Mutkikas rakkaus (Valmis)

8. Pipipi piiiiip ppiiip

Skip maanantaihin

Even näkökulma:

Pipipi piiiiip ppiiip, miksi toi kello taas soi. Ei perse, maanantai. Mun pitää tänään esitellä sille Topiakselle niitä paikkoja, huokaisten hautaan itseni paremmin sänkyyn. Vaivalloisesti nousen kuitenkin ylös, sillä puhelimeni alkaa soida ja vastaan siihen edes katsomatta nimeä.
"Mooi", sanon haukotellen.
"Moi", Aneten ääni kuuluu linjan toisesta päästä.
"Mitä asiaa?", kysyn.
"Sitä vain, että nouse ylös sieltä sängystä ja ala tulla tänne koululle"
"Mistä sä tiiät, että en oo siellä jo"
"Ehkä siks, että oon tääl jo", hän sanoo huokaisten.
"Täh, mitä kello on!?", huudahdan ja yritän nähdä kelloa hämärässä huoneessani.
"Vasta 8.09"
"Huh, mitä sinä muuten siellä jo tähän aikaan teet?", kysyn helpottuneena, kun en ollut myöhässä. Aloin kuitenkin rivakasti vaihtaa vaatteitani, sillä halusin vielä syödäkkin jotain.
"Äiti heitti mut tähän, kun se lähti töihin"
"Joo mä tuun ihan just, mä vaan nappaan omenan mukaan ja teen muut aamuaskareet eka", sanon kiirehtien vessaan ja siinä samalla nappaan omenan hedelmäkorista.
"Juu", hän vastaa ja lopettaa puhelun.

Koulu oli onneksi aivan vieressä, joten kerkesin siihen muutamassa minuutissa.
"Moi", sanon Anetelle suu täynnä omenaa.
"Moi", Anette vastaa ja hymyilee.

Otan takin pois ja lähden hakemaan kirjoja kaapista. Kun olen saanut kirjat reppuun ja kaapin oven kiinni, olen juuri kääntymässä. Tieni kuitenkin tukkii, kukas muukaan, kuin Topias.
"Huomenta", hän sanoo, hymyillen leveästi.
"Huomenta", sanon ,huokaisten sisäisesti syvään.
"Niin, esitteletkö sä niitä paikkoja tänään?"
"Juu, mutta aloitan vasta sitten kun tunnit alkaa", sanon lähtien samalla kävelemään penkin luo, jossa Anette ja Suvi odottavat. Tiedän Topiaksen seuraavan minua ja pyöräytän silmiäni.
Anette katsoo Topiasta epäillen, kuin yrittäen tulkita onko hänestä harmia. Suvi puolestaan, katsoo Topiasta hyväksyvä ilme kasvoillaan.
Kun istun alas Topias ojentaa kätensä Suvia kohti "Topias", hän sanoo vilauttaen pepsodent-hymyn. "Suvi", Suvi sanoo hymyillen.
Sitten Topias siirtyy Aneten kohdalle "Topias", hän sanoo ojentaen kätensä, vilauttaen samalla samanlaisen pepsodent-hymyn.
"Anette", Anette sanoo kätellen Topiasta, se kestää ehkä vähän liian kauan, mutta kun Anette vetää kätensä pois, näen hänen naamallaan järkytyksen ja jostain syystä haikeutta, mutta hän peittää ne tunteet nopeasti hymyllä "Mä tota, mä lähen jo tunnille", Anette sanoo, kun on jo noussut ja lähtenyt poispäin.
"Mitä just tapahtu?", kysyn ääneen.
"Ehkä sillä on koe", Suvi ehdottaa.
"Ei, kellohan on vasta puoli ja tunnit alkaa vartin päästä", sanon samalla katsoen Topiasta, jonka silmistä näkyy jotain, mitä en pysty tulkitsemaan.

"Niin, mistä me aloitamme?", Topias kysyy, kun kellot soivat.
"Vaikka yläkerrasta''
"Okei"
Ja lopulta, kun olen selittänyt missä kaikki on, alkaakin jo välitunti. Oikein sopivasti, mietin itsekseni.

Menin istumaan vakiopaikallemme, siis minun, Suvin ja Aneten. Tällä kertaa sille tuli istumaan myös Topias. Enkö pääse hänestä eroon, mietin ja pyöräytän silmiäni.

Välitunti kului ja loppui, mutten nähnyt häntä. Seuraavalla välitunnilla hän vain vilahtaa ohi ja tätä jatkuu koko päivän, Anette ei tullut edes syömään. Viimeisen tunnin jälkeen, hän ei ollut edes odottanut minua, vaikka menemme aina samaa matkaa.

Olen juuri kääntynyt kotini pihaan, kun huomaan mytyn, joka istuu rappusilla
"Ane", sanon hiljaa, mutta niin, että hän kuulee.
Hän nostaa katseensa ja näen selvästi, että hän on itkenyt. Silmät olivat punaiset ja hennot vanat pitkin poskia kertoivat lopun. Riensin halaamaan parasta ystävääni ja hän halasi minua takaisin, ja tunsin kuinka hän veti katkonaisesti henkeä.

Pian Anette irrottautui halauksesta ja näin kuinka hän katsoi jonnekkin kauas, yrittäen rauhoittaa itsensä.
"Anteeksi, että olen ollut ihan outo koko päivän", hän pahoitteli, katsoen edelleen johonkin kauas.
"Ei se mitään, vaikkakin olin vähän hämmentynyt, kun en nähnyt sinua melkein ollenkaan koko päivänä"
"Joo, tiedän. En vain halunnut olla Topiaksen lähellä, yhtään enempää kuin oli pakko. Sillä hän on minun luokallani, onneksi hän ei kuitenkaan ollut missään aineessa vieressäni istumassa"
"Anteeksi, mutta minun pitää sanoa tämä. Ei Topias nyt niin paha ole, ehkä ärsyttävä, mutta en minäkään ala häntä vältellä sen takia", sanon sillä se kuuluu ystävän rooliin.
"Ei kai sitten", hän sanoo ja nousee ylös "Mun pitää mennä nyt, ennenkun äiti tai iskä huollestuu", sitten hän onkin jo menossa.
"Juu, nähään huomenna"
"Nähään, moikka", hän kääntyy ja hymyilee minulle. Hymy ei kuitenkaan ole täysin aito, sen takana on jotain, mutta mitä? Surua? Miksi?
---------------------------------------------------
Pahoittelut virheistä, jos niitä on.

En ole ylpeä tästä osasta, mutta halusin saada jotain ulos, kun en ole muutamaan päivään julkaissut mitään.

Ensi osa tulee, kunhan se vaan syntyy.

Heippa hömpät hömötiaiset, otukset omituiset ja sun muut öttiäiset.

❤️:A