Elmvinen tutkimusmatkailijat

Tehtävä kostautuu

*kop kop* "Reol, Alko ja Milduin täällä, tuletko jo aamupalalle" Alko koputti oveen ilman vastausta. He katsoivat toisiaan ja Milduinin kunnostaessa tupsuaan Alko veti Reolin ovea hieman ulospäin. Ovi aukesi naristen, sillä huomattavasti Reol oli unohtanut sulkea sen.
 "Hän oli eilen niin väsynyt, ettei noussut sohvalta vielä minun lähdettyänikään" Alko selitti. "Tulemme sisään" Milduin sanoi.

Reolin huone aukesi erittäin siistiksi huoneeksi, jossa oli tummasta puusta oleva työpöytä sänkyä vastapäätä, ja jonka vieressä olevassa kirjahyllyssä olivat kaikki kirjat komeassa järjestyksessä. Reolin vaatekaappi oli sängyn oikealla puolella, ja ikkuna vasemmalla, ilman että yhtäkään vaatetta pursusi ulos, ja vaatekaapin ovessa oleva peili oli puhdas kuin mikä.
 "Silloin kun vielä jaoimme huoneen, Reolin nurkka oli aina yhtä puhdas" Alko sanoi hymyillen. "Missä Reol on?" Milduin kysyi, ennekuin huomasi tämän mustat hiukset pilkistävän peiton alta.

"Reol, huomenta" Alko sanoi ja seisoi sängyn Reolia vastapäisellä reunalla. Milduin lähestyi Reolin kirjahyllyä mielenkiinnosta, mitä kirja-aarteita Reol sielä säilyttää. "Reol, Arambelilla on asiaa raporttiimme liittyen" hän sanoi raottaen lasisia kirjahyllyn ovia. Alko kapusi Reolin sängylle aikeissa ravistella tämän hereille, mutta suunnitelma keskeentyi kun Reol nousilin yllättäen ylös.
 "H--men-a.." Reol sanoi hyvin käheällä aamuisella äänellä ja kysyi "mistäs moi-em h-rätys?" "Sinusta ei kuulunut aamupalalle, joten Amber käski meidän hakea sut" Alko hymyili Reolin raapiessa päätään.

Milduin istui Reolin sängyn vastapäätä ja katsoi unista ystäväänsä, joka nousi hieman punaisena ylös sängystä. Myös Alko pomppasi ylös ja avasi Reolin vaatekaapin. "Alko, mitä ihmettä sinä teet?" Milduin kysyi epävarmana ja Reol harjasi yskien hiuksiaan kaikessa rauhassa. "Ei tämä haittaa, eihän, minähän vain autan Reolia" Alko irvisti ja alkoi tutkia tämän vaatteita. "..Seeelvä" Mildu sanoi.
  Alko otti Reolin vaatekaapista punaisen pitkähihaisen jossa oli kauluksessa kaksi nappia, sekä hieman turkoosin tummansiniset revityt farkut ja heitti ne Reolin viereen sängylle.
 "Punainen on hyvä väri tälle päivälle" hän sanoi nauraen, osoittaen päällään olevaa viininpunaista college paitaansa, ja tumman sinisiä farkkushortsejaan.
 "Minulla on vain sininen T-paita ja vaaleansiniset farkkukaprit, olen punaisesta aika kaukana" Milduin ja Alko nauroivat.

Reol veti hiljaa Alkon valitsemia vaatteita päälleen kun Alko ja Milduin istuivat tämän sängyllä puhuen Alkon unesta.
 "Menkää te edeltä, niistän vain nenäni" Reol sanoi ja Alko ja Milduin palasivat alakertaan.

