Elmvinen tutkimusmatkailijat

Jyrkänteeltä metsään

"GRRRRRRRHH..." Yhtä-äkkiä pimeästä ilmestyi susi suoraan Slavin eteen ja äkkiä tärähdyksestä toipuen hän nousi liukastellen ylös ja aikoi paeta, mutta susi kerkesi hyökätä.
 "AAAARG!" Slav väisti suden hampaat juuri ja juuri ja peto valahti mäessä Slavia hieman alemmas.
  Slav katsoi ympärilleen, mutta pimeässä metsässä tuskin erotti oksaa omasta kädestään. "UWAH!" Susi juoksi Slavia kohti hurjaa vauhtia. Hänen ainoa vaihtoehto oli juosta syvemmälle metsää.

Slav huohotti, hän oli hyvin hengästynyt. Epätoivoisesti hän yritti laskeutua varovasti alas mäkeä, mutta tarpeeksi nopeasti ettei susi saisi häntä kiinni. "Tästä ei tule mitään tällämenolla.." hän totesi ja yritti nopeuttaa juoksuaan. "Kops!" Osui Slavin jalka juureen ja hän heittäytyi alas rinnettä kierien milloin mihinkin suuntaan hurjalla vauhdilla kunnes vauhti hidastuu Slavin törmätessä puuhun.
 Susi on tiessään mutta Slav ei nouse ylös.

"MILDU!!! REOL!!!" Alko huusi ja oli kyykyssä metsäisen rinteen alamäen rajalla. Hän otti etäisyyttä jottei tumma hahmo vetäisi häntäkin alas.
  "MILDU!! REOOOL!!!!" Hän huusi uudestaan edelleen hengästyneenä ja kävi istumaan hankeen.
  "TÄÄLÄÄäää!!" Milduin huusi kauempaa ja he juoksivat Alkon luokse.
"Hhhh, hhh.. Alko, mitä tapahtui?" Reol kysyy ja ottaa hattunsa päästään. He olivat juosseet kylän toiselta laidalta heti kuullessaan että uusi riivattu oli ilmestynyt.
  Alko nousi seisomaan epävarmana miten selittäisi tapahtuneen ystävilleen.

"Riivattu työnsi Slavin alas rinnettä!" Sanat vain lensivät hänen suustaan. "Mitä!?" Milduin ja Reol katsovat toisiaan ja tulevat rinnejyrkänteen laidalle. He katsovat alas ja Alko tuntee itsensä syylliseksi.
 "Odottakaa tässä!" Reol sanoo ja hyppää alas mäkeen. "Mitäh!?" Milduin huudahtaa ja Alko kurottaa tarttuakseen Reolin huppuun mutta tämä katosi jo metsään.
 "Poissa.." Alko toteaa Milduinille ja luo tälle kysyvän katseen.

Vaikka Reolin hyppy metsään oli nopea, hän silti äkisti pysäytti vauhtinsa. Oli parempi edetä hitaasti ja varovasti.
  Noin kaksikymmentä metriä rinnettä alas edettyään Reol alkaa erottaa jälkiä maassa.
  Hän hätkähtää huomatessaan riivatun jälket ympärillään. Reol jähmettyi toviksi ja liikkumatta tuijotti pimeän metsän hämärässä jalkojensa kohdalla olevia jälkiä.
  Hän kääntää päätään hieman vasemmalle ja huomaa Slavin valumajäljet. Hänen oli oltava lähellä.. Tai niin hän luuli.

Hitaasti hivuttautuessaan alaspäin Reol seuraa Slavin jälkiä. Hän saapuu paikkaan jossa Slav oli selvästi palannut tajuihinsa.
  Liikkumatta Reol seisoo ja analysoi ympäristöänsä. Pohjattoman pimeyden ympäröidessä vapiseva Reol huomaa uudet jäljet ja jähmettyy kauhusta..
"Susia.." Hän hipuu alas kylmä hiki valuen riivatun ja suden jälkien ympäröimänä tietämättä milloin hyvänsä jompikumpi voisi vain yllättää ja käydä hänen kimppuunsa.
  Turhauttava pimeys. Reol ei nähnyt edes kahta metriä pidemmäksi.
Edettyään muutaman askeleen seuraten Slavin ja suden taistelua hän kauhistuksekseen huomaa kadottaneensa riivatun jäljet.

"Menen perään.." Alko nousi ja sanoi. "Etkä mene!" Milduin sanoi ja pyysi Alkoa odottamaan ja muodostamaan jonkun näköisen suunnitelman. "Menen!" Alko sanoi päättäväisesti. "Ennekuin on liian myöhäistä." Hän jatkoi ja otti askeleen rinteen reunaa kohden. "Odota! Meidän kannattaa sitten mennä yh--".. Myöhäistä.
   Milduin juoksi Alkon perään toivoen vielä saavansa tämän kiinni, mutta samalla tiesi että se oli lähes mahdotonta.
  Mildu hidasti ja pysähtyi. Hän tajusi olleensa eksynyt.

"REOOOOLLLL!!" Alko huusi kiitäessään mäkeä alas. Alko oli niin nopea, ettei hän ei ollut edes tajunnut olevansa ohittanut jo Slavin vyörymisjäljet.

