you own my heart

-liars-

Jasonilla on valkoinen pakettiauto. Sinne mahtuu hyvin huonekaluja.

"Ootko sä kuullut jotain äidistä?" Kysyn Jasonilta.

"En, valitettavasti." Jason vastaa.

Pian saavumme minun kodin pihaan. Menemme sisälle. Kannamme autoon ensin shohvan ja TV:n. Ja sitte muita tavaroita. Me joudutaan käydä hakemassa tavaroita aika monta kertaa täältä.

Lähdemme kuljettamaan ensimmäistä lastia uuteen kotiin, tai no Jasonin kotiin.

Jason vie TV:n olohuoneeseen ja minä otan jonkun kevyen laatikon ja vien sen sisälle Jasonin perässä.

"Pitää puhua nopeasti koska Ariel on täällä." Jason sanoo hiljaisella äänellä puhelimeen.

Jään kuuntelemaan nurkan taakse.

"Ei sillä oo aavistustakaan tästä." Jason jatkaa.

"Mä kerron sitten kun se on tarpeeksi huolissaan sinusta että voisi antaa anteeksi." Jason sanoo puhelimeen.

"Nii, mutta kehitellään sitten joku tarina että sut olisi kidnapattu tai jotain." Jason jatkaa.

"Kyllä se uskoo. Kun on tarpeeksi katsonut leffoja niin helposti uskoo sen." Jason sanoo.

Siinä vaiheessa päätän astua kulman takaa esiin.

"Mitä vittua?! Ai että et vai tiedä missä mun äiti on!" Huudan hänelle.

"Anteeksi! Me vaan haluttiin että sä annat anteeksi sun äidille." Jason sanoo.

"Vitun valehtelijoita kaikki!" Huudan.

"Tiedätkö mitä mä en aijo sopia sen kanssa koskaan ja en kuule halua nähdä myöskään häntä koskaan enään!! Että haistakaa molemmat vittu! Voit sitten kertoi äidillekkin että mä en halua nähdä sitä enään koskaan!" Huudan.

Pian kuulen kun ulko-ovi aukeaa. Katson ovelle päin ja huomaan siinä jonkun jota en todellakaan juuri tällä hetkellä odottanut näkeväni.

Mandy seisoo eteisessä.

"MITÄ VITTUA SÄ NYT TÄÄLLÄ TEET?!!" Huudan.

"Tässä on mun tytär Mandy." Jason sanoo.

"Mitä vittua!?" Huudan ja mietin onko tää unta.

Juoksen nopeasti ulos Mandyn ohi. Onneksi en ole ottanut kenkiä pois jaloista.

Juoksen vaan katua eteenpäin niin kauan kun jaksan. Sitten pysähdyn. Hengitän raskaasti kyyneleet valuvat poskilleni.
Miten voi käydä näin. Mun siskopuoli on mun poikaystävän exä ja ihminen joka on hakannut mut. Mä vihaan häntä eniten kaikista maailman ihmisistä, mutta en todellakaan niin paljon kun Ethan vihaa häntä.
En voi varmaan edes kertoa Ethanille mitää tapahtuneesta koska hän varmaan tappaisi sekä Mandyn että hänen isänsä ja myös mun äidin.

Kun mietin asiaa niin se alkaa vaan ahdistamaan enemmän ja enemmän. Lyyhistyn maahan. Mun hengitys ei ole vieläkään tasaantunut.

Huomaan kun musta kiiltävä kalliin näköinen auto hidastaa kohdallani. Autosta tulee ulos Elias. Hän on yksi Ethanin kavereista. Sama joka saattoi minut terveydenhoitajan luo kun Mandy ja hänen kaverinsa hakkasi mut.

"Ariel? Mikä sulla on?" Hän kysyy huolestuneena ja kyykistyy viereeni.

Nostan katseeni nopeasti häneen ja yhtä nopeasti takaisin maahan. Hengitän yhä raskaasti.

"Ei kai kukaan oo tehny sulle mitään?" Elias kysyy.

"Mä haluun Ethanin luo." Sanon hiljaa tuskin Elias edes kuulee sitä.

"Venaa mä soitan sille." Hän sanoo ja nousee seisomaan. Hän menee vähän kauemmaksi minusta puhumaan.

