun Mildui korjaili pöytiä. Ei kulunut kauaa kun pääovi raottui ja intensiivinen aura valtasi ruokasalin.  "Reol!" Alko sanoi ja Mildui katsahti kohti ovea. Ovella seisoi pitkä arvaten 18, 19 vuotias poika lyhyeillä mustilla hiuksilla.  Pojalla oli musta-harmaa raitapaita ja vaaleanruskeat farkut ja ruskea reppu. Mildui ei pidä miehistä, mutta hänen oli myönnettävä että Reol oli hyvän näköinen.