Reol taas.. Arvaamattoman hiljaisuuden ympäröimänä sydän hakaten seurasi lumessa näkyviä jälkiä. Hänen oli pysähdyttävä hetkeksi kokoamaan itsensä, mutta sitten jatkoi matkaa päättäväisenä. Hän oli jo löytänyt riivatun jäljet uudestaan, mutta Slavin juoksu oli muuttunut sekamelskaksi tämän kaatuessa ja oli vaikea seurata. Ihankuin hän olisi jakautunut kahtia..
Askel toisensa jälkeen, Reol hitaasti teki matkaansa syvemmälle metsää, ja oli vahingossa ohittanut kohdan missä Slav kompastui.
 Hän jähmettyi.
Jokin lähestyi häntä.. Ja se jokin oli hyvin kovaääninen... Ihan kuin..
  "REOO-..!!" Alko juoksi alas rinnettä näkemättä eteensä, toivoen törmäävänsä edes johonkuhun. "ALKO???" Reol huusi säihähtäen kun tajusi ystävänsä lähestyessä tätä kovalla vauhdilla. "ODOTA, ALKO, PYSÄHDY!!"
"REOO- AAAAAAGH!!" "UGFF!!" Alko juoksi suoraan Reolia päin ja törmäsi sellaisella voimalla että he lensivät yhtenä kasana jonkun matkaa rinnettä alas. "EIIJJAAAAAAAA!!!" He huusivat vieriessään rinnettä yhtenä lumipallona päällekkäin päätähuimaavaa vauhtia, ja lähestyivät huolestuttavan nopeasti mäen loppua.

"HUHUU!?" Milduin huusi, ja ainoastaan heikko kaiku vastasi. Oli aivan pimeää. Kello oli varmasti yli keskiyön ja Milduin oli jo kadottanut sijaintinsa. Tällä hetkellä hän seisoi selkä puuta vasten katsoen uhkaavaa ympäristöään. "Gah, olen aivan eksynyt!" Hän totesi mielessään ja alkoi juosta. Hän juoksi ja juoksi mäkeä alas toivien löytävänsä Slavin.
 "Uaah?" Hän kompastui muttei lentänyt pitkälle. Noustessaan ylös hän huomasi veriset jäljet jotka johtivat alas.
"Slav?" Hän katsoi jälkiä... "Ei.. Siinä on toinenkin.." Milduin kääntyi ja alkoi nopeasti jahdata verivirtaa kunnes pysähtyi.
  Hän kuuli äänen.. Oksa katkesi...
"Slav!" Hän huusi huomatessaan lumessa makaavan Slavin aivan hänen oikealla puolellaan. "Slav!" Milduin tuli tämän luokse ja käänsi tajuttomana lumessa makaavan Slavin ympäri.

"Yhhh.." Reol avasi silmänsä. Hän oli vyörynyt lumikasan kera rinteen pohjalle kovaa vauhtia, mutta lasku oli yllättävän pehmeä.
  "REOL SENKIN, NOUSE YLÖS!!" Alko huusi Reolin alta. "Huh?" Reol nousi istumaan Alkon päältä ja Alko ryömi ylös tuskaliaan näköisenä.  Hän koski kädellä poskeaan, sillä hänellä ei ollut hanskoja. Verta. Reol yritti näyttää välinpitämättömältä, mutta Alko ei huomannut sitä.
"Tajuatko kauan olit siinä! Aloin jo luulla että kuolit." Alko vitsaili oikoen itseään Reolin painon jäljiltä. Reol istui hangessa pohtien mitä heidän olisi nyt parasta tehdä kun Alko istui tämän viereen kauhistuneen näköisenä.
 "Ä....ä.." hän yritti saada sanotuksi mutta ei siitä mitään tullut. "Häh, mitä?" Reol kysyi kun Alko keskeytti tämän ajatukset tarttumalla tätä hihasta ja osoittaen tyhjyyteen.
  "K-katso..!" Alko sanoi ja osoitti vapisten vähän matkan päässä maahan. Reol jähmettyi.. Riivatun.. Ja suden jäljet..

"Slav!"
"Slav!"
"Slav herää!"
Milduin ravisteli Slavia. Heidän läheisyydessään ei juurikaan näkynyt muuta kuin Milduinin ja Slavin jäljet. Veri oli peräisin Slavin otsasta, kun se oli osunut johinkin oksaan.
 "M-mitä?" Slav alkoi pikkuhiljaa hahmottaa sumeaa ympäristöään. "Oletko kunnossa?" Milduin kysyi ja istui vähän kauempana. "Kyllä kai, jotenkuten.. Onko susi poissa?" "Susi? On." Milduin sanoi ja osoitti ylös pimeyteen.
 "Heti kun pystyt kävellä, häivytään täältä." Hän sanoi. "Missä Alko ja Reol?" Slav kysyi puistaen päätään. "En tiedä, mutta paras tapa löytää heidät on hakea apua." Milduin sanoi ja huokaisi. "Alko ja Reol molemmat sellaisia hätähousua, säntäsivät vain metsään pää kolmantena jalkana" hän naurahti.

Alko ja Reol pidättivät hengitystään. He olivat painautuneet kiinni toisiinsa puuta vasten, ja seurasivat kun musta varjo liikkui heidän edessään. Hitaasti se käveli edes ja takaisin, kunnes se kääntyi hiljaa Alkoa ja Reolia kohden.
 "M-mitä me tehään..?" Alko kuiskasi. Reol ei tiennyt.