you own my heart

-hate-

Raotan silmiäni nään sumeasti vaalean huoneen joita valaisee kirkkaat lamput. Räpytän silmiäni pari kertaa kunnes nään hyvin.

Olen yksin sairaalahuoneessani. Katson kättäni siihen on kiinnitetty kaksi tippaa.

Ketään ei näy missään.

Yhtäkkiä joku avaa huoneeni oven. Sisään astuu lääkäri ja hänen perässä minun äiti.

"Mee sää nyt helvettiin!" Sanon äidille.

"Sä oot alaikäinen. Siihen asti kun täytät 18 mä olen vastuussa susta. Ja jos se sun poikaystävä liittyy tähän mitenkään niin sille ei käy hyvin." Hän sanoo erittäin vihaisena.

"Mä toivon että sä olisit jäänyt sinne auton alle ja et olisi todellakaan selvinnyt siitä." Sanon viha nousee päähäni.

"Jos sä sanot vielä jotain niin sä et nää mua enään ikinä." Äitini sanoo erittäin vihaisena.

"Painu helvettiin mua ei haittaisi vaikka sutkin olisi pahoinpidelty!" Huudan hänelle täyttä kurkkua.

"Hei sun olis nyt aika lähteä." Lääkäri sanoo.

Äitini lähtee huoneesta ovet paukkuen. Nyt mulla ei oo ketään muuta paitsi Diana.

Lääkäri tutkii minut ja lähtee sitten huoneesta.

Haluan vain pois täältä. Haluan Ethanin luo. Haluan tuntea hänen lämpimän kosketuksen ihollani. Haluan että kaikki olisi hyvin.

Päätän mennä vessaan. Joudun kuljettamaan mukanani telinettä jossa tippapussi roikkuu. Kävelen sairaalan käytävällä niin pitkään kunnes huomaan oven jossa lukee WC🚺.

Tulen vessasta ulos ja kävelen samaa reittiä takaisin huoneeseeni.
Ketään ei näy käytävillä.

Avaan huoneeni raskaan oven ja menen huoneeseeni.

Huomaan sänkyni viereisellä pöydällä laukkuni. Päätän katsoa mitä siellä on.

Laukussani on puhelimeni, puhelimen laturi, MacBookini, kuulokkeet ja rahapussi.

Pöydällä on myös pari suklaalevyä ja kukkia. Kuka minulle on me tuonut?
Ehkä Diana tai Äiti.

Otan toisen suklaalevyn ja MacBookini ja menen sängylle.
Alan katsomaan Netflixistä jotain sarjaa.
Katson varmaan neljä tuntia sarjaa kunnes kuulen että oveen koputetaan.

"Sisään!" Sanon.

Ovesta astuu sisään sairaanhoitaja jolla on mukana tarjotin jonka päällä on ruokaa. Hän laittaa ruuan sängyn päälle käännettävälle pöydälle.

"Kiitos." Sanon kun hän lähtee pois.

Syön ruokaa kovalla ruokahalulla vaikka ei se hirveän kummoista olekkaan.

Kello on 18.41. Lääkäri tulee vielä tänään kierroksellaan tänne. Silloin voisin kysyä että koska pääsen pois täältä.

Jatkan Netflixsin katselua.

Lääkäri tulee puoli kahdeksan aikaan huoneeseeni hän tekee jotain testejä ja vaihtaa tippapussin.

"Olisko sulla jotain kysyttävää, tai sattuuko sua johonkin?" Lääkäri kysyy.

"Koska mä pääsen pois täältä?" Kysyn.

"Saatat päästä jo huomenna. Jos kaikki on hyvin huomenna." Lääkäri sanoo.

"Okei." Vastaan.

Jes jes jeees. Sanon mielessäni. Millää menen kotiin. Tai no enhän mä voi mennä kotiin. Tai no eihän mulla enään edes ole kotia. Äiti oli jo muuttanut Jasonin luo. Varmaan kaikki minunkin tavarani ovat siellä.

Minne helvetiin mä meen? Mietin kyyneleet valuvat poskilleni. Ei helvetti. Missä Ethan on? Miksi hän ei ole täällä? Miksi minulla ei ole ketään kelle puhua?

Itken huutoitkua sängylläni. Olen ihan hikinen.

Yhtäkkiä joku avaa huoneeni oven.

"Onko kaikki hyvin?" En nosta päätäni ylös katsoakseni kuka huoneeni oven avasi.
Hänen äänensä ei kyllä kuulosta tutulta.

Hän tulee istumaan viereeni.

"Yritä hengittää syvään ja rauhoittua." Hän sanoo.
Nostan päätäni ylös ja katson häntä. Vieressäni istui joku sairaanhoitaja.
Hengitykseni alkaa rauhoittumaan.

"Mikä sinulla on hätänä?" Hän kysyy.

"Mä en tiedä että missä mun poikaystävä on ja se on ainoa läheinen ketä mulla on." Sanon, samalla kun yksi kyynel valuu hitaasti poskellani.

"Missä sinun vanhempasi ovat?" Sairaanhoitaja kysyy.

"Mun äiti vihaa mua." Vastaan hiljaa.

"Entä onko sinulla kavereita?" Hän kysyy. Onneksi hän ei jatka kyselemistä äidistä.

"On mulla yksi." Sanon.

"Soita hänelle hän varmaan voi tulla tänne." Sairaanhoitaja sanoo.

"Okei." Sanon. Sairaanhoitaja lähtee huoneestani.

Otan puhelimeni pöyltä. Etsin yhteystiedoista Dianan ja soitan hänelle.
Puhelin piippaa pitkään.

"Vastaa nyt pliis." Sanon hiljaisella äänellä, vaikka kukaan ei kuule sitä.

Yhtäkkiä tuttu ääni vastaa puhelimeen.

"Moi! Ooksä jo herännyt?" Diana sanoo.

"No miltä kuulostaa." Sanon hiljaisella äänellä.

"Onko kaikki hyvin?" Hän kysyy.

"Oon mä ihan kunnossa fyysisesti, mutta en henkisesti." Sanon.

"Mitä on tapahtunut?" Hän kysyy.

"Mun äiti syyttää Ethania kaikesta. NIINKUN IHAN KAIKESTA." Sanon.

"Mistä kaikesta?" Hän kysyy. Juurihan mä sanoin että kaikesta. Mietin, mutta en kuitenkaan sano häntä Dianalle.

"Siitä että mä ajoin sitä seinää päin ja siitä että Jason ja Mandy makaavat tällä hetkellä puoli kuolleina sairaala sängyillä." Sanon erittäin vihaisesti.

"Voinko mä tulla sinne?" Diana kysyy.

"Joo, kai. Mutta millä sä tuut, kun sun auto taitaa olla aika paskana?" Kysyn.

"Mä kerron sitten." Hän sanoo ja lopettaa puhelun.

692 words

😥