Telkkarista pyöri jotain turhaa. Istuimme Willin kanssa sylikkäin sohvalla. Minun pääni hänen olkapäällään, hänen kätensä kiedottuna ympärilleni. Oli lämmin, mukava olla. Hän tuoksui partavedeltä ja minun saippualtani, joten suihkuani oli varmaan tänään käytetty ahkerasti lämpimää vettä säästelemättä. No jaa.
Silmäni alkoivat painua kiinni, väsymys hiipi luokseni. Tervehti kuin vanhaa ystävää. Will mutisi jonkin ajan kuluttua käyvänsä kusella, kuori raajani itsensä yltä ja jätti minut sohvalle. Kylmyys hiipi iholle ja uni karkasi kauemmas. Rakkaani puhelin värähti vieressäni viestin merkiksi. Varmaankin joku kaveri. Toisenkaan värähdyksen jälkeen en vaivautunut avaamaan silmiäni. Vasta kolmannen värähdyksen jälkeen reaktio purskahti minusta ulos, kuin mehut appelsiinista; hemmetti, aina hänen piti jättää äänet päälle.
'Kaipaan sua...'
Hetkinen.
Utuisuus liukeni pois niin kuin hattara vesilammikkoon. Puhelimen näyttö pimeni ja mustasta heijastuksesta takaisin tuijottivat epäuskoiset, loukatut kasvot. Tartuin varovaisin sormin luuriin, pelkäsin sen polttavan mustasukkaista. Olin vain vainoharhainen. Niin sen täytyi olla.
Mutta kuka tuntematon numero kaipaisi häntä? Vatsassa velloi ja itku kirveli silmäkulmissa. Puhelimen koodia en tiennyt, mutta pyyhkäisin viestiketjusta näkyviin sen, mitä sain. Ja samassa tunsin itseni pohjattoman surulliseksi, epäuskoiseksi. Huijatuksi ja hyväksikäytetyksi.
'Kai sä tuut tänäänkin? Mulla oli eilen niin kivaa'
'Vaihoin just puhtaat lakanatki'
En halunnut lukea enempää. En ehtinyt lukea enempää. Heitin puhelimen kädestäni, kiersin kädet polvien ympärille. Vessan ovi kolahti ja blondi ilmestyi olohuoneeseen. Tyhjä katseeni siirtyi hänen raukeasti hymyileviin kasvoihinsa, ja hetken säröillä ollut elämäni tuntui korjautuvan, kunnes taas muistin viestit ja niiden kasvottoman lähettäjän. Silloin jotain pirstoutui taas, vaikkei Will tainnut sitä silmistäni nähdäkään.
Ei hän koskaan nähnyt mitään.
Hän vain laskeutui vierelleni sohvalle ja hipaisi poskeani viettelevästi. Luuli kai minun olevan vain väsynyt tai poissaoleva. Siirsi suortuviani korvan taakse ja suuteli kaulan herkkää ihoa. Kuuma hengitys paiskautui vasten kasvojani ja minua oksetti.
YOU ARE READING
Rakastathan mua vielä aamulla?
ChickLitElämä ei ole kaunista, elämä ei ole reilua. Elämä on tanssia veitsenterällä, tappavalla ja lumoavalla. Elämä on himoa ja antautumista, toiseen luottamista. Elämä maistuu makealta, se maistuu karvaalta, mansikoilta ja sitruunalta. Elämä on surua ja s...