"Mooi!" Kuule äitini äänen alakerrasta.
"Moi!" Vastaan ja irrottaudun Ethanista.
20.47 näkyy kellon aika puhelimeni näytöllä.
"Mä voisin käydä suihkussa." Sanon ja katson Ethania.
"Saanks tulla mukaan?" Ethan kysyy.
"No emmä oikee tiiä."
"Sun äitihän voi tulla tänne ja nähä mut jos en tuu mukaan." Ethan sanoo virne kasvoillaan.
"No okei." Sanon.
Suihkun jälkeen "hiivimme" huoneeseeni. Vaihdan päälleni yöpuvun.
"Mä meen hakeen nyt jotain syömistä." Sanon Ethanille ja lähden alakertaan.
Äiti on keittiössä.
Menen jääkaapille. Otan sieltä leivän teko välineet.
Teen parit leivät.
"Ompas sulla kova nälkä." Äiti sanoo.
Ihan kun itse söisin ne kaikki.
"Niinpä" sanon otan leivät ja lähden yläkertaan.
"Tossa." Sanon ja laitan lautasen sängylle jonka päällä Ethan istuu.
"Et sit viittiny mitään juotavaa ottaa." Ethan virnuilee.
"Voi ny vittu." Sanon oon niin väsynyt että en jaksais mennä millään hakeen.
"Pliiis!"
"Okei, saisko jotain muuta olla." Sanon.
"No ei nyt tällä kertaa." Hän sanoo.
Pyöräytän vain silmiäni ja lähden takaisin alakertaan.
"Ai vittu!" Huudan kovaan ääneen koska tällä hetkellä makaan portaissa. Yritän nousta seisomaan mutta en onnistu siinä. Toivottavasti äiti tai Ethan molemmat ei kuulleet rysähdystä.
En kyllä usko että niin olisi tapahtunut.
Pian näen Ethanin tulevan yläkerrasta luokseni.
"Sattuks sua." Ethan sanoo ja tulee viereeni. Samassa hetkessä nään äitini portaiden alapäässä.
Ei vittu. Kiroan mielessäni.
"Kukas sä olet?" Äiti kysyy ihmetellen.
"Ethan." Hän sanoo ja ojentaa kätensä, jotta voisi kätellä. Äiti ei kuitenkaan vastaa siihen. Pienen hiljaisuuden jälkeen Ethan vetää kätensä pois.
Äiti on kyllä ihan hirveän ylisuojeleva. Jos hän tietäisi että olen ollut Ethanin kanssa "silleen" niin varmaan sulkisi mut kotiin enkä pääsisi pois ennen kun ole kahdeksantoista.
"Viedäämpäs sut nyt tonne olohuoneeseen ja sitten te kerrotte että mitä täällä tapahtuu."
Äiti sanoo ja auttaa minut kävelemään Ethan auttaa toiselta puolelta.
Istahdan sohvalle. Katson lattiaan. Tunnen äidin katseen porautuvan ihooni.
"No?!" Äiti sanoo.
"Me ollaan yhessä." Sanon.
"Ettette kai ole." Äiti sanoo kauhistuneena.
Kuulen kun Ethan repeää. Takanani.
"Ei todellakaan." Sanon toivon että hän uskoisi.
"Hyvä. Nyt mä lähden viemään sut terveyskeskukseen, ja sä lähdet kotiin." Hän sanoo ja katsoo Ethaniin viimeisen lauseen kohdalla.
"Eikä mee." Sanon vastaan.
"Me ei tarvita sitä siellä." Äiti sanoo.
"SITÄ! Mä en tarvii sua missään!" Huudan äidille ja nousen sohvalta. Kipu valtaa koko kehoni, varsinkin nilkkani.
Pian tunnen Ethanin lämpimät kädet ihollani.
Hän laittaa minut takaisin sohvalle istumaan.
"Nyt irti hänestä." Äiti huutaa Ethanille.
"Mä en haluu nähä sua enään ikinä!" Huudan hänelle takaisin.
"Hei, älä nyt." Äiti sanoo.
Nousen sohvaltam Ethan auttaa minut kävelemään.
Kun olemme olohuoneen toisessa päässä niin huudan vielä että: "Ja muuten me ollaan oltu 'SILLEEN"!" Korostan silleen sanaa oikeen kunnolla.
Kun olemme päässeet ulos niin Ethan soittaa taksin.
Pian taksi saapuu pihaan. Ethan auttaa minut taksiin ja menee itse toiselle puolelle.
"Terveyskeskukselle" hän sanoo kuskille.
Istumme täydessä hiljaisuudessa taksin takapenkillä.
Kun saavumme terveyskeskukselle, Ethan auttaa minut pois taksista ja maksaa sen.
Kävelen Ethanin avustuksella sisään terveyskeskukseen.
"Ariel Williams" Mies lääkäri sanoo.
"Juu." Sanon. Hän auttaa minut huoneeseen. Ethan jää odotushuoneeseen odottamaan.
"Käyppäs tohon istumaan." Lääkäri sanoo.
"Mitäs sulle on käynyt?" Lääkäri kysyy.
"Kaaduin rappusissa ja mun nilkalle tapahtuu jotain." Sanon.
"Käärisitkö vähän tota housun lahjetta ylös päin niin mä saan katsottua sitä." Lääkäri sanoo.
Käärin lahketta ylöspäin. Lääkäri jonka sukunimi on ilmeisesti Smith, tai no niin hänen takissaan lukee.
Hän tutkii jalkaani.
Ja toteaa nilkkani nyrjähtäneeksi. Onneksi ei mitään pahempaa. Saan kepit ja kipulääkettä.
Asun ulos huoneesta Keppien avulla.
"Ootko sä ok?!" Ethan kysyy huolissaan kun tulee luokseni.
"Mun nilkka nytkähti, ei mitään vakavampaa." Sanon.
"Ja sit mä vien sut kotiisi." Ethan sanoo.
"Mä en oo menossa sinne sen hullun kanssa." Sanon vihaisesti.
"Ehkä sun pitäis, sun äiti on varmaan tosi huolissaan." Ethan sanoo.
"Mä en mee sinne vaikka maksettais. Kyllä mä ilman suakin pärjään." Sanon vihaisesti. Ja lähden kävelemään ulos.
"Emmä tarkoittanu että sä et vois tulla mun luokse. Tottakai sä tuut mun luo jos se susta tuntuu oikealta." Ethan sanoo ja juoksee perääni.
642 words
❤️
YOU ARE READING
you own my heart
Teen Fiction...Yhtäkkiä tajuan että aamuttakkini nauhat ovat avautuneet. Voi vittu. Olen puolialasti koulumme kuumimman ja myös varatun pojan edessä. Hän tuijottaa suoraan silmiini, se saa sydämeni jotenki tykyttämään extra paljon... ••• Best rankings #1in finl...
