Gabriella Smith on Los Angelesissa asuva 16-vuotias tyttö. Puoli vuotta hän on odottanut vaihtoon lähtöä Englantiin ja viimein se päivä koittaa.
Gabriellan isäntäperheessä asuu vanhempien lisäksi kaksi poikaa. Toinen on normaali 14-vuotias kiltti p...
Olen onnistunut välttelemään Zaynia loppupäivän ajan. Valitettavasti meidän aikaisempi kohtaaminen herätti huomiota eikä mikään ihme. Koulun suosituin poika puhumassa uudelle tytölle. Ei taida olla ihan jokapäiväistä. Nyt kaikki puhuvat minusta, tai oikeastaan meistä. Loistava aloitus täällä koulussa. Pian varmaan se Stacy tulee ja tappaa minut. Hän onnistuisi varmaan saamaan senkin näyttämään itsemurhalta tai vahingolta. Tämä on ensimmäinen päiväni koulussa ja nyt jo olen suosituin puheenaihe. Istun yksin matikan luokan edessä, koska Carolina ei ole tällä kurssilla. Minua vähän ahdistaa se, että nyt en tunne ketään täältä, mutta en valitettavasti voi asialle mitään. Olen juuri lähettämässä viestiä Jennalle, mutta minut keskeytetään. Joku laskee kätensä olkapäälleni. Kohotan katsettani ja huomaan Stacyn edessäni. Sekä tietysti hänen joukkonsa seisoo hänen takanaan.
"Sä oot ilmeisesti Gabriella?" Stacy kysyy.
"Ööh, joo", vastaan epäröiden.
"Mulla ei ole nyt sulle muuta sanottavaa kuin että pysy kaukana mun jätkästä tai mä en vastaa seurauksista", Stacy sanoo, jonka jälkeen hän läimäisee kirjaani ja se tippuu lattialle. Sitten hän lähtee pois porukkansa kanssa.
"Voi kuule, mä en koskisi siihen pitkällä tikullakaan", mutisen itsekseni samalla kun nostan kirjaani lattialta.
"Tää on vissii sun?" Kuulen tutun äänen sanovan. Nostan katseeni ja tietysti edessäni on Zayn ja hänen kädessään minun matikanvihko. Nousen seisomaan ja repäisen vihon hänen kädestään. Yritän mennä jo luokkaan, mutta Zayn ottaa kädestäni kiinni.
"Voisitko millään päästää irti?" Kysyn.
"Mikä sua vaivaa?" Zayn kysyy.
"No ei mikään", vastaan ja lähden luokkaan. Tällä kertaa Zayn ei yritä estellä. Hyvä vain. En todellakaan halua joutua Stacyn silmätikuksi, vaikka kyllä pelkään, että olen joutunut jo. Aamulla olin vielä innoissani koulusta, mutta nyt olen jo ihan valmis palaamaan kotiin. Oliko minun pakko joutua Zaynin kanssa samaan kouluun. Kaikista maailman ihmisistä juuri hänen kanssaan.
Menen luokkaan sisälle ja istun ensimmäiseen riviin, tietenkin. Kurssin pahat pojat, tytöt sekä muut ärsyttävät istuvat takapenkeillä. He puhuvat niin kovaan ääneen, että minun tekisi mieli huutaa heille, mutta ehkä kuitenkin jätän väliin. Kaikenlisäksi ne pojat taitavat kuulua Zaynin porukkaan joten ei kiitos. Pian Zayn tulee luokkaan. Miksi ihmeessä Zayn ja hänen kaverinsa ovat tällä kurssilla? Heidänhän pitäisi olla toisella vuodella. Tosin en kyllä yhtään ihmettele, jos he joutuivat uusimaan tämän kurssin. He näyttävät niin tyhmiltä etteivät varmaan osaa mitään. Sen sijaan, että Zayn menisi taakse istumaan, hän tulee viereeni. En edes uskalla katsoa häntä päin. Enkä todellakaan halua. Mitä jos vain esitän etten tunne häntä.
"Los Angeles, et kai sä yritä esittää ettet tuntisi mua?" Zayn kysyy.
"Ei tulisi mieleenkään", sanon ja hymyilen sarkastisesti. Ennen kuin Zayn ehtii puhumaan minulle enempää, opettaja tulee luokkaan ja pelastaa minut kiusalliselta tilanteelta.
