Could You Stay? | Zayn Malik | VALMIS

Luku 27 - Kaikki on varmasti hyvin

Zaynin näkökulma (tää on silt päivält ku gabriella kidnapattii)

Tänään oli harvinaisen tylsä päivä. Tosin, koulussa on aina tylsää. Parasta on vain se, kun saan katsella Gabriellaa. Katselen aina, kun hän näyttää niin keskittyneeltä käytävällä ja tutkii lukkariaan kulmat kurtussa. Ja matikantunnilla se on aina ihan mahtavaa. Tykkään katsoa, kun hän punastuu minulle aina. Ihan sama mitä hänelle sanoisin. Olemme pussailleet, mutta silti hän punastuu, kun kysyn jostain matikantehtävästä... Kuulostin muuten ihan stalkkerilta. Vannon etten ole! Tykkään vain katsella häntä koulussa.

Gabriella pääsi koulusta jo tunti sitten. Toivottavasti hän on kotona sillä nyt tarvitsen oikeasti apua matikan kanssa. En ymmärtänyt tänään tunnilla yhtään mitään. Gabriella kyllä yritti neuvoa, mutta se meni minulta toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ja saimme monta tehtävää läksyksi enkä osaa yhtään mitään!

Astun taloomme sisälle ja potkaisen kengät jalastani, niin kuin aina. Toinen lentää itään ja toinen länteen. Menen yläkertaan ja koputan Gabriellan huoneeseen. Avaan huoneen oven varovasti siltä varalta, että tyttö on nukkumassa. Hän ei kuitenkaan ole huoneessa. Kai hän on sitten keskustassa tai jotain. Kohautan yksinäni olkiani ja menen omaan huoneeseeni. Hyppään sängylleni ja laitan kuulokkeet korvilleni. Nyt niistä pauhaa Eminem. Hyräilen biisin tahtiin.

Muutamien tuntien jälkeen ovelta kuuluu heikosti pieni koputus. Kuka helvetti koputtaa tollee? Hymähdän kuitenkin pienesti sen merkiksi, että sisälle saa tulla. Ovi aukeaa ja kohotan katseeni tulijaan. Ovella seisoo Charles? Mitä vittua? Otan kuulokkeet pois korviltani ja tuijotan kysyvästi tuota poikaa, joka näyttää siltä, että saisi ihan pian sydänkohtauksen.

"Öh, tota, o-ootko s-sä nähnyt Gabriellaa?" Charles änkyttää. Pikkuveikka ei koskaan uskalla edes puhua minulle. Hän kuulemma pelkää minua enkä kyllä ymmärrä miksi.

"En ole", päätän kuitenkin vastaa kerrankin lempeästi, "eikö se ole vieläkään tullut kotiin?"

"Ei... Ja sen piti pelata mun kanssa Unoa", Charles kertoo hiljaa. Yhtäkkiä tunnen sydämessäni jonkun lämpimän aallon. Mikä on tuo outo tunne? Ei kai se ole mitään myötätuntoa? Helvetti, minä en edes tunne sellaista käsitettä.

Tässä on kyllä jotain outoa. Gabriella ei ikinä unohtaisi jotain sovittua Charlesin kanssa.

"Mä voin yrittää soittaa sille", sanon kiltisti ja Charlesin ilme kirkastuu samalla sekunnilla. Valitsen yhteystiedoistani Gabriellan numeron ja siirrän puhelimeni korvalle. Se hälyttää ja hälyttää, mutta vastausta ei tule.

"Ei se vastaa. Kyllä se varmaan pian tulee", sanon lohduttavasti. Charles huokaisee surullisesti ja lähtee huoneestani.

Kai se Gabriella sieltä kohta tulee. Ehkä hän on vain löytänyt kaverinsa kanssa jonkun alennusmyynnin ja on nyt tyhjentämässä sitä.

***

Kello näyttää seitsemää illalla eikä Gabriella ole vieläkään tullut kotiin. Tämä tilanne alkaa vaikuttamaan koko ajan vain oudommalta. Yritän soittaa Gabriellalle uudestaan.

"Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä."

Mitä helvettiä? Onko hänellä akku loppunut? Vai onko puhelin tarkoituksella sammutettu?

"Syömään!" Kuuluu äitini heleä huuto alakerrasta. No voihan paska. Huokaisen syvään ja lähden kohti keittiötä.

Äiti on tehnyt ruoaksi kalakeittoa, joka on muuten Gabriellan lempiruoka.

Istun Charlesin viereen, äitiä vastapäätä. Otan ruokaa lautaselleni ja alan syömään sitä. En kuitenkaan pysty keskittymään syömiseenkään kunnolla, kun mielessäni pyörii vain Gabriella.

"Missä Gabriella on?" Äitini kysyy. Noni, sieltä se sitten tuli. En tiedä, okei? Charles näyttää siltä, että voisi alkaa itkemään.

"En tiedä", vastaan. Tunnen hänen katseensa porautuvan sieluuni.

"Se ei ole tullut kotiin tänään", Charles kertoo.

"Mitä? Missä se on? Onhan sillä kaikki hyvin?" Äiti alkaa kuulostamaan huolestuneelta. Ei tosin mikään ihme. Onhan hän kuitenkin vastuussa tytöstä.

"Äiti, me ei tiedetä, koska sen puhelin on kiinni", sanon ja käännän katseeni häneen. Äiti näyttää todella huolestuneelta.

"Mutta kaikki on varmasti ihan hyvin", yritän sanoa mahdollisimman uskottavasti. Enhän minä itsekään tiedä onko kaikki hyvin.