Löytäjä saa pitää

2. todella kaunis tyttö

Eemil

Ainoa hyvä puoli armeijan viikonloppuvapaissa on se, ettei tarvitse aamulla nousta kukonlaulun aikaan. Tai ei tarvitsis, mutta en kuitenkaan saa nukuttua.

Nousin siis sängystä ylös ja päätin mennä käymään lenkillä. Puin ylleni verkkarit sekä hupparin. Takin ja kengät pukisin sitten alakerrassa. Nappasin työpöydältäni vielä kuulokkeeni ja lähdin ulos.

Syyskuinen ilma ei ollut vielä niin kylmä kuin olin ajatellut. Ehkä pelkkä hupparikin olisi riittänyt.

Lähdin hölkkäämään tuttua reittiä pitkin, katsellen syksyisiä puita. Yhtäkkiä keksin, minne tämä reitti minut veisi, joten päätin mennä jostain muualta.

Ehkä mun ja Emman ero on kuitenkin vielä kipeä aihe mulle, vaikka luulin päässeeni siitä jo yli. Tai no, eihän Emma enää siinä talossa asunut, mutta ajatuksissani se tulee aina olemaan hänen talonsa.

Jatkoin matkaani pitkin Joenpään katuja päivän valjetessa. Ajattelin kääntyä pian jo kotiin, jotta ehtisin vaihtaa kuulumisia myös vanhempieni kanssa viikonlopun aikana.

Ovella kaivoin avaimet taskusta ja kävelin sisälle. Lampsin keittiöön ja otan itselleni lasillisen vettä. Isä kävelee perässäni keittiöön ja aloittaa puuron keittämisen.

"Huomenta, nukuitkos hyvin?" isä kysyi ja mittasi kaurahiutaleita kattilaan.

"Ihan hyvin nukuin, heräsin vaa ajoissa enkä saanu sit enää unta. Käväsin jo lenkillä", vastasin ja otin jääkaapista voileipätarvikkeita ja asettelin ne keittiön tasolle.

"Otatkos sä puuroa kanssa?" isä kysyi ja katsoi mua kysyvästi. Pudistin vain päätäni vastaukseksi.

"Onks äitillä tänään töitä?" kysyin huomatessani hänen puuttuvan huoneesta.

"Joo Anne lähti hetki ennen ku sä tulit. Kumma ettette törmänny toisiinne", isä sanoi ja laittoi kahvin tippumaan. "Onks sulla tälle illalle jotain suunnitelmia?"

"Joo no ajateltiin Mikon ja muiden kaa mennä johonki illemmalla." Olimme viikolla sopineet kavereideni kanssa, että näkisimme nyt, kun kaikki olisimme kotiseuduilla.

"Selväpä se", isä sanoi ja nosti puuroa lautaselleen. Istuimme keittiön pöydän ääreen ja juttelimme armeijasta.

Kun viimein sain leipäni syötyä päätin mennä käymään suihkussa. Suihkuttelin vain nopeasti ja kävelin takaisin omaan huoneeseeni. Ehkä minunkin pitäisi jo alkaa miettimään pois muutoa.

Johonkin suureempaan kaupunkiin olisi kiva muuttaa ainakin jossain vaiheessa elämää. Ainakin armeijan voisi käydä vanhempien luota, kun ei ole vakituisia tulojakaan.

Puin ylleni siniset farkut sekä valkoisen college-paidan. Istahdin huoneessani olevalle nojatuolille ja katsoin kelloa. Vasta puoli yhdeksän.

Laitoin telkkarin päälle ja päätin pelata hetken pleikkarilla. Huomasin myös muutaman kaverini olevan linjoilla, joten päätin viestittää heille, jos pelaisimme yhdessä.

*

Illemmalla vaihdoin vielä vaatteeni ja pyysin isää viemään minut Kallen luokse, josta meidän oli tarkoitus lähteä liikkeelle.

Olimme Kallen kanssa tutustuneet amiksen alussa päätyessämme samalle luokalle. Kalle on todella mukava ja hänelle on helppo puhua asioista.

"Tuutko yöks kotiin sitte?" isä kysyi ja katsoi minua kysyvästi. Katsahdin isää vähän kummissani. Kysyikö isä tosiaan olenko menossa jonkun tytön luokse vai tulossa kotiin?