Varoitus: Skippaa luku, jos seksuaalinen sisältö tuntuu sinusta epämukavalta tai et halua lukea sitä.
On lauantai, kun istun huoneeni lattialla, läppäri sylissäni ja yritän pelata sotapeliä. Siitä ei tule yhtään mitään. Pian tunnen jonkun olevan takanani ja käännyn katsomaan, vain nähdäkseni Connorin nojaamassa seinää vasten.
"Alex, mä oon pahoillani", hän kuiskaa minulle, niin hiljaa, etten meinaa kuulla. Katson häntä silmiin ja näen, että hän on oikeasti pahoillaan.
"Mistä?" kysyn, vaikka tavallaan tiedän jo. Todennäköisesti siitä suudelmasta. Tavallaan se kirpaisee sydäntäni, koska hän on pahoillaan siitä, että kosketti huulillaan omiani. Oliko se niin kamalaa? Tiedän, että ajatukseni ovat naurettavia, tietenkään hän ei ole pahoillaan sen takia, että suutelemiseni olisi ollut kamalaa, mutta en voi niille mitään.
"Siitä, että mä käyttäydyin, kuin idiootti. Yritin pitää sua erossa ihmisestä ketä rakastat, aiheutin sulle jatkuvasti ongelmia ja olin tosi ilkeä, en ollut sun tukena, kun tarvit mua", Connor selittää. Minun tekisi mieli nousta ylös ja halata hänet hengiltä. Ehkä suudellakin, kerran se ei Calebia haittaa.
"No olithan sä aika kamala", sanon sen sijaan ja yritän estää virnettä nousemasta kasvoilleni. Connor kohottaa toista kulmaansa.
"Voisitko kerranki olla vakavissas?" hän kysyy ja nuolaisee huuliaan, luultavasti tahattomasti. Siitä huolimatta katseeni pysähtyy hänen huuliinsa, enkä saa katsettani irti. Tunnen taas huonoa omatuntoa Calebia kohtaan.
"Tuu tänne", vastaan Connorille, ääni hiukan ehkä täristen. Connor hymyilee pienesti ja tulee istumaan luokseni. Suunnitelmani suudella häntä pysähtyy siihen, koska tajuan, ettei minulla ole rohkeutta nojautua häntä kohti. Tulee hiljaisuus, me katsellaan toisiamme. Haluaisin tällä hetkellä enemmän, kuin yhtään mitään muuta, kuroa välimatkan umpeen ja kokeilla onko hänen huulensa yhtä pehmeät kuin viimeeksikin.
Kerään rohkeutta ja nojaudun Connoria kohti. Hän kuitenkin nojautuu taaksepäin virnuillen. Puren pettyneenä huultani niin kovaa, että on oikeastaan ihme ettei siitä ala vuotaa verta.
"Katos, eihän sulla pitänyt olla tunteita mua kohtaan", Connor kiusaa. Lehahdan tulipunaiseksi ja toivon, että minulla olisi joku syy käytökseeni, jonka voisin sanoa. En kuitenkaan omista yhtäkään.
"Ei mulla olekkaan", väitän sen sijaan, yrittäen kuulostaa niin itsevarmalta, kuin ikinä vain pystyn. Connor virnuilee vieläkin ja voi luoja, miten kenenkään virne voi näyttää noin hyvältä.
"Eikö?" Connor kysyy kiusoitellen ja pyyhkäisee sormellaan huuliani, katse niissä. Sen jälkeen hän sivelee etusormella kaulaani, niin, että silmäni sulkeutuvat automaattisesti. Hengitykseni tihenee. Tunnen hänen lämpimän hengityksen, kun hän kumartuu kuiskaamaan korvaani.
"Mä haluan sua"
Vain kolme sanaa, jotka hän kuiskaa ja tunnen heti, että minulla seisoo. Yritän keskittyä miettimään jotain hirveää, kuten lapsikuolemia, mutta sitten Connorin hengitys on lähempänä kaulaani. Hänen huulensa hipaisevat kaulaani ja päästän vahingossa voihkauksen. Avaan silmäni nolostuneena ajatellen, että nyt Connor ei ikinä jätä minua rauhaan, mutta suljen ne heti uudestaan, koska hän suutelee hellästi toista kohtaa. Käännän päätäni, antaen hänelle lisää tilaa kaulallani. Connorin huulet liikkuvat, jättäen pehmeitä, hädintuskin kaulaani osuvia suudelmia ja en voi muutakuin nauttia. Otan hänen hupparistaan kiinni. Luulen jo, että tämä on parasta ikinä, mutta sitten hän alkaa imeä kaulaani vaativammin ja silmäni muljahtavat mielihyvästä. Puristan hupparia käsissäni ja yritän pysyä hiljaa, mutta hän kääntää päätään ja päästän taas voihkauksen. Hengitykseni alkaa vähitellen kuulostaa siltä, kun olisin juossut kilometrejä, vaikka Connor on ainoastaan suudellut kaulaani. Eikä hänellä näytä olevan aikomustakaan lopettaa. Puristan silmiäni kiinni, kun hän imee toisesta kohdasta ja teen kaikkeni, etten päästelisi mitään typeriä porno ääniä.
