Elmvinen tutkimusmatkailijat

Rouva ja riivattu

Kolmikko seurasi rouvaa tämän asunnolle, kaksikerroksiseen puutaloon, jonka pihalta nousi portaat yläkertaan. Rouva asui yksin omakotitalon yläkerrassa, alakertalaisten vuokralaisena.
 He nousivat portaita ylös ja etuoven auettua rouva toivotti heidät lämpimästi tervetulleiksi ja sanoi: "Käykää vain peremmälle, laitan heti teen valumaan".
 "Anteeksi, rouva, mutta olisiko minun mahdollista saada ihan vain vettä?" Milduin pyysi ja nainen nyökkäsi. He istuivat keittiön puisen pöydän eteen kaikki kolme naista vastapäätä, joka tällä hetkellä puuhasi keittiössä.

Kun rouva palasi keittiöstä tarjottimellaan kolme teekuppia ja yksi vesilasi ja laski ne pöydälle, kolmikko teki kaikkensa jotteivät vaikuttaisi liian kireiltä. "Olkaa hyvät" rouva sanoi ja istui alas.
 "Aah, näyttää hyvältä" Reol sanoi ilosena katsoessaan teekuppiinsa ja hipaisi sitä
"AAats!!' Hän pompahti tuolillaan taaksepäin kivusta. "Varo, lasi on kuuma" Nainen sanoi, ja Alko pidätteli vahingoniloaan.
 Milduin sipaisi vettä ja kysyi vihdoin:
 "Mitä tiedätte riivatuista?"
"Mieheni riivattiin" nainen sanoi surullisena ja piti tauon. Alko ja Reol katsoivat toisiaan ja olivat pahoillaan. Rouva jatkoi:
 "Se tapahtui viikko sitten, ihan yllättäen. Oli ilta, olimme tuleet ruoka-kaupasta kun matkalla hän yks kaks pudotti kauppakassimme maahan ja alkoi kävellä metsää kohti. Kysyin mikä hänelle tuli ja.. Hän oli aivan kauhistuneen näköinen ja hän huusi: En tee mitään, kehoni liikkuu aivan itsestään! Yritin juosta tämän perään, mutta selkäni ei kestänyt." Rouva sanoi ja katsoi pöytää tyhjin silmin. "Ei se ollut sinun syysi.." Alko yritti lohduttaa mutta nainen sanoi tuskissaan ääni väristen: "Mieheni katosi metsään.. Ja minä en voinut muuta, kuin kaatua hankeen..."

Kolmikko katsoi toisiaan. He olivat hiljaa myötätunnon merkiksi, mutta tosiasiassa kukaan ei osannut sanoa mitään. Reol siveli teekuppiaan toivoen sen olevan viilennyt tarpeeksi ja nosti sen huulilleen. Tee oli edelleen kuumaa, mutta Reol alkoi juoda sitä päättäväisesti. Milduin oli vaivautunut satunnaisista nielemisäänistä jotka korostuivat haikeassa hiljaisuudessa. Reol katsoi teehen yllättyneenä kun oli saanut juodakseen, ja laski kupin pöydälle.
 "Se.." hän alotti rikkoen pitkän hiljaisuuden ja jatkoi: "..Oli todella hyvää.. Mitä teetä tämä on, en ole maistanut tällaista ennen!?"
 Rouva vastasi haikeasti "Tämä tee on Roadmilin ylpeys, sillä meidän teemme on valmistettu yrteistä, joita kasvaa erityisesti vain täällä vuoristossa."

Alko katsoi lasiinsa, ja tunnusteli oliko se jo tarpeeksi vileää juotavaksi. Hän koetti kahvaa, mutta se oli hänen paleleville käsilleen vielä liian kuuma.
 "Voimme siis todeta, että riivatut eivät hallitse kehoaan, vaan joku aivankuin ohjaisi niitä?" Milduin palasi aiheeseen ja rouva nyökkäsi.
 "Mutta kerroitte miehenne kuitenkin pystyneen keskustella kanssanne, toisinsanoen hän kykeni vielä ajattelemaan" Alko totesi ja kaikki nyökyttelivät mietteissään.
 Pitkän ajatustuokion ja vaitonaisen keskustelun loputtua Reol katsahti äkisti kelloonsa.

"Meidän pitäisi.." hän vilkaisi Milduita ja Alkoa, joka oli vihdoin nostamassa teekuppia juodakseen siitä. Reol äkisti nousi menettäen tasapainonsa tuolin jalkaan, horjahti ja osui Alkon käteen. Tee levisi matolle, sekä Alkon päälle ja tämä huudahti kivusta. "Mitä sinä teet!" Alko kysyi tältä vihaisena ja Milduin nousi pyytäen paperia. Nainen kiiruhti keittiöön ja Reol vastasi änkyttäen: "S-se oli vahinko..."
 "Ihanko totta, sillä näiden viimeisten vuorokausien perusteella, en ihmettelisi jos olisit tehnyt tuon tahallasi!" Alko sanoi ja jatkoi "Mitä sä haluut, miks sä käyttäydyt noin?!". Reol hiljeni ja Alko kääntyi pois.
 "Kiitos" Hän huusi ovelta ystävällisesti, mutta sulki oven perässään paukkuen.
 Reol jäi seisomaan ruokapöydän ääreen, kun Milduin ja rouva pyyhkivät teetä matosta.

