Rakastathan mua vielä aamulla?

Ensimmäinen

Aamukahvi maistui laimealta. Sade hakkasi ikkunalasia ja katseeni seurasi melankolisia noroja. Ulkona oli pimeää ja märkää, eikä roskaisilla kaduilla kävellyt kuin satunnainen ohikulkija. Masensipa aivan helvetisti. Ryystin vetistä kahvia ja mietin, että kaupassakin pitäisi käydä. Kai tilillä olisi vielä parisenkymppiä, tai muuten iltapalaksi olisi taas makaronivelliä. Kahvia minä kuitenkin ehdottomasti tarvitsisin. Kahvilla elisi kokonaisen päivän. Pyyhkäisin silmille pyrkiviä, itsepintaisia tummanruskeita suortuvia takaisin korvan taakse. Ne oli leikattu lyhyeen malliin, ja ylsivät hädin tuskin leukapieltäni alemmas. Oli ehkä hieman turhamaista käydä leikkauttamassa ne muutaman kuukauden välein tämänhetkisessä raha-ahdingossani, mutta tein niin silti. Haista paska yläkerran vaihdevuosivuokramamma, minun hiukseni tulisivat aina ennen sinua.

Nousin ylös puiselta, parhaat päivänsä nähneeltä jakkaraltani. Sen valkea maalipinta kuoriutui hitaasti mutta varmasti lattialle, mutta niin kuoriutui pöydänkin. Yhdessä ne näyttivät jopa siltä, että niin sen olisi tarkoitus ollakin. Huuhtaisin kahvikupin tiskialtaan reunalle ja raahauduin eteiseen. Heitin mustan nahkarotsin harteilleni, asettelin samanvärisen leveälierisen hatun päähäni eteisen peilin edessä keikistellen. Takaisin tuijottavalla tytöllä oli vakava, surumieliseen taittava katse. Vuosien varrella ahdistus ja masennus olivat jättäneet siihen oman jälkensä, moukaroineet elämäniloa.

Hänellä oli sievät vihreät silmät, mutta niiden alla roikkuvat kauppakassien kokoiset silmäpussit, lommolle kaartuvat posket ja sairaalloisen kalpea iho saivat kokonaisuuden säröilemään. Poskipäillä oli pisamia, mutta niiden päälle oli puolihuolimattomasti tuputeltu meikkivoidetta, joka yritti kovasti pelastaa tilannetta.

En edes muista, milloin olisin nukkunut kunnolliset yöunet. Ainiaisesta väsymyksestä oli tullut minulle arkipäiväistä. Nappasin kotiavaimet naulasta mukaani, noukin kangaskassini lattialta ja kyykistyin vetämään mustat, varpaanpäistä rumasti irvistävät converset jalkaani. Lukitsin oven jäljessäni, ennen kuin suuntasin rappuun tupakkaa askista kaivaen. Loikin portaat alas katutasolle kipinää sytkäristä iskien, kaivoin sateenvarjon sadetta vastaan. Imaisin savua antaumuksella, lampsin vilkkaan tien yli varomattomasti autojen tööttäilystä välittämättä. Jouduin lopulta pistämään juoksuksi, kun bussi meinasi minut kyydistään unohtaa. Saatanan elämäänsä kyllästyneet kuskit.