Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 16 - Jenna ja Colin Lontoossa?!

Siitä on nyt ainakin neljä viikkoa, kun puhuin viimeksi Colinin kanssa. Voi olla, että siitä on enemmänkin. En nyt muista tarkkaan. Pakko myöntää, että ikävöin häntä niin paljon. Hänen ääntä ja hänen ihania kasvojaan. Ikävöin kaikkea siinä ihmisessä. Totta kai ikävöin. Miksi en ikävöisi? Hän on poikaystäväni! Kenelle minä edes yritän vakuuttaa tätä? Varmaan jo koko maapallo tietää, että seurustelen Colinin kanssa, koska jankutan hänestä koko ajan. Ei hemmetti, olen niin säälittävä. Minun pitäisi kerätä itseni. Ihan oikeasti. Tämä käy koko ajan vain naurettavammaksi.

Tulin äsken Oxford Streetille. En ole ollut täällä pitkään aikaan, mutta nyt minun oli aivan pakko tulla. Täällä en voisi mitenkään kovin helposti törmätä tuttuihin, koska paikka on aivan täynnä ihmisiä. Todennäköisyys on todella pieni. Pakko myöntää, että kyllästyin Oxford Streetiin jo kolmen viikon jälkeen. Ajattelin, että se ei ole edes mahdollista, koska odotin eniten, että pääsisin juuri tälle kyseiselle kadulle. Ilmeisesti, kun näkee samoja asioita monta kertaa ja niihin tottuu, paikka ei tunnu enää mitenkään ihmeelliseltä. Nyt minusta ei tunnu enää ollenkaan turistilta. Tuntuu kuin olisin asunut Lontoossa koko elämäni ja, että Oxford Street olisi vain yksi niistä päivän normaaleista asioista.

Shoppailu on aina ollut minulle kuin terapiaa. Kun joku menee huonosti, menen kaupungille ja käyn lempi kaupoissani katsomassa jos löytäisin vaikka jotain kivaa. Tein tätä aina Jennan kanssa. Se oli ihan parasta, kun sain viettää hänen kanssaan aikaa kauppakeskuksissa. Menimme aina Starbucksiin ja juorusimme monta tuntia putkeen. Yleensä me valitimme jostain. Se oli tavallaan meidän juttu. Tai siis, onhan se edelleen, mutta nyt se on vain vähän vaikeaa, kun minä olen täällä Lontoossa ja Jenna Losissa. Ja tätä vuotta on kuitenkin vielä aika paljon jäljellä . . . Kuitenkin, onhan tämä yksin shoppaileminenkin ihan kivaa, mutta haluaisin vain valittaa Jennalle kuinka paljon vihaan kaikkia tämän maailman ihmisiä. Voisin tietysti soittaa hänelle FaceTimessa, mutta se olisi vähän kiusallista jos rupeaisin raivoamaan keskellä Oxford Streettiä. Saisin varmaan aika monen ihmisen katseet itseeni. Enkä tosiaankaan halua sitä. Olen saanut tarpeekseni siitä, että olen keskipisteenä. Koulussa sitä tapahtuu nykyään liian paljon ja aivan liian usein.

Käyn suosikki kaupoissani, kuten Zarassa ja Bershkassa. Löydän molemmista jotain, onneksi. Olisin muuten ollut varmaan vihaisempi jos en olisi löytänyt mitään. Zarasta päädyin ostamaan tavalliset mustat farkut, koska niitä ei koskaan voi olla liikaa ja Bershkasta ostin valkoisen pitsisen topin. Se näytti ihan kivalta päälläni joten miksi en olisi ostanut sitä? Eikä se edes ollut hirveän kallis.

Hyvinkin nopeasti nälkä yllättää ja tajuan etten ole syönyt tänään vielä mitään. Yleensä en unohda syödä aamupalaa, mutta ilmeisesti tänään se jotenkin vain unohtui. Menen Starbucksiin koska a) se ei ikinä petä, b) sieltä saa parhaat kahvit ja c) se on lähin kahvila tällä hetkellä. Eikä minulla kuitenkaan ole niin kova nälkä, että menisin mihinkään kunnon ruokapaikkaan. Menen kahvilaan sisälle ja tilaan perinteisen juomani sekä leivän. Kun tilaukseni on valmis, menen istumaan ikkunan viereen. Istun tässä aina. Yleisestikin ikkunan vieressä on parasta istua. Voi katsoa muita ihmisiä. En tiedä miksi, mutta se on oikeasti todella hauskaa.

Kiedon käteni lämpimän kahvimukini ympärille. Söin äsken leipäni ja nyt vain istun hiljaa paikallani ja juon välillä kahviani. En halua lähteä vielä joten juon hitaasti. Minulla ei ole muutakaan tekemistä kuin istua täällä. Kotona minua odottaa pelkästään läksyt. Nyt on siis sunnuntai ja minun pitäisi tehdä läksyt. Tiedän, ei ole ollenkaan tapaistani, että en ole vieläkään tehnyt läksyjäni. Teen ne yleensä heti koulun jälkeen, mutta viime päivinä olen muuttanut rutiiniani . . . Toisin sanoen teen läksyt vasta illalla, koska en pysty keskittymään mihinkään.

Kuulen oven kellon äänen. En jaksa nostaa katsettani, vaikka yleensä tykkään katsoa kuka kahvilaan on tullut. Nyt en kuitenkaan jaksa. Olen liian keskittynyt ihmisten tuijottamiseen ja ajattelemiseen. Kuulen kuitenkin kaksi todella tuttua ääntä, jotka vievät huomioni.