"Olen hyvin pahoillani tästä kaikesta" Milduin sanoi hieman nolostuneena mutta nainen vastasi: "Ei ei, mattooni ei jäänyt tahraakaan, joten minun pitäisi olla pahoillani teidän puolestanne.

Milduin ja Reol huikkasivat kiitokset ovelta, ja sulkivat sen rauhallisesti. Reol huomasi Alkon jalanjäljet lumessa, jotka johtivat poispäin koko talolta. "Missä Alko on?" Milduin kysyi hieman huolestuneena.
 "Jaa a" Reol vastasi ristiriitaisin ajatuksin ja lampsi portaat alas Milduin perässä.
"Mikä sinun on, miksi käyttäynyt tuollalailla?" Milduin kysyi hieman ärtyneenä ja Reol kääntyi tämän puoleen: "Siinä teessä oli jotain mätää."
 Milduin hämmentyi ja katsoi tosissaan olevaa Reolia. "Eli se ei ollut vahinko.."
"E-ei.." Reol raapi päätään ja katsahti jälkiä jotka pikkuhiljaa häipyivät lumipyryssä. "Mennään, ennekuin kadotamme Alkon!" Reol tarrasi Milduita hihasta ja he juoksivat Alkon jalanjälkien suuntaan.

"Katso!" Reol sanoi ja osoitti hahmoa jota he pikkuhiljaa lähestyivät. "Siinä on joku toinenkin!" Milduin sanoi ja he kiireellisesti juoksivat hahmoja kohti.
 Lähemmäs päästyänsä he huomasivat Alkon ja hänen vieressään seisovan Slavin.
 "Milduin?" Slav kysyi ja he kaikki näyttivät hämmentyneiltä. Reol katsoi Alkoon joka vain kääntyi pois tuhahtaen. "Onko jotain sattunut?" Slav kysyi "Tavallaan.." Milduin vastasi ja raapi päätään. "Mutta mikä sattuma että törmäsimme suhun, nythän me voidaan jakaantua kahteen ja nopeuttaa tiedustelua" Milduin totesi ja kaikki suostuivat.
 "Eli miten me jakaudumme, meneekö Alko.."
"Slavin kanssa" Alko keskeytti Milduinin.
"Öh, selvä.." Slav sanoi ja vaikutti hieman pettyneeltä.

"Alko..Tuota..." Reol yritti mutta tämä tarrasi Slavin hihasta ja he kävelivät pois. Slav vilkutti hieman epävarmasti ja Milduin näytti nolostuneelta.
  "Ei kai tässä muu sitten auta" Mildu huokaisi ja jatkoi: "Huomenna sitten pyydät Alkolta anteeksi." Hän sanoi päättäväisesti ja Reol nyökkäsi. Tietysti hän pyytäisi anteeksi.

Tovin kierreltyään Alko ja Slav kuulevat naisen äänen, kiljuntaa kadun päässä. He ryntäävät paikalle, ja näkevät hankeen kaatuneen naisen, jonka ostoskori omenoineen oli levinnyt tienposkeen.
  "Oletteko kunnossa?" Slav kiirehti auttamaan naisen ylös. "Mitä tapahtui?!" Alko kysyi. Naisen päästyä ylös hän tarttui Slavin takkiin ja värisevällä äänellä sanoi: "Auttakaa! Teidän täytyy auttaa, mieheni on riivattu, hän on riivattu!"
   "Rauhoittukaa, minne hän meni?" Slav kysyy ja yrittää irroittaa naista ja tämä vastaa:
"Hän juoksi tuonne suuntaan! Auttakaa, pyydän!" "Selvä!" Alko vastaa ja he juoksevat naisen osoittamaan suuntaan.

"Tuolla hän on!" Slav huusi ja hengästyneenä osoitti mustaa hahmoa, joka juoksi kovaa vauhtia heidän edessään.
"Hän juoksee metsään!" Alko huusi, mutta kun he saapuivat paikalle, mies oli jo hävinnyt. "Kadotimme hänet." Slav huokaisi hengästyneenä. Hän seisoi ja tähyili pimeään metsään mutta mitään ei näkynyt. Ei edes jalanjälkiä. "Slav varo!" Alko huusi tumman hahmon yllättäen heidän takaa ja työntäen Slavin metsää. "Aaaaaaaaaaaa..." Hän huusi säikähdyksestä ja käski Alkon pysyä ylhäällä juuri ennenkuin hänen äänensä hukkui kaukaisuuteen.
"SLAV!!" Alko yritti mutta Slav oli jo hukkunut yön pimeään metsään.
   Kylä oli rakennettu korkean rinteen päälle, joten tällä hetkellä Slav kieri alas erittäin jyrkkää rinnettä täynnä puita, kiviä ja oksia, tuntematon "riivattu" kannoillaan. "MILDU!! REOL!!"

"Uhhh..."  Sillä aikaa Slav toipui hangessa. Hän oli osunut kantoon ja iskeytynyt tajuttomaksi. Katsoessaan ylös mäkeä ainoastaan hänen valumajälkensä erottuivat tummana vanana eikä riivatusta näkynyt jälkeäkään.
  "Paljonkohan aikaa on kulunut.." Slav ajatteli noustessaan istumaan.