Elmvinen tutkimusmatkailijat

Kentällä

Milduin tuli huoneensa oven eteen. Hänen rannekellonsa mukaan kello oli 12:50.
Taas hän pääsisi aamupalalle vasta yhdeltä.
 He olivat sopineet että näkevät koko aavikkoliskoporukalla Arambelin kanssa ruokasalissa ja kysyisivät tehtävää. Milduin suunnitteli ottavansa Svenureksin kirjan mukaan luettavaksi.
 Hän seisoi ja tuijotti kummastuneena huoneensa ovea, ja vilkaisi sitten muiden ovia.
Muiden ovissa oli hopeinen tai kuparinen tai jopa kultainen hieno nimilaatta, johon oli kaiverrettu huoneessa olijan nimi. Mutta Muilduinilla ei ollut tällaista.

Hän puki päällensä kirkkaansinisen college-paidan hihat taiteltuina sekä tavanomaiset farkkucaprit. Hän sitoi hiuksensa päänsä taakse niinkuin aina ja lähti ovesta energisenä. Oli aika. Aika ilmoittautua uuteen seikkailuun.
 Ruokasalissa ei ollut vielä muita hänen ryhmäläisiään, kun Milduin saapui sinne. Hän istui tavanomaisesti yleensä tyhjänä olevaan pöytään ja katsoi päivän aamupalavalikoimaa.
 "Lettuja!" Kuului aamuääninen huuto tämän takaa. "AAAAAaaah!" Alko istui tämän viereen iloisena. Alko oli harjannut hiuksensa, mikä oli merkki ulos menemisestä. Hänestä myös huomasi, että syksy on tulossa, sillä Alkolla oli lämpimän näköinen musta pitkähihanen jossa luki valkoisella tektillä "Damn you, Autumn."
 
"Kannattaa syödä! Selda ei pidä letuista, joten ne ovat täällä harvinaisia!" Alko sanoi ja huitoi tarjoilijaa. "Kuka on Selda?" Milduin kysyi, hieman vaivaantuneena Alkon heilumisesta.
"Hm? Selda on pääkokki, johtaja, oikea diktatuuri" Alko vastasi nauraen ja Reol hänen takaa kommentoi hieman pelokkaan kuuloisena: "Varo.. Se vielä kuulee sut.." Hän istui heitä vastapäätä ja etsi Arambeliä katseellaan. "Ai kappas, hei Matt! Alko sanoi kun tarjoilija saapui pöydän luokse.
 "Ai kiva, yli-energinen ilopilleri, herra Mystinen ja se uus tyyppi." Hän sanoi kyllästyneenä ja huokaisi: "Mitä laitetaan?"
 "Se uus tyyppi..." Milduin toisti mielessään hieman loukkaantuneena. Ainoastaan Reolin "Herra Mystinen" kuulosti positiiviselta.
"Kaikille kolmelle lettuja." Reol sanoi suurentaen kaulahuivinsa kaula-aukkoa. Hänellä oli punainen kaulahuivi ja tummanpuna- siniraitainen villapaita. Hän ei selvästi halunnut tulla uudestaan kipeäksi.
 Milduin otti kaakaon, Alko kahvin ja Reol teen. Matt häipyi tilauksineen ja
Arambel, joka tapansa mukaan läimäytti kätensä yhteen ja tervehti heitä, istui Reolin viereen ja kysyi: "Onko teillä toiveita tulevalle tehtävälle?". Kolmikko katsoi toisiaan ja Reol sanoi: "Jotain joka ei vaadi niin paljon fyysistä liikunta minun osaltani.." "Ai niin, kun et ole vielä terve." Alko sanoi tylsistyneenä. Reol huokaisi vaivaantuneenä. Milduin oli kiinnostunut hieman rikollisuuden tutkimisesta joten ehdotti: "Jos mennään auttamaan kenttäpoliisia tai jotain?..?"
 "Mitä?" Arambel ei kuullut ja Milduin toisti kysymyksensä nolona. Häntä ujostutti ehdottaa koko ryhmän edestä, mutta Arambel löi kätensä yhteen ja liittyi ideaan: "Mainio ajatus! Lähetän teidät oppilaiksi erikoisjoukkoihin!"
 "Erikoi.. Mihin ryhmään?" Reol kysyi ja Arambel vastasi mystisesti: "Saa nähdä".
 
Myöhemmim Arambel oli tuomassa heille tehtäväpapereita ja ylikuuli heidän keskustelunsa:
 "No, luitko sitä kirjaa?" "No johan mä sanoin, en oo kerenny" "Hei, mulla on idea!" "Voi ei taas.." "Vannon, se on hyvä tällä kertaa!"
 "Kröhöm" Arambel seisoi heidän takanaan ojentaen paperia. "Onnea matkaan" hän sanoi.
 Kolmikko katsoi häntä kiitollisena ja he syventyivät paperiin. Heidän tuli ottaa mukaansa vaatteet kolmeksi vuorokaudeksi, lämpimät ja sateenpitävät sekä vaatteet joissa voi liikkua. "Ai niin.." Arambel muisti, kääntyi ja sanoi:
"Olkaa varovaisia."

"Tavatkaamme Roamilin poliisiaseman edessä kello 18:00 tänään..." "Siinä kaikki?" Alko sanoi ja tuijotti paperia. "Miten me ees päästään Roamiliin? Missä vitsissä se ees on?"
 "Se on syrjäinen kylä Estpien pohjoisessa. Rondelin vuoret sijaitsevat siitä 500m pääsä." Reol sanoi järkevänä ja Alko mulkaisi tätä mutisten "Onko herra kaikkitietävä käynnyt sielläkin?" "Vuorilla, kyllä, Roamilillä, en... Hei missä Milduin on?"

