Elmvinen tutkimusmatkailijat

Yhden puolesta

Milduin istui työpöytänsä ääressä ja syksyilta oli jo pimentynyt yöksi, vaikka kello oli vasta 21:13. Hän luki ja tutki kirjaa ja oli jo kerennyt sivulle 13, kunnes Arambel koputti Milduinin oveen.
 "Tulkaa Reolin huoneeseen" hän sanoi ja turhautuneena Milduin, joka joutui taas keskeyttää kirjansa lukemisen, nousi ylös työtuoliltaan ja lähti Arambelin ja Alkon kanssa kohti Reolin huonetta.

Reol oli sängyllään, peittoon kääriytyneenä tietenkin, ja vaikutti hieman hämmentyneeltä kun kolmikko marssi tämän huoneeseen. He istuivat alas, Milduin yhä hämillään mistä oli kyse. "Aavikkoliskot.." Arambel aloitti.
 "Olette mahdollisesti saaneet uuden tehtävän, mutta Reol ei pysty ottamaan siihen osaa.. Vielä ainakaan." Arambel sanoi ja Alko kokeili Reolin otsaa joka oli kuuma. Hänelle oli taas noussut kuume. Reol yritti näyttää välinpitämättömältä, mutta oli haikea asiasta. Hän näytti vointinsa takia muutenkin surkealta.
 Arambel jatkoi: "Haluatteko silti ottaa tehtävän vastaan. Esimerkiksi vaikka Kaleb voisi korvata häntä".
"Se pelle vai?" Ajatteli Reol tympääntyneenä, eikä Alkokaan näyttänyt iloiselta. "Kalebille miljoona vuotta liian aikaista edes yrittää korvata Reolia".
 Milduin ei suoraansanottuna vain ollut iloinen, sillä hänestä tuntui pahalta jättää Reol jälkeen, eikä hänen liioin tehnyt mieli hengata Kalebin kanssa.

Arambel huomasi kolmikon kireyden ja ryhmän johtajana hän päätti kysyä "Johtuuko valinnan vaikeus Kalebista? Se oli vain esimerkki."
"Eeeei..." Alko sanoi hiljaa raapien päätään. Arambel oli sanonut, että heidän pitäisi yrittää tulla toimeen kaikkien kanssa, sillä kun kyse oli tehtävän suorittamisesta, jopa Reol pärjäsi Kalebin kanssa. Reol ei uskaltanut sanoa mitään, sillä tunsi olevansa ulkopuolella päätöksestä... Ja koko asiasta. Hän yskäisi ja näytti väsyneeltä.
 "Ehkä me.." Milduin aloitti: "Ehkä me mielummi toimimme ryhmänämme.. Reolin ei tarvitse kiirehtiä parantumistaan ja kerkeää parantua kunnolla, ja olemme kuitenkin.. no.. Tiimi.." Milduin sanoi näpräten rannekelloaan hermostuneena. Arambel hymyili iloisena ja sanoi energisesti "Selvä sitten" ja läimäytti tapansa mukaisesti kätensä yhteen.

Reol oli hieman yllättynyt, mutta Alkokin vaikutti tyytyväiseltä. "Ketään ei jätetä" he ajattelivat ja heidän luottamus toisiinsa tuntui vain kasvavan.
 "Enpä ole ennen nähnyt sinua hiukset auki.." Reol totesi Milduinille ja tämä laski kätensä nopeasti päänsä päälle. Hän oli kokonaan unohtanut Kalebin irtoittaneen tämän ponnarin. Hän siirsi hiuksensa vasemmalle puolelleen ja näytti hieman nolostuneelta tietämättä yhtään kuinka sekavalta ne olivat mahdollisesti näyttäneet. He palasivat huoneisiinsa, mutta Milduin oli liian väsynyt jatkaakseen kirjan lukua, joten meni suoraan nukkumaan.

Uusi aamu sarasti, levollinen sunnutai, heidän viikonloppunsa viimeinen vapaapäivä oli valitettavasti koittanut.
 Reol voi jo paremmin ja oli noussut ylös tapansa mukaan yhdeltätoista, samat vaatteet päällä kuin eilenkin.
 "Huomenta" Alko tuli tämän luokse ja istui alas. He olivat aavikkoliskojen tyypillisessä kokoontumispaikalla, toisen kerroksen vihreillä sohvilla, sammutetun takan edessä. "Tää on nyt aavikkoliskojen reviiriä" Alko sanoi naurahtaen ja nojasi väsyneenä sohvan selkänojaan. "Kutsukaamme tätä pääjamaksemme" hän sanoi ja Reol kurtisti kulmiaan "Ompa lapsellista" hän sanoi naurahten ja Alko käänsi kylkeään ja tuhahti: "kunhan vitsailin".

Hän nousi äkisti istumaan ja katsoi silmät pyöreänä Reolia. "M-mitä nyt?" Reol kysyi nolostuneena äkillisestä tuijotuksesta ja piiloutui kirjansa taakse. "Voitko jo paremmin?" Alko sanoi helpottuneena ja kuulosti paljon energisemmältä. "J-joo" Reol sanoi nolostuneena kirjansa takaa ja nosti epävarmasti katsettaan. "Mahtavaa, sittenhän sä pääset seuraavalle tehtävälle, eikä meidän tarvi ottaa rasittavaa Kalebia mukaan!" Alko sanoi leveällä hymyllä ja nojasi helpottuneena sohvan selkänojaan.