Reolin saavuttua paikalle he olivat jo pistäneet aamupalan käyntiin, tarjoijanaan Milduille ventovieras poika. "Hei olen Kaleb" poika jolla oli hunajanväriset hieman kihartavat lyhyet siilimäiset hiukset sanoi ja ojensi kätensä kätelläkseen Milduita. "Milduin" tämä vastasi ja istui alas hieman ujona. Arambel liittyi heidän seuraansa Reolin viereen Alkon ja Milduinin vastapäätä ja sanoi "Tässä on Kaleb." "Kale" Alko keskeytti.
 "Se kirje jonka haitte ja toimititte professori Litvongille oli Kalebin ryhmän raportti."
"Ahaa, eli hän on Kale" Milduin ajatteli katsoen tarjoilijan vaatteissa olevaa kiharapäistä noin 19 vuotiasta poikaa joka nojasi pöytään.
 "Hoi, Kaleb, siellä ei ole tontteja myytävänä" herra Lour huusi keittiön puolelta.
"Minun täytyy mennä" hän sanoi ja poistui kiireesti.

"Tässä on teille apupaperi raportin kirjoittamista varten", sanoi Arambel ja ojensi kaikile kolmelle paperit, joihin oli lueteltu mitä raportin kuuluu pitää sisällään. "Kiitos kai" Alko sanoi ja katsoi Reolia joka yskäisi ja nosti hieman kättään kysyäkseen: "Milloin viimeistään se pitää olla valmis?"
 "Mahdollisimman pian, mutta viimeistään 3 päivän sisällä. Älkää ymmärtäkö väärin, se voi olla ihan vain vaikka viisi lausetta" Arambel naurahti. "Oletteko jo syöneet?" Hän lisäsi ja Alko sekä Milduin lautaset tyhjinä nyökkäsivät. Reol, joka ei ollut koskenutkaan leipäänsä ja juonut ainoastaan kaakaonsa, nyökkäsi myös.

 "Onko kaikko hyvin Reol?" Arambel varmisti, ja Reolin vastattua myöntävästi hän kohautti päällään oransseista pitkistä hiuksistaan letitetyn letin taakseen, ja lähti viemään astoita. Reol oikoi taitetut punakset hihansa ja yskäisi tavalliseen tapaan, laskien kätensä lämpimän kaakaomukin ympärille.
 
Arambelin lähdettyä Milduin katsoi epäluuloiesti Reolia, ja he näyttivät kärsimättömiltä. Alko laski kätensä Reolin tärisevien käsien päälle ja totesi:
 "Sinulla on kuumetta" Milduin oli todennut saman, sillä jo toisella vilkauksella Reol näytti erittäin huonovointiselta, satunnaisesta yskästä puhumattakaan. Alko nosti kätensä yllättäen Reolin otsaan jolloin tämä ei kerennyt väistää, ja myönsi vointinsa:

 "Okei, mulla on ehkä hieman heikko olo, mutta ei sen enempää" Reol laski Alkon käden pöydälle ja nousi pöydästä. Milduin ja Alko juoksivat tämän perään ja Milduin sanoi "Kipeänä kuuluu levätä" hän löi kevyesti Reolin olkapäätä mutta tämä vaik tokaisi
 "En ole ki- pe-- ä-ä" ja hän aivasti niin että koko sali kääntyi heitä päin. "Ääh" hän sanoi masentuneena ja kääntyi poispäin yläkertaan.

"Ei siinä ole mitään pahaa..." Alko sanoi mutta Reol tuuppasi tämän sivuun sanoen "pysykää kaukana tai pian tekin olette kipeitä"
"Tyly" Alko sanoi ja kohautti Milduinille olkapäitään. "Tulemme myöhemmin katsomaan vointisi" hän huusi huoneeseensa sulkeutuvan Reolin perään.

Milduin sulkeutui myös huoneeseensa pohtimaan raporttiaan. Lauantait olivat aavikkoliskojen yhteisiä vapaapäiviä, joten Milduin ei halunnut jättää tehtäväänsä huomiseksi.
 Hän pohti puoli tuntia miten tiivistäisi kaiken lyhyeksi tekstipätkäksi, ja päätyi kahteenkymmeneen lauseeseen.
 "Milduin" hän allekirjoitti ja asetti paperin sivuun. Hän huokaisi ja nojasi otsallaan pöytään.