Mutkikas rakkaus (Valmis)

11."Pala helvetin liekeissä"

Sisältää väkivaltaa ja rumaa kielenkäyttöä.

Ja varoituksen sana, tää on odottamaton loppu, tai en mä tiedä onko teistä.

Nauttikaa tai inhotkaa.
--------------------------------------------------

Aneten näkökulma:

Olin kävelemässä kaikessa rauhassa tapaamaan Pietaria, kunnes kuulin takaani askeleita ja tunsin liinan suuni edessä. Loppu olikin sitten vain mustaa.

En tiedä kauanko olin tajuttomana, herätessäni totesin, että minut oli sidottu tuoliin, niinkuin jossakin parhaassakin leffassa, mietin sarkastisesti. Olin keskellä tyhjää huonetta, sidottuna tuoliin.

Ajatukseni kuitenkin keskeytettiin, kun ovi avattiin ja silmiini tulvahti valoa. Ovi suljettiin ja valot sytytettiin, silloin näin sieppaajani kunnolla ja järkytyksen aalto pyyhkiytyi ylitseni. Järkytyksen jälkeen tuli viha, suljin silmäni ja aukaisin uudestaan, mutta hän ei häipynyt. Tuijotin sieppaajaani niin vihaisesti, että jos katse voisi tappaa, hän makaisi maassa sydän pysähtyneenä. Se ei kuitenkaan tapa, vaikka kuinka tuijottaisi.
"Mitä helvettiä tämä on?", kysyin äänellä, joka oli täynnä vihaa, pettymystä ja vähän surua siitä, että oma sielunkumppanini sieppasi minut. En edes tuntenut Topiasta hyvin, mutta olin tiennyt alusta asti, että hänestä ei olisi muuta kuin harmia. Silti se sattui, se sattui niin saatanasti.
"Sinä olet noita", hän sylkäisi sanat, vastaamatta kysymykseeni.
"Sinä olet ihmissusi", sylkäisin sanat samalla tavalla.
"Sinä käytit voimiasi minuun", hän sanoi loukkaantuneena.
"Itse yritit suudella", puolustauduin.
"Sinä halusit sitä yhtälailla", hän sanoi ylimielisesti.
"En, vain kuolleen ruumiini yli", huusin, mutta se ei ollut täysin totta.
Hän kumartui lähemmäs ja kuiskasi "Kuulen sykkeesi", sitten hän perääntyi ja lähti huoneesta. Minä punastuin ja olisin lyönyt pääni seinään, elleivät köydet olisi estäneet.

Even näkökulma:

Katsoin vieressäni kävelevää komistusta ja hymyilin vähän väliä. Eli siis, olin juuri suudellut ihastukseni kanssa ja nyt me olimme menossa kahville. Olimme vain sanoneet opettajalle, että meillä on hammaslääkäri ja hän oli uskonut. Aika epäammattimaista, hänenhän olisi pitänyt varmistaa asia. En kuitenkaan pistä pahakseni, sillä seura on hyvää.

Olimme suunnanneet lähimpään kahvilaan ja olimme olleet siellä jo noin tunnin, jossain vaiheessa polvemme olivat osuneet toisiinsa, mutta kummallakaan ei ollut aikomusta irrottaa niitä toisistaan. Minä ja Pietari olimme ottaneet cappuccinot ja niihin oli tehty sydämmet. Hän oli maksanut, mitä en pistänyt pahakseni, sillä minulla ei ollut yhtään rahaa mukana.

"Mitä sä ajattelit tehä, sitten kun me päästään yläasteelta?", kysyin.
"Varmaan meen lukioon, koska en vielä tiedä mitä työtä mä haluun tehä mun loppuelämän. Entä sä?"
"Lukioon meen, koska en todellakaan oo päättäny mitä mä aijon tehä isona"
"Ajattelitko jatkaa täällä lukionkin vai meeks jonnekkin muualle?"
"Ihan tänne, koska se on lähellä"
"Joo, niin mäkin, koska vanhemmat ei suostu päästään mua mihinkään yksin asumaan''
"Joo, sama homma"
Sen jälkeen pöytään nousi painostava hiljaisuus, jonka puhelimeni soittoääni rikkoi. Katsoin sitä ja siinä oli parhaan ystäväni nimi. Painoin vihreää luuria ja vastasin
"Moi Ane", silloin Pietarikin reagoi, hän nappasi puhelimen kädestäni, ennenkuin ehdin edes reagoida mitenkään.

Pietarin näkökulma:

"Anette, saatana, missä sä oot?", kysyin raivoissani ja Eve katsoi minua silmät pyöreinä. Minun pitää kertoa hänelle totuus, hänen pitää saada tietää minusta ja kaikesta. Hänen kuuluu tietää, ja olin tehnyt päätöksen jo silloin siellä käytävällä, mutta nyt varmistin asian, kun olin ottanut puhelimen käteeni.
"Pietari? Mitä sinä teet Even puhelimella? Aivan sama, sinun pitää auttaa minua", hän puhui kuiskaten.
"Minä nyt satun olemaan treffeillä hänen kanssaan", sanoin ja katsoin Eveä varovasti, hän oli punastunut ja katsoi lattiaa "miksi minä auttaisin sinua?", kysyin epäuskoisena.
"No ehkä siksi, että minut on kidnapattu, enkä tiedä missä olen. Se on Topias, hän pitää minua jossain huoneessa ja ovi on lukossa. Hän oli kuitenkin niin typerä että hän ei katsonut taskujani. Minä onnistuin aukaisemaan solmut, ja soittamaan tämän puhelun. Hän saattaa tulla kuitenkin pian, enkä tiedä mitä hän tekee minulle jos saa tietää tästä puhelusta, joten kiltti auta", minä menin hiljaiseksi ja juuri kun olin sanomassa jotain, ovi aukeni puhelimen toisessa päässä ja kuului huuto "Mitä helvettiä sinä luulet tekeväsi, tänne se puhelin ja vähän nopeaa!'', sitten kuului lyönnin ääni ja tuli hiljaista. Puhelin nostettiin ylös lattialta, johon se oli tippunutkin ja sitten se suljettiin.