you own my heart

-Diana 2/2-

Herään aamulla siihen kun hoitaja tulee huoneeseeni ja laittaa valot päälle.

"Nukuitko hyvin?" Hän kysyy.

"Mmm", vastaan unisella äänellä.

"Tuon sinulle aamupalaa pian, ja sen jälkeen lääkäri tulee tarkastamaan että sinulla on kaikki hyvin. Jos on niin saat lähteä kotiin." Hoitaja toteaa.

Hymyilen vaan vastaukseksi.

Sitten hän lähtee huoneestani.

Soitan Dianalle ja kerron asiat hänelle mitkä hoitaja kertoi minulle. Ja sanon soittavani sitten kun pääsen pois täältä.

Pian puhelun jälkeen sama hoitaja tuo minulle aamupalan.
Tarjottimella on lautanen jossa on puuroa, kroissantti, omena ja lasillinen appelsiini mehua.

En pidä puutosta, mutta päätän kuitenkin maistaa sitä.
Päätän kuitenkin olla syömättä sitä. Syön kroissantin ja omenan. Juon myös appelsiini mehun.

Syönnin jälkeen otan läppärini ja menen YouTubeen katsomaan jotain videoita. Päädyn johonkin lookbook videoon. Pian tajuan että eihän minulla ole mitään vaatteita täällä.

Päätän laittaa viestin Dianalle jossa lukee että: "Voisitko käydä siellä Jasonin kotona hakemassa mulle vaatteet. Jos äiti on siellä niin sano sille että käyt vaan hakemassa mulle vaatteita. Jos se kysyy musta jotain niin älä sano mitään." Kirjoitan.

"Joo. Mä tuun sit kahdeltatoista." Hän kirjoittaa.
"Mitkä vaatteet sä haluat?" Hän lähettää suoraan toisen viestin.

"Jotkut kivat." Vastaan.

"Ok" hän laittaa.

Sitten lääkäri tulee huoneeseen. Hän kyselee jotain voinnistani ja tekee jotain testejä. Hän ottaa myös tipan pois kädestäni.

Lopuksi hän sanoo että kaikki on hyvin ja pääsen lähtemään kotiin.

Juuri kun lääkäri on lähtemässä huoneestani niin Diana avaa oven.

"Onko täällä vielä joku kesken?" Hän kysyy oven raosta.

"Ei. Kaikki on hyvin ja Ariel pääsee lähtemään kotiin." Lääkäri sanoo Dianalle ja lähtee huoneesta.
Diana tulee huoneeseen sisälle.
Istun sängyllä.
Diana avaa laukkunsa ja antaa tuomansa vaatteet minulle.

"Mitä äiti sanoi kun kävit siellä?" Kysyn samalla kun Diana ojentaa vaatteet minulle.

"Ei se ollut kotona." Diana vastaa.

"Miten sä pääsit sisälle?" Kysyn hämmentyneenä.

"Takaovi oli auki, mutta kukaan ei ollut kotona." Diana sanoo.

Katson vaatekasaa. Diana oli tuonut minulle mustan pitsisen braleten, vaalean löysän villapaidan, tummansiniset farkut ja takin.

Vaihdan vaatteet nopeasti. Sitten laitan tavarani laukkuun ja olen valmis lähtemään.

Kävelemme sairaalan vaaleita käytäviä eteenpäin kunnes saavumme ovelle.

"Tiedätkö sä mitään Mandysta tai Jasonista?" Kysyn Dianalta.

"He kai pääsevät huomenna pois sairaalasta. " Diana toteaa varovasti.
En vastaa siihen mitään.

"Minne sä haluat mennä?" Hän kysyy.

"En mä tiedä." Sanon samalla kun silmäni kostuvat.

"Haluatko sä mennä Ethanin luo?" Diana kysyy.

"En, en vielä. Voidaanko me mennä sun luo?" Vastaan.

"Tottakai." Diana sanoo ja lähtee kävelemään auto luo.
Sairaalan parkkipaikka on tosi iso ja täynnä autoja.

Diana ottaa taskustaan auton avaimen ja aukaisee auton ovet.
Menen istumaan autoon. Diana istuu kuskin paikalle ja käynnistää auton.

"Koska sä haluat nähdä Ethanin?" Diana kysyy.

"Ehkä huomenna." Sanon. Lähdemme sairaalan parkkipaikalta pois. Matka Dianalle kestää noin 40 minuuttia.

Diana avaa asuntonsa oven. Menemme sisälle. Otan takkini päältäni pois. Menemme olohuoneeseen.

Alan meikkaamaan, niillä vähillä meikillä mitä löysin laukkuni pohjalta.
Laitan peitevoidetta, ripsiväriä ja teen kulmat.

Diana menee laittamaan ruokaa, samalla kun meikkaan.
Kun olen saanut meikattua menen keittiöön Dianan luokse. Hän on juuri saanut ruuan valmiiksi.

"Voinko mä olla täällä yötä?" Kysyn Dianalta. Sillä minua pelottaa nähdä Ethan. Mä en tiedä että mitä mä sanon hänelle.

"Tottakai." Hän sanoo kysymättä kuitenkaan enempää, sillä hän varmaa huomasi että en halua puhua siitä.

Katsomme koko päivän Netflixistä jotain leffoja koko päivän, koska en saa tehdä oikeen mitään raskasta.

Olemme katsoneet koko päivän ja illan leffoja Netflixistä.
Kello on 22.17 päätän käydä suihkussa ja mennä nukkumaan.
Diana sanoi että voin nukkua hänen sohvallaan. Käyn suihkussa. Sain Dianalta lainaan college shortsit ja paidan. Laitan ne päälleni ja menen olohuoneeseen. Käperryn peiton alle. Katson vielä kelloa se näyttää 22.52. Sitten laitan puhelimeni sohvan viereiselle pöydälle.

Laitan silmäni kiinni ja yritän saada unta.
Mutta siitä ei tule yhtään mitään. Pyörin hikisen sohvalla. Mietin vain että mitä mä sanon Ethanille. Pyörin vain siinä ja yritän löytää hyvää asentoa jossa saisin unta, mutta tuloksetta. Mä rakastan Ethanin enemmän kuin ketään muuta. Mutta en tiedä että miten mun pitäisi suhtautua siihen mitä hän teki.

Tästä ei tule yhtään mitään. Päätän katsoa kelloa puhelimestani.
Avaa näytön ja sen kirkkaus sokaistuttaa minut. Säädän sitä matalammalle. Kello on 23.49. Vasta tunti on kulunut siitä kun menin nukkumaan.
Haluaisin vain olla Ethanin lähellä. Eihän mun tarvitse sille mitään sanoa.

Sitten saan oikean kuningasidean. Vaihdan vaatteeni ja pakkaan tavarani laukkuuni ja menen eteiseen. Laitan kengät jalkaan ja avaan ulko-oven varovasti, niin että siitä kuuluisi mahdollisimman pieni ääni. Suljen oven yhtä hiljaa kun avasinkin sen. Kävelen rappuset alas ja menen ulos. Ulkona on kylmä ja tosi pimeää vain katuvalot valaisevat tietä.

Soitan taksin. Se saapuu pihaan noin viiden minuutin päästä.
Istun taksin kyytiin ja sanon kuskille Ethanin osoitteen.

761 words

🖤