Lupaa mulle, että et katoa

Alku on aina kankea

Helou!

Nyt saan sitten laitettua tämän toisen kirjan alkuun.

🏳️‍🌈

Joonatan

"Ja sit se vei sen sinne Topiaksen makuuhuoneeseen. Topias ei hirveesti tykänny kun sai kuulla mitä sielä oli tapahtunut, vaikka kai se sen arvas että jotkut sinne meneen paneen. Bileethän se kumminkin järjesti eikä mitään lastenkutsuja." Akseli höpisee kovaan ääneen lähes täydessä luokassa. Jotkut oli kääntynyt toiselta puolelta luokkaa kuuntelemaan sen tarinointia, sen verran kovaan ääneen se puhu. En ole ihan varma kenestä tai siis keistä se puhu, koska olin sulkeutunut omaan kuplaani jo kertomuksen puolivälissä. Vaikka hengasinkin Akselin porukassa, mua ei jaksanut kiinnostaa kuka oli pannut ketäkin Topiaksen bileissä tai ylipäätänsä missään bileissä. Mä ite veikkaan, että Akseli pitää jotain kirjaa toisten panoista, luultavasti omistaankin.

Näin asiasta kolmanteen jotkut olis saattanu antaa omaisuutensa jos olis päässy hengailemaan Akselin porukkaan, sen verran suosittu se oli. Kuitenkin Akseli itse valitsi kenet se porukkaansa ottaa ja jos se sut valitsi ei kannata sanoa vastaan, mikäli et halua turpaan. Me kaikki, siis minä, Lassi, Eetu ja Valtteri jotka se siihen oli ottanut oltiin ihan erilaisia.

Lassi on sellanen hirvee rämäpää ja kokeilee mitä vaan. En yhtään ihmettelis jos joku päivä vielä jonkun hänen omasta mielestään erittäin hauskan tempauksen jälkeen kuolisi, tai vähintään joutuis linnaan.

Eetu sitten taas, no Eetu on Eetu. Ei tee koskaan mitään pahaa, ei ole ikinä kokeillut tupakkaa tai nuuskaa, eikä alkoholiakaan maistanut vaikka kuitenkin olemme jo kaikki 17-vuotiaita. Toisin sanoen Eetu on sellanen kiltti pieni enkeli, mutta se silti on pysyny niin kauan kun mä muistan meidän porukassa.

Seuraavaksi käsittelyyn astuu Valtteri. Valtteri seuraa johtajaa, Akselia. Aina jos Akseli pyytää sitä tekeen jotain, se tekee sen, hetkeäkään empimättä. Kerran se jopa pölli kaupasta viinaa kun Akselin teki mieli.

Akseli taas on meidän porukan johtaja, jos joku ei siis vielä tajunnut. Joka porukassahan johtaja täytyy olla, tai niin mä kaikista leffoista oon ymmärtäny ja kai se koulussakin jollain tapaa ilmi tulee. Akseli on antanut meille yhden säännön: häntä totellaan, ja jos ei tottele hakataan.

Näitä neljää jätkää yhdistää kuitenkin yksi asia: homofobisuus, mua tää ei kuitenkaan koske. En mä siis mikään homo ole, mutta mun mielestä rakkaus on rakkautta oli samat sukupuolet tai ei, hyi vittu toi kuulosti kliseiseltä. Nää jätkät ei luojan kiitos tätä kuitenkaan tiedä, olisin tullu jo hakatuks.

Nyt kaikki haluaa varmaan palavasti tietää millanen mä sitten olen? Mä voin sanoo yhden lauseen joka kuvastaa mua täydellisesti: elämäänsä kyllästynyt kapinallinen teini. Tämä johtuu siitä, että isäni kuoli noin 3 vuotta sitten, äiti rupes sen jälkeen juopoks ja isoveli, tuki ja turva ei asu enään kotona. En tajua miten se pysty jättään mut, meiät tälläsen jälkeen. Heti kun se näki äidin, mulle ennemmin Tanjan ekan kerran kännissä, se pakkas kamansa ja lähti. Mä jäin sit homehtumaan tänne himaan, kun ei oo varaa muuttaa poiskaan. Hyvä kun ruokaa saa suuhunsa, sillä sekin pitää itse ostaa. Tanjan rahat senkun tuntuvat menevän vain alkoholiin ja lähes joka aamu se löytyy sammuneena jostain päin kämppää, joskus jopa terassilta.

"Huomenta oppilaat." äikän maikkan pirteä toivotus herättää minut ajatuksistani. Vedän vaistomaisesti mustan, hieman liian ison hupparini hupun päähän, kiitän luojaa siitä että maikka ei valita hupuista ja jatkan pulpetin kaiverruksien tuijottelua, niin kuin olen jo ainakin kymmenen minuuttia tehnyt. Samalla mietin syytä, miksi vitussa ylipäätään tulin kouluun. Yleensä pysyn päivät visusti kotona neljän seinän sisällä tai hengaan ässän parkkipaikalla. Tai jos oikein haluan päästä eroon tämän Kiuruveden kusipäistä, saatan lähteä junalla stadiin.