"Hei, paperissa on toinenkin puoli!" Milduin tuli reppu selässä heidän takaansa ja käänsi paperin Alkon kädessä. "Alko..." Reol huokaisi ja Alko raapi päätään nauraen. "Ehheh, eli siis..." hän aloitti lukemaan: "Tulkaa ensin Appleforthin poliisikentälle ja jos pääsette kokeista läpi, pääsette avustamaan tutkimusta Roamilillä.."
 "Poliisikentälle ei mene kauan taksilla. Lähdetään matkaan." Milduin sanoi ja he poistuivat Elmvinestä vilkuttaen Arambelille ja Lourille saliin. Arambel vilkutti heille takaisin ylpeänä.

Koska Estpiessä bussit kulkevat harvaan, taksiajot ovat yleisiä, eivätkä kalliita. Ei mennyt kauaa kun kolmikko saapui Poliisikentälle. Se oli iso kenttä jossa oli Poliisilentokoneita, autoja ja iso rakennus. Heitä vastassa keskellä kenttää oli tummansinisessä poliisiuniformussa seisova mies.
 "Milduin, Reol ja Alko, oletan?" "Kyll--" Reol keskeytyi kun häntä pidempi vanhemman näköinen nainen yllättäen halasi tätä huutaen "Reoool, mitä ihmettä sinä teet täällä rakas, en ole nähnyt sinua aikoihin, et ole käynyt kotonakaan!" Nainen sanoi iloisena ja paijasi onnellisena tämän hiuksia. Milduin seisoi tämän vierssä erittäin hämmentyneen oloisena kun nainen kumartui Alkoa kohti ja sanoi nauraen: "Alko, pitkästä aikaa!"
 "Hauska nähdä taas rouva Hayness" Alko nauroi nolostuneelle Reolille. "Hei äiti.." hän sanoi vihdoin. "Milduin, tässä on äitini Karmen Hayness. Äiti, tässä on Milduin, ryhmämme viimeinen jäsen, joka sai kutsun Elmvineen."
 "Jaaaah, hauska tutustua!" Karmen ravisti energisesti Milduin kättä niin että tämä ihan heilui ja vastasi "H-hauska tutustua.."

 "Karmen." Mies, varapoliisipäällikkö Denz sanoi. "Totta, anteeksi, mehän tapaamme työn merkeissä!" Karmen naurahti ja kysyi: "Mitä teette täällä?" Milduin ojensi tälle heidän tehtävälappunsa ja ohimennen sanoi: "En tiennyt että äitisi oli poliisi."
 "Ei hän varsinaisesti ole poliisi, hän on erikoisjoukkojen jäsen." Reol vastasi.
 "Äääh, harmi!" Karmen sanoi äkisti ja kääntyi poikansa puoleen: "Menette kaukojoukkojen palvelukseen" hän sanoi pettyneen näköisenä.
 "Karmen on Lepakkojoukoissa" Alko selitti ihan pihalla olevalle Milduinille. "Lepakkojoukot on aseistettu tukiryhmä esimerkiksi suurinpien rikosten selvittämiseen tai terroristijoukkojen torjumiseen" Herra Denz kertoi. "Tulkaa! Mennään sisälle!" Karmen sanoi ja huitoi heitä hänen peräänsä.
 "Äitisi on aika energinen" Milduin totesi.
"Oletteko varmasti sukua?" Alko härnäsi.

He menivät suureen toimistotilaan, jossa oli monia työpöytiä, tietokoneita ja poliiseja töissä niiden äärellä. "Herra Smith." Karmen sanoi, paijasi Reolin päätä. "Jätän heidät sinun vastuullesi!" hån sanoi ja poistui.
 Milduin ja Alko katsoivat toisiaan, ja herra Smith nousi seisomaan. "Asennnto!" Hän sanoi kovaan ääneen ja hätkähtäen kolmikko suoristautui riviksi tämän eteen. "Olen Kayl Smith, kaukojoukkojen päällikkö. Ennekun saatte luvan jatkaa tehtävässänne, teidän on läpäistävä kuntotesti! Olenko kuultu?!" "K-kyllä!" He sanoivat yhteen ääneen, mutta herra Smith mustine viiksineen kysyi uudestaan "OLENKO KUULTU?!" "Kyllä!" Reol, Alko ja Milduin vastasivat ja Smithin kästystä seurasivat tätä yläkerraan. "Lepo alisotilaat" hän sanoi, kolmikon ymmärtämättä mitä tämä tarkotti.
 He olivat tulleet pukuhuoneeseen, ja Smith otti muovipussista kolme tumman sinistä T-paitaa ja kolmet verkkarit. "Pukeutukaa, ja tulkaa kentälle. OLENKO KUULTU?" "Kyllä..." Alko mutisi tutkien vaatteita. "MITÄ?" Smith huusi ja Alko perääntyi epäröiden ja sanoi nopeasti "K-kyllä, Herra Swith herra!" "Hyvä" Smith vastasi ja poistui ovesta. Kolmikko seurasi tämän lähtöä, ja kun ovi vihdoin sulkeutui, he huokaisivat helpotuksesta.
 
"Mihin soppaan sä meidät sotkit.." Alko sanoi Mildulle joka veti verkkareita jalkaansa. He jättivät vaattensa kaappien eteen, ja Reol totesi otettuaan paitansa pois ja pidellen tummansinistä T-paitaa kädessään "No jo on iso paita" hän puki paidan ylleen hölmistyneenä ja Alko sekä Milduin sanoivat katsoen tätä: "No ei se nyt loppujen lopuksi niin iso ole.." Reol kohautti olkapäitään.