Elmvinen tutkimusmatkailijat

Roadmil ja sen mysteeri

Bussi kaarsi Roadmilin linja-autoasemalle komeassa kaaressa, sillä aikaa kun kolmikko heräili syrjäytyneenä sen perälle.
 Slav tuli varmistamaan että he olivat lähtökelpoisia ja nelikko astui samasta ovesta ulos. "Hrrrrr.." Milduin sanoi kun Roadmilin luminen pakkasilma puhalsi lunta tämän kasvoihin.
 "Mennään majatalolle nopeasti" Slav sanoi ja nelikko tavaroinensa alkoi puskea hyytävään vastatuuleen kohti heille varattua majataloa.
 
Ovi narisi avatessa ja lämmin ääni toivotti heidät tervetulleiksi. "Terve tuloa" sanoi nuori nainen, majatalon pitäjän tytär.
 "Tulkaa perässäni" hän ohjasi heidät yläkertaan yhteen isoon huoneeseen, jonka keskellä oli kolme patjaa, peitot ja tyynyt sekä nurkassa palava himmeä valo.
 "Olkaa hyvä, ensimmäinen huone" tyttö sanoi hymyillen ja osoitti viereistä huonetta sanoen:
"Siinä seuraaville".
"Kiitos" Smith sanoi ja poliisit menivät jälkemmäiseen huoneeseen. Slav jäi vielä ohjeistamaan muita:
 "Tulen koputtamaan oveenne kun mennään" hän sanoi hymyillen ja häipyi muiden poliisien kanssa huoneeseensa.

Majatalo oli kaksikerroksinen puutalo, jossa oli tunnelmallinen valaistus ja sisustus.
Alko laski romppeensa vasemmanpuolemmaisen patjan päälle ja horjahti siihen istumaan. Reol meni taas oikeimmanpuolimmaiselle patjalle, jättäen Milduinin ainoaksi vaihtoehdoksi mennä keskelle. "Olen hieman yllättynyt ettei täällä ole edes sänkyjä" Milduin sanoi positiivisella äänensävyllä ja Alko liittyi tuumaan:
 "Oletetaan että tämä majatalo oli halvin vaihtoehto." "Itseppähän halusit tehtävälle" Reol tuhahti ja Alko vastasi äkäisesti:
"Olemme tällä tehtävällä sinun takiasi, koska erään henkilön piti tulla kipeäksi".
 Milduin istui Alkon ja Reolin patjojen välissä olevalla omalla patjallaan väsyneen näköisenä ja katkaisi väittelyn:
 "Reol mikä sinun on, miksi olet Alkolle noin ilkeä"
Milduin haukotteli ja jatkoi lepyttelyä:
"Olemme kaikki vain väsyneitä. Kello tulee kuitenkin jo kymmenen"
 "Ehkä niin" Reol totesi hieman onnettomana ja pian oven takaa kuuluikin jo Slavin koputus.

Aavikkoliskot, Slav ja muut poliisit jatkoivat matkaansa kohti Roadmilin poliisiasemaa, tällä kertaa paremmalla varustuksella. Kaikilla oli takit päällä, sekä Reolilla ja Milduinilla hattu ja huivi. Alkolla puolestaan pelkästään huivi.
 "Tännepäin" Slav huusi kolmikolle, joka alkoi jäädä jälkeen Reolin ja Alkon kinastelun takia.
Slavin hattukin lensi tuulessa Reolin naamaan, ja siitä saadut naurut kevensivät tarvitusti tunnelmaa.
 Roadmill oli kylä, jonka suurin osa taloista olivat puisia. Tiet olivat mukulakiveä ja kylää rajasi synkkä metsä. Milduin huomasi metsän laskevan jyrkäksi mäeksi, toisinsanoen Roadmill oli kuin kylä vuoren päällä.

Poliisiasemalle saavuttua kylän sheriffi, ja varasheriffi ottivat rykäelmän vastaan ja johdattivat heidät sisälle.
 "Eli, mikäs nyt on homman nimi?" Smith kysyi sillä aikaa kun Janus ja Loren kättelivät varasheriffiä.
Milduinin kolmikko pyörittelivät päätään tutkiessaan rakennusta ja Reol paheksui katossa olevaa hämähäkkiä.
 "Hysst! Kuunnelkaa" Mandor sanoi keskeyttäen muiden naurut ja nelikko kääntyi sheriffiä päin.
 "Kylässämme on ilmennyt vakava ongelma.. Jo kahden viikon aikana kaksikymmentä-yksi ihmistä on kadunnut." Kaikki näyttivät hämmentyneiltä ja Milduin ihmetteli miten se oli edes mahdollista.
 "Seuratkaa minua" varasheriffi ohjasi ryhmän selleille, joista keskimmäisen sellin nurkassa oli musta hahmo. Milduin yritti päästä lähemmäksi ja pystyi hädin tuskin erottamaan tämän kasvonpiirteitä.
 "Tämä henkilö on riivattu. Joku, tai jokin riivaa kyläläisiämme, ja lopputuloksena he kaikki juoksevat ja katoavat metsään. Siellä on susia, joten heitä ei uskalleta seurata." Voivotteli sheriffi ja muut olivat pahoillaan ja tunnelma ailkoi kiristyä.
 Smith kutsui nelikon luokseen ja sanoi heille:
"Nyt tiedämme tilanteen vakavuuden, joten ei tuhlata aikaa. Aloitamme yöpartion kello kahteentoista asti. Kyselkää ja yrittäkää saada tietoa riivattuihin liittyen."
 
Kolmikon mielestä oli fiksuinta aluksi pysyä yhdessä, joten he aloittivat kyläkierroksensa ryhmänä. He kyselivät kylän papilta, ja saivat vastauksekseen vain pitkän uskonnollisen saarnan. Pappi myös siunasi heidät ja kolmikko poistui vaivaantuneena.
 Sitten tuli vastaan muuan maanviljeliä, joka kertoi kuulleensa huhua, mutta ei uskovansa.
"Onkohan koko juttu edes totta?" Alko alkoi jo kyseenalaistamaan kirottujen olemassaoloa ja Reolkin näyttä epäröivän.
 "Kysytään viellä tuolta rouvalta" Milduin ehdotti, yrittäen motivoida muita.

"Anteeksi häiriö näin myöhään, mutta haluaisimme kysyä teiltä muutamaa asiaa.." Milduin aloitti samalla tavalla kuin äskenkin, ja rouva keskeytti tekemisensä kuunnellakseen.
 "Tiedättekö mitään riivatuista?" Reol kysyi hieman nolostuneena. Hänestä tuntui että nyt he olivat ne jotka levittävät hölynpölyä ympäri kylää.
 "Oh... Voi sentään.." Nainen näytti surulliselta ja nosti korinsa maasta. "Tulkaa" hän sanoi ja ohjasi heitä tietä eteenpäin.
 "Minä voin kantaa tuon" Reol sanoi ritalillisesti ja rouva katsoi häntä hymyillen todeten "Oi mitä herrasmiehiä".
"Minne olemme menossa?" Milduin kiirehti kysymään ja nainen sanoi lempeästi, mutta hieman haikeana: "Teelle".