"Mitä noi on?" kysyn, kääntyen kyljelleni. Naulitsen katseeni hänen käsivarteensa, jolloin hän vetää hihan alas. Katson hänen kättään, toivoen, että voisin nähdä kankaan läpi.
"Kaatusin", Caleb vastaa, mun katsoessa sitä epäilevästi. Kaatuamisesta ei todellakaan tule tollaisia jälkiä.
"Näytähän", pyydän, jolloin Caleb ojentaa kätensä minulle hiukan vastahakoisesti. Liu'utan hihaa ylemmäs paljastaen hänen haavojen peittämän käsivartensa.
"Miksi?" kysyn, katsoen valtavaa määrää tasaisia ja syviä haavoja. Caleb katsoo maahan, hän räpyttelee silmiään, jotka kostuvat. Vedän hänen hihansa alas, en kestä katsoa enempää. Miksi hän tekisi näin, miksi? Miksi hän satuttaisi itseään noin?
"Se käski mun..", Caleb vastaa hiljaa. Tuijotan häntä järkyttyneenä. Kuka käski? Aivan sairasta käskeä jonkun tehdä itselleen noin.
"Mitä?" älähdän, koska en keksi muutakaan sanottavaa. Ymmärsinkö juuri oikein?
"Connor saattaa olla sulle mukava joo, mutta asiat mitä mä nään, ei oo mukavia", hän vastaa surullisena. Vedän hänet halaukseen, en voi edes täysin ymmärtää miltä hänestä tuntuu. On tarpeeksi kamalaa jo nähdä ihmisiä, ketä muut eivät näe ja pelkkä ajatuskin siitä, että he ovat vielä ilkeitäkin, on murskaava.
"Se aina käskee mun tehdä asioita", Caleb vastaa surullisena. "Kuten tappaa itteni", hän jatkaa hiljaisella äänellä. Painan pääni hänen huppariinsa, hän tuoksuu hyvältä.
"Älä tee niin, jooko?" pyydän ja minua itkettää, itkettää Calebin puolesta.
"Pysy mun luona, jooko?" hän pyytää.
"Joo", lupaan.
"Sitten mä en tee niin", hän vakuuttaa.
============================
"Äiti, mitä tänään on ruokana?" kysyn tullen keittiöön. Äiti leikkaa siellä juuri perunaa.
"Lihakeittoa", äiti vastaa. Minä nyökkään, avaan jääkaapin ja kaivan sieltä jääteetä. Rakastan jääteetä, vaikeina aikoina se on,
kuin laastari haavoille. En ole koskaan ymmärtänyt miksi kukaan joisi alkoholia, kun voi juoda jääteetä.
Otan koko tölkin suosiolla mukaani ja menen huoneeseeni.
"Lakkaa katoilemasta ja ilmestymästä uudestaan", pyydän vihaisena, kun melkein tiputan koko tölkin lattialle järkytyksestä. Connor pyöräyttää silmiään, matkin häntä.
Suljen oven perässäni ja käännyn katsomaan Connorin sinisiä silmiä. Meinaan jo käskeä häntä häipymään, mutta olen tavallaan iloinen nähdessäni hänet.
"Mihin sä häivyt kokoajan?" kysyn, ennenkuin otan suuren huikan juomastani. Se on kylmää.
"Miksi sä et ikinä kuuntele mua?" Connor kysyy epätoivoisena. Katson häntä anelevana. Ei taas, en jaksa tätä pilaamaan päivääni.
"Koska sä et kerro mulle syytä!" ärähdän. Hieron otsaani, päätäni särkee. Liika miettiminen kuulemma aiheuttaa päänsärkyä.
"Sun pitää oikeesti luvata mulle, että et näe sitä enää", Connor pyytää käskevästi.
"Kerro mulle syy!" intän ärtyneenä. Mikä siinä on niin vaikeaa kertoa syy? "Mä rakastan Calebia, okei?"
"Rakastatko sä mua?" Connor kysyy. Tuijotan häntä. Kyllä minä Connoriakin rakastan, hän on minun paras kaverini.
"Tottakai", vastaan. Connor katsoo minua, kohottaa toista kulmakarvaansa. Hän näyttää siltä, ettei usko yhtään mitään mitä sanon.
"Enemmän ku kaverina?" Connor kysyy hipaisten poskeani. Värähdän.
"Mä..", aloitan, mutta sitten en löydäkkään sanoja.
"Rakastatko sä Calebia enemmän kun mua?" Connor kuiskaa, huulet hipaisten korvaani. Hänen lämmin hengityksensä kutittaa vasten ihoani.
"Lopeta", pyydän, sillä hän saa minut tuntemaan oloni epävarmaksi. Hän saa minut tuntemaan oloni sekavaksi, hän saa tunteeni sekaisin.
"Kerro mulle", hän käskee. Puren huultani, mitä muka vastaisin? En tiedä enää yhtään mitä tunnen, vielä äsken olin varma, että tykkään Connorista vain kaverina ja Calebista enemmän. Nyt en tiedä kenestä tykkään ja millä tavalla. Kiitos tästä Connor.
"Anna olla!" pyydän. Connor virnistää minulle.
"Jos sä rakastat mua, niin et enää puhu sille", Connor ilmoittaa ja haihtuu kirjaimellisesti ilmaan. Voiko hän lakata olemasta noin dramaattinen?
"Tuu takasin, saatana!" huudan kovaan ääneen, mutta Connor on poissa. Otan ison huikan jääteetä ja nyt toivon, että minulla olisi todella paljon alkoholia ja voisin vetää kunnon kännit.
Minun pitää valita Connorin ja Calebin välillä, päätös on liian vaikea. Lupasin Calebille, lupasin. En voi jättää Calebia. Connor on paras kaverini ja tukenut minua silloin, kun kukaan muu ei tukenut. En voi jättää Connoriakaan. Mitä helvettiä minä oikein teen?