Pian hän tulee takaisin minun tasolleni.

"Mä vien sut Ethanin luo." Hän sanoo. Siirrän katseeni maasta häneen. Ja hymyilen pienesti.

"Kiitos." Sanon hiljaa. Elias auttaa minut maasta seisomaan.

Hän avaa auton oven minulle. Menen istumaan pelkääjänpaikalle. Elias tulee autoon myös. Auto matka tästä paikasta Ethanille ei onneksi kestä kauaa. Alan itkeä uudestaan. Yritän pyyhkiä kyyneleitä samalla kun uusia vaan valuu poskilleni.

Pian olemmekin jo Ethanin pihassa. Astun autosta ulos. Elias tulee mukanani ovelle. Hän soittaa ovikelloa. Ethan avaa oven melkein samalla sekunnilla. Hän halaa minua samoin tein.
Sitten hän menee vähän kauemmaksi minusta kuitenkaan irrottamatta käsiään lantioltani. Ethan siirtää kädellänsä leukaani ylemmäs jotta nostaisi katseeni häneen.
En vaan uskalla. Hän näkisi heti pelon katseestani.

"Sä voit mennä." Ethan sanoo Eliakselle.

"Ok." Hän sanoo ja lähtee.

Uskallan vihdoin nostaa katseeni maasta. Nään Ethanin huolestuneet kasvot.

"Sulla ei oo mitään hätää enään." Hän sanoo ja halaa minua uudestaan.

"Mennäänkö sisälle?" Ethan sanoo, sillä seisomme vieläkin ulkona. Hän irrottaa minusta ja menemme sisälle.

Riisun kenkäni ja laitan takkini naulakkoon.

Menemme yläkertaan Ethanin huoneeseen. Istun sängylle. Ethan istuu viereeni.

"Mitä on tapahtunut?" Hän kysyy rauhallisella mutta kuitenkin huolestuneella äänellä.

"Jason ja äiti huijas mua. Jason ja se oli sopineet että äiti on jossain hetken aikaa tai no niin kauan kun oo tarpeeksi huolissani ja antaisin anteeksi äidille. Ja kuulemma aikoivat kehitellä jonkun kidnappaus tarinan. Mä kuulin siis niiden käymään keskustelun puhelimen välityksellä. Ja et arvaakkaan mitä sitten tapahtui. Kun olin saanut huudettua Jasonille tarpeeksi niin kuulen kun ulko-ovi aukeaa. Ja et ikinä arvaa kuka siellä oli. No siellä oli Mandy. Jason sanoi että Mandy on hänen lapsensa." Kerron Ethanille.

Nään kun viha kasvaa hänen silmissään.

"Mitä vittua!" Hän sanoo ja nousee ylös.

"Mä tapan ne kaikki!" Hän sanoo. En ole koskaan nähnyt häntä noin vihaisena.

"Rauhoitu!" Sanon kovaan ääneen. Mua alkaa vähän pelottaan. En yhtään tiedä mitä hän aikoo tehdä. Tossa tilassa hän voi tehdä mitä vaan.

Hän lähtee nopeasti pois huoneesta. Ethan kävelee portaat alakertaan. Seuraan häntä. Sitten hän menee eteiseen ja laittaa kengät jalkaan ja lähtee ulos.

Jään katsomaan ulko-ovelle. Ethan kävelee autonsa luo ja menee autoon. Pian auto lähteekin jo pihasta.

Mitä helvettiä hän aikoo. Paniikki valtaa kehoni. Hengitykseni tiivistyy.
Soitan Ethanille monta kertaa, mutta hän ei vastaa.

Soitan Dianalle.

"Ethan on menossa tekee jotain ihan sairaan tyhmää!!" Sanon ennen kun Diana on edes ehtinyt moi:ta sanoa.

"Mitä?! Miks!?" Diana sanoo hämmästyneenä.

Kerron hänelle saman mitä kerroin aiemmin Ethanille.

"Sit se vaan lähti." Sanon.

"Ei helvetti se voi tehdä mitä vaan." Diana vastaa.

"Mä tuun sinne." Diana sanoo.

"Ok." Sanon ja lopetan puhelun.

866 words

😟😜