Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 42 - Salaisuus paljastuu

Olen itkenyt koko päivän. Skippasin loppupäivän tunnit ja tulin kotiin. En kestänyt olla koulussa. Minun olisi pitänyt koko ajan nähdä Zayn, sillä tiedän etten olisi pystynyt välttelemään häntä. Kun tulin kotiin, Annie ja George oli kotona. Annie oli pirteä, oma itsensä. Hän ihmetteli miksi tulin niin aikaisin, mutta en pystynyt vastaamaan, koska itkin niin paljon. Annie kuuli nyyhkytykseni, joten tietenkin hän tuli kysymään, että mikä minulla on. En pystynyt siihenkään vastaamaan yhtään mitään, juoksin vain huoneeseeni. Olen istunut huoneeni oven edessä nyt viisi tuntia putkeen enkä ajatellut liikkua tästä vielä pitkään aikaan. Välillä Annie on tullut koputtamaan huoneeni ovelle kysymään, että haluanko puhua tai onko minulla nälkä. En halua puhua yhtään kenenkään kanssa. Haluan vain olla yksin, mutta kukaan ei näytä ymmärtävän sitä. Minäkin tarvitsen joskus omaa rauhaa ja olisi ihan kiva jos sitä voitaisiin kunnioittaa.

Huoneeni oveen koputetaan jälleen.

"Gabriella, oletko sä siellä?" Zaynin ääni kysyy. Sydämeni särkyy heti tuhansiin palasiin, kun pelkästään kuulen tuon äänen. En vastaa mitään, sillä en aio puhua Zaynille.

"Annie sanoi, että sä olet pysytellyt sun huoneessa koko päivän ja pelkästään itkenyt. Olit ilmeisesti lähtenyt koulustakin kesken kaiken. Mikä sulla on?" Zayn kysyy rauhallisella äänellä.

"Ihan kuin sä et tietäisi", vastaan käheällä äänelläni.

"Mä en ihan oikeasti tiedä, joten voisitko millään kertoa", turhautunut ääni kuuluu oven toiselta puolelta. En ymmärrä miten hän voi olla noin tyhmä. Olen kyllä melko varma siitä, että hän vain esittää idioottia. Sitä hän on aina tehnyt ja tulee varmasti tekemään koko loppuelämänsä.

Zayn esittää kaikkia tyhmiä kysymyksiä ja tiedän, että hän jo tietää niihin vastaukset. En vastaa mihinkään, koska en halua. Sydämeeni sattuu silti koko ajan vain enemmän, koska tiedän Zaynin olevan aivan minun lähellä. Voin melkein haistaa hänen ominaistuoksun, vaikka onkin toisella puolella.

"Voitko nyt vaan olla hiljaa? Mua sattuu jo ihan tarpeeksi", sanon hiljaa ja puren huultani pidättääkseni kyyneleitä. En halua itkeä enää yhtään enempää. Silmäni sattuvat jo muutenkin aivan liikaa ja ne ovat varmasti ihan turvonneet. Ainakin ne tuntuvat siltä.

"En ennen kuin kerrot miksi sua sattuu", Zayn sanoo takaisin.

"Mee jo pois, ole kiltti", pyydän. Zayn ei tottele niin kuin ei yleensäkään. Välillä minua oikeasti turhauttaa todella paljon hänen käytöksensä. Varsinkin nyt, kun olen muutenkin valmiiksi ärtynyt. Zayn päättää yrittää avata oven väkisin. Jään istumaan silti oven eteen ja yritän parhaani mukaan pidätellä Zaynia. Jos hän tulee huoneeseen tiedän, että alan joko itkemään tai huutamaan. Enkä haluaisi tehdä kumpaakaan.

Zayn on minua paljon vahvempi, joten hän pääsee huoneeseen helposti. Nousen lattialta nopeasti ylös.

"Mikä sulla on?" Zayn kysyy toistamiseen samalla kun hän työntää oven kiinni.

"Ihan niinku et tietäis", sanon ja välttelen Zayniin katsomista, sillä tiedän, että silloin ainakin rupeaisin ihan satavarmasti itkemään.

"Miksi sä välttelet muhun katsomista?" Zayn kysyy.

"Voi vittu Zayn! Älä jaksa esittää tyhmää! Mene jo pois ihan oikeesti!" Ärähdän korottaen ääntäni, mutta sitten muistan, että talossa on muitakin. He eivät todellakaan saa kuulla mitään ylimääräistä. Tartun Zaynia olkapäistä ja lähden työntämään oven suuntaan.

"Mä haluan, että sä menet pois. Jätä mut rauhaan", sanon ja avaan hänelle oven.

"Mä en lähde minnekkään. Mikä sua vaivaa ihan oikeasti?"

"Mä en jaksa enää kun sä esität noin tyhmää koko ajan! Mä luulin, että sä pidit musta. Mä luulin, että mä voin luottaa suhun ja mitä sä menet tekemään? Panemaan jotain vitun Stacya!" Huudan niin kovaa kuin kurkustani lähtee. Arvasin, että jos katon Zayniin rupean huutamaan.

"Shh, hiljempaa! Sä tiedät miten käy, jos porukat saa tietää tästä meidän jutusta. Sut lähetetään välittömästi takaisin Losiin, sitäkö sä haluat?" Zayn huutokuiskaa.

"Tiedätkö mitä? Mulle on tässä vaiheessa ihan vitun sama, että lähetetäänkö mut takas kotiin! Mä olen muutenkin jo niin kyllästynyt! Mun ei olisi pitänyt alunperin tullakkaan tänne. Mä vihaan tätä paikkaa ja sua!" Huudan niin täysillä, että Annie ja George aivan varmasti kuulevat.

"Sä et oikeasti ole tota mieltä. Sä oot vaan nyt niin-" Zayn on sanomassa jotain, mutta se keskeytyy, kun joku tai pikemminkin jotkut tulevat huoneeseeni.

"Onko se totta?" Annien ääni kysyy, "Onko teillä ollut jotain?" Hän jatkaa. Sitten tajuan mitä olen mennyt tekemään. Tuijotan paniikissa Zaynia.

"On", sanon hiljaa. George ja Annie vaihtavat outoja katseita ja minun on pakko kääntää katseeni lattiaan, koska jostain syystä minua hävettää niin paljon.

Mitä veikkaatte että tapahtuu? Joutuuko Gabriella keskeyttämään vaihtovuotensa ja palaamaan Losiin vai saadaanko homma jollain tavalla selvitettyä?
Sori täst tuli vähä tönkkö, koska oon kipee mut juu:)