"Zayn Malik, mites sä oot tänne eksynyt?" Opettaja kysyy selvästi hämillään. En kyllä tiedä, että miksi.
"Päätin kerrankin tulla tunnille, ihan vaan sun mieliks", Zayn vastaa ja samalla hänen kaverinsa viheltää takaata. En tiedä mitä tämä kaikki tarkottaa, mutta jostain syystä minua rupesi oksettamaan.
Opettaja, jonka nimeä en enää muista, alkaa selittämään tunnin aiheesta. Loistavaa, että aloimme heti opiskella! Käsittelemme tänään ilmeisesti neliöjuurta. Sehän on yläkoulun juttu. Minun on pakko kysyä asiasta, joten nostan käteni ylös.
"Neiti Smith", opettaja antaa minulle puheenvuoron.
"Miksi käymme läpi neliöjuurta? Me ainakin opettelimme ne jo kasiluokalla."
"Hyvä kysymys, sitä minäkin välillä mietin. Puolet tästä luokasta ovat uusimassa kurssia ja täällä käytetään todella paljon neliöjuurilaskuja eikä jostain kumman syystä eräät osaa sitä vieläkään", opettaja selittää. Sainpahan samalla selville miksi Zayn ja hänen kaverinsa ovat täällä. Miten he eivät voi ymmärtää neliöjuurilaskuja.
Kun opettaja alkaa laittamaan tehtäviä taululle, hän kysyy kaikilta vuorotellen vastauksen niihin. Tähän mennessä yksikään ei ole saanut oikein. Jostain syystä opettaja kysyy minulta viimeisenä ja kerron vastaukset kaikkiin tehtäviin. Ne eivät edes ole vaikeita!
"Nörtti", joku sanoo takaata hiljaa. Minun ei ilmeisesti ollut tarkoitus kuulla sitä. Käännyn katsomaan taakse ja taidan tietää kuka sen sanoi.
"Se, että osaa vastaukset tehtäviin jotka pitäisi osaa 14-vuotiaana ei tee musta nörttiä. Sä vaan ilmeisesti oot sen verran tyhmä, että et osaa laskea niitä. Sä oot myös sen verran tyhmä, ettet näköjään osaa pukea paitaa oikein päin. Ja ainii, kannattais opetella kuiskaamaan", sanon ja käännyn takaisin taululle päin. Opettaja katsoo minua jotenkin ylpeänä.
"Harry, jos en oo ihan väärässä niin kukaan tyttö ei oo ikinä sanonut sulle mitään sellaista, että sais sut hiljaiseks? Ja bro, sun paita on oikeesti väärinpäin", Zayn sanoo. Okei, pojan nimi on Harry. Kaikki aliarvioivat minut. Se, että olen tyttö joka tykkää koulusta ei tarkoita sitä ettenkö osaisi tai uskaltaisi sanoa takaisin.
"Okei, Gabriella Smith, mikäs sun matikan numero oli yläkoulussa?" Opettaja kysyy.
"10, se on aina ollut", vastaan ylpeästi.
"Sinä tulet sitten pärjäämään todella hyvin tällä kurssilla ja varmasti monella muullakin. Voit varmasti auttaa muita jotka eivät osaa, vai?"
"Totta kai", vastaan, koska en osaa kieltäytyä. En todellakaan halua auttaa näitä idiootteja, mutta minkäs teet.
•••
Hyvin outo, mutta loppujen lopuksi ihan kiva ensimmäinen päivä on nyt ohi. Odotan koulun pihalla, että George tulisi hakemaan minua. Hetken päästä jo näenkin hänen autonsa tulevan. Hän pysähtyy suoraan eteeni ja menen autoon.
"Näitkö Zaynia?" George kysyy.
"En."
"Okei, odotetaan sitten vielä. Hänkin sanoi tulevansa kyydilläni", George sanoo. Totta kai hän tulee. Zayn viimein tulee autoon ja istuu kanssani takapenkille.
"Gabriella, voitko sä auttaa mua tänään matikassa?" Zayn kysyy. Hän ei ole kertaakaan puhunut minulle noin kiltisti. Hän selvästi juonii jotain. Georgekin katsoo etupenkiltä epäilevästi.
"Öh, toki", vastaan ja käännän katseeni ikkunaan. Pääsisinkö tästä tilanteesta jotenkin pois?
Hups, meni taas yllättävän kauan kirjottaa uus luku🤷🏼♀️ mut toivottavasti tykkäsitte!
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
