"Niin mäkin sua", vastaan. Connor murahtaa.
"Alex, kato nyt mihin sä oot sotkeutunut!" hän huudahtaa. En vastaa hänelle, katselen Calebin hyvännäköisiä kasvoja.
"Et kai sä aio suudella sitä?"
Hyvä idea itseasiassa. Painan huuleni Calebin huulille, hänen huulensa maistuvat taivaalliselta. Vien käteni hänen hiuksiinsa, toivoen, että voisimme jatkaa tätä ikuisuuden, koskaan lopettamatta. Sydämet tuntuvat lyövän samaa tempoa, kun huulemme hukuttautuvat toisiinsa. Kuulen kuinka Connor kiroaa, tarkoitukseni ei ole ärsyttää häntä tahallaan. Eihän?
"Haista vittu", Connor äyskähtää. Kuulen, kuinka hän kävelee pois. Irtaudun Calebista.
"Ei puhuta enään siitä, jooko? Kunhan et yritä murhaa mua uudestaan", naurahdan. Caleb näyttää hiukan surkealta, mutta hän nyökkää hymyillen. Puristan hellästi hänen poskeaan, joka saa hänet enemmän hymyilemään.
"En yritä", Caleb vakuuttaa. Uskon häntä täysin, enkä edes välitä siitä, että Connor hävisi johonkin. "Mut tuu vaan sisään"
Caleb avaa oven ja päästää minut ohitseen sisälle. Olen niin äärettömän helpottunut, etten menettänyt Calebia, sillä olen ihan hulluna häneen. Olen ihan hulluna hänen lumoavaan tuoksuunsa, hänen tähtisilmiinsä, hänen suutelemiseensa ja kaikkeen hänessä.
Istun olohuoneen sohvalle, Caleb istuu viereeni. Painan pääni hänen olkapäälleen.
"Eikö sua pelota yhtään?" Caleb kysyy. En tiedä kunnolla mitä hän tarkoittaa? Pimeyttäkö? Hiljaisuuttako?
"Mikä?" kysyn, katsoen tyhjää televisioruutua.
"Jos mä pimahtaisin taas ja hyökkäisin sun kimppuun", Caleb selittää. Hiljenen, tietämättä mitä sanoa. Ei minua pelota, ei Connorin varoituksista huolimatta. Minua ei pelota yhtään, se ei edes käynyt mielessänikään.
"Kai mä luotan suhun", vastaan rehellisesti. Luotan, ettei hän enää tee niin, kerran hän sanoi, että ei. Luotan siihen, ettei hän halua satuttaa minua.
"Mäkin luotan suhun", Caleb vastaa. Hymyilen, vaikka hän ei sitä näe.
"Entä pelottaako sua se, ettei me saatetaan unohtaa toisemme, vaikka kuudenkymmenen vuoden päästä?" Caleb kysyy. En ole koskaan edes miettinyt koko asiaa.
"En tiedä", vastaan. Nostan pääni ylös hänen olkapäältä, sillä asento alkaa särkeä lihaksiani.
"Mua kai pelottaa ja sit se, että mä tapan sut vahingossa"
"Mä en olis siitä niin huolissani", vastaan varmana. Caleb nyökkää, sen silmät ovat kostuneet.
"Kerro mulle vaikka jotain Jessicasta?" ehdotan, joka saa Calebin näyttämään hiukan hämmentyneeltä.
"Okei, no se tuli kuvioihin vuosi sitten, sillä on mustat hiukset ja mustat vaatteet", Caleb kertoo tuijottaen yhteen nurkkaan, ehkä Jessica on siellä.
"Se hymyilee sellaista väkinäistä hymyä sen toisella suupielellä, joka saa mut tuntemaan oloni surkeaksi", Caleb jatkaa. Kuuntelen aivan hiljaa, en halua keskeyttää.
"Ensin se ehdotti asioita, yritti suostutella kunnes se alkoi käskeä, se saa mut joka kerta uskomaan, että se on ainoa asia mitä voin tehdä", Caleb kuiskaa hiljaa, silmät yhä tarkkana nurkassa.
"Ja se katse jonka se muhun aina luo, saa mut aina lähes itkemään, se on niin häijy. Se saa mut haluamaan kuolla"
En tiedä mitä vastata tai pitäisikö mun vastata.
"Mä en ymmärrä miks se haluaa mun kuolevan, mä en ymmärrä miks se haluaa pilata mun elämän", Caleb purskahtaa itkun. Vedän hänet halaukseen, voi Caleb parkaa. Miten hän edes oikein jaksaa?
"Auttoko puhuminen?" kysyn vastaamisen sijaan. Caleb päästää muminan, jonka voi tulkita myöntäväksi vastaukseksi.
"Mä en ymmärrä miten sä et oo vieläkään lähtenyt ja jättänyt mua yksin", Caleb toteaa, irtaantuen halauksesta.
"Mä en voisi ikinä jättää sua", vastaan.
"Ai et ikinä?" Caleb kysyy, pyyhkien kosteita silmiään.
"En ikinä."
"Ai varmasti?"
"Täysin varmasti", vakuutan. Caleb naurahtaa. Miten hän voisi edes luulla, että suostuisin jättämään hänet yksin? En todellakaan, vaikka Connor sanoisi mitä, vaikka Connor olisi kuinka sitä vastaan. Mä haluan olla Calebin kanssa ja se on varmaankin ainoa, millä on merkitystä. Ei Connorin sanoilla, ainoastaan sillä, miltä meistä tuntuu. Ja jos me tykätään olla toistemme seurassa kaikesta huolimatta, ei kenenkään Connorin pitäisi sitä tulla estämään.
"Voinko mä kysyy sulta jotain tärkeää?" Caleb kysyy ääni täristen. Nyökkään hitaasti ja epävarmasti.
"Alex, haluaisitko sä.." Caleb aloittaa. Tuijotan häntä, tietäen ehkä jo mitä hän aikoo sanoa. Tietämättä kuitenkaan miten minun pitäisi siihen reagoida.
"...Seurustella mun kanssa?"
Joku oma hömppä kommentti:
Reaktio siihen, jos paritan Alexin Calebin kanssa?
💭Vanileea💭