Alkon juodessa aamukahviaan vihreillä sohvilla, ja Reolin lukiessa kirjaansa tämän vieressä vihreällä nojatuolilla, juuri herännyt Milduin tallusti heidän luokseen.
 "Hei Mildu, nukuitko hyvin?" Alko kysyi pirteänä ja Milduin istui sohvalle tämän viereen kiireisen näköisenä ja sanoi järkyttyneenä: "Se on poissa!"
 Reol nousi kunnolla istumaan ja laski kirjansa sanoen vihaisena: "Älä vain sano.."
 "Se kirja! En löydä  sitä!" Milduin sanoo alakuloisena eikä näytä yhtään vitsailevan.
"Svenureksin kirjako? Miten?" Alko huolestuu ja laskee kahvikuppinsa. Hän katsoo ympärilleen epätoivoisen näköisenä ja he katsovat Reolia kysyvästi.

"Miksi te minua katsotte.." Reol on turhaantunut ja epäonnekseen huomaa Kalebin kävelevän heitä kohti. "Ääh, taas toi yks" hän sanoo ja Milduin huokaisee syvään. Alko nauraa mielessään heidän yhteistä vihollistaan ja Kaleb pysähtyy heidän kohdallaan.
 "Mitä sä haluut?" Reol tuhahtaa ja Kaleb nojautuu Alkon ja Milduinin sohvan selkänojaa vasten ja sanoo irvaillen: "Mitäs te täällä, noin kireän näköisinä?" Hän pyörittelee Alkon sekaisin olevia hiuksia sormillaan ja Reol huokaisee syvään nielläkseen ärtymyksensä.
 "Olettek--"
"Lopeta!" Alko keskeyttää Kalebin ja huitaisee tämän käden päänsä yläpuolelta. Kukaan heistä ei näytä iloiselta ja Milduin sanoo lopulta: "Oliko sinulla jotain asiaa?"

"..Kuten olin sanomassa, näytätte siltä että olette hukanneet jotain.." hän jatkaa ja kolmikon ilmeet vakavoituvat. "Kenties jonkun kirjan.."
 Milduin nousee ylös ja kääntyy Kalebia päin sanoen jyrkästi: "Jos varastit kirjani, en anna sinulle anteeksi, ellet anna sitä heti takaisin".
 Kaleb nostaa kädet ylös nauraen "Ei ei, älkää ymmärtäkö vääri--" Reol tarraa Kalebin kauluksesta kiinni ja kysyy jyrkästi "Missä se on?" "Hei Reol, lopeta.." Alko sanoo ja nousee sohvalta huolestuneen näköisenä.
 "MITÄ TÄÄLLÄ TAPAHTUU!?" Arambel kysyy vihaisena kovalla äänellä ja tulee nelikon luokse. Reol ja Kaleb irtoittavat otteensa toistensa kauluksista ja Milduin kiirehtii sanomaan: "Kalebilla on mahdollisesti jotain mikä ei kuulu sille" Arambel katsoo Kalebia ja Reolia kysyvästi
Kaleb vastaa: "Se oli vaan vitsi, se kirja on sun huoneen pöydällä.". "Eli sä veit sen!" Alko sanoi vihaisena ja Arambel sanoo: "Kaleb, toisten huoneisiin ei mennä ilman lupaa eikä sieltä varasteta mitään edes ollakseen hauska. Rangaistukseksi saat siivota ravintolassa koko loppupäivän!"
 Kaleb palasi alakertaan tylsistyneen näköisenä ja Arambel jatkoi kolmikon torumista: "Ja Reol, toiseen ei saa käydä käsiksi! Näithän itse mitä Litvong teki Alkolle ja miltä se hänestä tuntui!" Alko meni hiljaiseksi ja Reol pyysi anteeksi. Arambel poistui pettyneenä ja vihaisena toimistoonsa, ja kolmikko oli vielä pitkään hiljaa hänen lähdettyään.

Reol katsahti Alkoon joka istui tämän vieressä ajatuksissaan. Alko ei pitänyt miten kaikki kokoaika puhuivat siitä, mitä Litvong oli tälle tehnyt. Hänelle se oli ihan pikkujuttu, mutta siitä piti tehdä niin iso.
 "Hei Alko.." Milduin alotti ja Reol katsoi onnettoman näköisenä Alkoa joka nosti katseensa kohti heidän vastapäätään istuvaa Milduita. "Oletko varmasti kunnossa siitä Litvongin jutusta?"
 Alko huokaisi ärsyyntyneenä. Taas tämä.
"Olen, se oli ihan pikkujuttu on tässä pahempaakin kohdattu" hän naurahtaa turhaantuneena ja katsahtaa vuorostaan Reolia ja sanoo tällekkin: "Se ei edes hetkauttanut, mutta tarvitseeko siitä kokoajan puhua, teette kärpäsestä härkäsen!" Alko nousi seisomaan ja poistui alakertaan.

"On tässä pahempaakin kohdattu, ai tehtävälläkö?" Milduin toisti Alkon sanat ja kysyi Reolilta hämmentyneenä. "Ei, vaan kotonaan. Siksi hän asuu täällä, toisin kuin suurin osa. "Mitä tarkoitat?" Milduin kysyy edelleen kummastuneena.
 "Alkon perhe asuu tässä kaupungissa, mutta Alko asuu täällä koska hän ei halua olla kotona, toisinkuin esimerkiksi sä, jonka perhe on toisessa kaupungissa niin asut täällä"
"Ei kun mä tarkoitin miks Alko ei haluu asua kotonaan?" Milduin vaikuttaa huolestuneelta ja Reol kääntyy pois sanoen:"Hänen perheensä on vain niin hirveä".