Löytäjä saa pitää

5. Mushu

Vilja

Työvuoroni oli jo lopuillaan, kun ystäväni Julia, Ilona ja Mico kävelivät sisälle liikkeeseen. Työskentelin aina viikonloppuisin lähellä olevan kauppakeskuksen yhdessä vaatekaupassa.

Mieleni teki piiloutua hyllyjen taakse, mutta ilmeisesti Ilona oli jo huomannut minut. Ilona oli ehdottomasti minun paras ystäväni. Olimme tunteneet jo päiväkodista asti ja menin usein ala-asteella koulun jälkeen hänen luokseen.

Ilonan vanhemmat olivat todella mukavia. Tunsin aina oloni tervetulleeksi heidän luonaan. Hänen veljeensä Iiroon olin joskus todella ihastunut, mutta pääsin siitäkin nopeasti yli siirtyessäni itse yläasteelle.

Harkitsin vielä juoksevani pakoon kavereideni lähestyessä, mutta päätin, että olisi todennäköisesti parasta pysyä vain paikoillaan. He luultavasti ovat suunnitelleet jotain minun pääni menoksi synttäreitäni varten.

Mutta kerranhan sitä vain 20-vuotis synttäreitä vietetään. Ehkä minun pitäisi ottaa ilo loppupäivästä yhdessä kavereideni kanssa.

"No no, mitäs meijän synttärisankarille kuuluu?" Ilona kysyi ja veti minut tiukkaan halaukseen itseään vasten. Kiedoin myös omat käteni hänen ympärilleen ja halasin häntä kunnolla takaisin.

"Älä sano noin, mulle tulee niin vanha olo", huokaisin hänen hiuksiinsa ja irrottauduin halauksestamme.

Tervehdimme vielä Micon ja Julian kanssa, kunnes menin hakemaan tavarani takahuoneestani. Vedin farkkutakkia ylleni ja puhelimeni hälytti uuden viestin merkiksi.

Huomasin sen olevan Danielilta. Nappasin vielä laukkuni kaapista ja lähdin takaisin kavereideni luokse. Luin samalla saamani viestin.

Daniel:

"Pitäiskö nähä viikonloppuna?"

En vastannut viestiin vaan tungin puhelimen farkkujeni taskuun ja etsin Ilonaa ja muita liikkeestä. Huomasin heidän seisovan liikkeen edessä nojaillen kaiteeseen.

"Noh, mitä nyt sit tapahtuu", kysyin asettuessani heidän viereensä ja katsoin heihin kysyvästi. En saanut vastausta, vaan Julia tarttui käteeni ja lähti vetämään minua ulko-ovia kohti.

Ahtauduttiin kaikki Micon autoon ja ajoimme kotiani kohti. Naapurin pariskunta oli ulkona haravoimassa pihaa. Moikkasin heille avatessani ovea avaimillani.

Julia ja Mico istuivat olohuoneessa olevalle sohvalle ja Ilona kaivoi repustaan lempielokuvani. Mulanin. En tiiä yhtään miksi, mutta olen aina rakastanut sitä elokuvaa. Ehkä vain pidin Mushusta niin paljon.

Naurahtaen istuin sohvalle ja ristin jalat alleni. "Pidetääks me vaan hauska leffailta", kysyin ja katsoin ystäviini. He vaihtoivat katseita keskenään ja kääntyivät hymyillen minun suuntaani. "Ei siis ilmeisesti", mutisin hiljaa itsekseni.

Katsoimme elokuvaa kaikessa rauhassa ja nauroimme yhdessä. Olin kaivannut tätä. Meillä ei ollut pitkään aikan ollut aikaa vain istuskella ja nauttia toistemme seurasta. En tiedä miten tulisin ollenkaan toimeen ilman heitä.

Havahduin yhtäkkiä Ilonan ravistellessa minua. "Viljaaa, mennään syömään et päästäis lähtee", hän sanoi ja availin silmiäni. "Mitä kello on", sain kysyttyä ja nousin rauhallisesti istumaan sohvalla.

"Jotain viis", Julia vastasi nostamatta katsettaan kännykästä. Istuimme Ilonan kanssa pöydän ääreen ja Mico ilmaantui käytävästä keittiöön muovikassin kanssa.

"Ja tänään ruokanamme on", hän sanoi ja hyppelehti pöydän ääreen vetäen kassin selkänsä takaa, "kiinalaista."

Taputin innoissani käsiäni saaden jokaisen meistä nauramaan. Välillä tuntuu kuin nuorentuisin kymmenen vuotta ollessani heidän seurassaan.