Kuudes

166 20 5
                                    

"Kerro mulle, kauanko tätä on jatkunu?" Will avasi suunsa, mutta minä jatkoin samaan hengenvetoon välittämättä hänestä, "tai ei, älä kerrokaan. En halua tietää. Ota kamas, ja painu vittuun täältä. Saat tasan viis sekuntia."

Blondi näytti typertyneeltä. Hän ei tainnut vieläkään ymmärtää, mitä juuri tapahtui. "Mut-"

"VIIS VITUN SEKUNTIA, KUULITKO?!"

Se sai mieheen liikettä. En ollut itsekään koskaan kuullut äänestäni vastaavanlaista vihaa ja katkeruutta. Nousevan ukkosen uhmaa. Kiedoin kädet ympärilleni ja seurasin miehen könyämistä, kun hän etsi epätoivoisena tavaroitaan. Hän yritti tavoitella katsettani useampaan otteeseen, mutta väistin sen joka kerta. Sattui. Sattui helvetisti. Kurkkua kuristi ja silmäkulmia kirveli.

Hetken päästä Will tuli vielä kerran lähemmäs. "Hei kulta, se oli vain kännisekoilua, en mä-"

"Ulos! Painu vittuun mun asunnosta, mee sen huoras luo nussimaan, multa sä et enää saa!" ääneni tuli ulos ohuena, kuin se olisi katkennut ja pettänyt hetkenä minä hyvänsä, "tää oli täs."

Latasin katseeseeni kaiken sen vihan, mikä myllersi sisälläni. Willin ojennettu käsi pysähtyi ilmaan. Hetken hän näytti murtuneelta, nurkkaan ajetulta, ja katala katumus pisti minua. Ilme kuitenkin pyyhkiytyi miehen kasvoilta ja viha kiipesi sen tilalle. Hänen ennen niin komeat piirteet vääristyivät rumalla tavalla, kun hän koitti vaivoin hillitä itseään.

"Vittu sä olet herkkä ämmä. Kasva aikuseks, pakko joltain muulta oli ottaa kun sulta sai niin hintsusti. Vitun paskaakin vielä."

Sanat satuttivat. Ulko-ovi kolahti, minä horjahdin seinää vasten ja valuin lattialle. Surkea mytty. Huijattu hyväuskoinen. Itketti vaikkei itkua tullut ja halusin vain soittaa jollekin, vaikkei ollut ketään kelle soittaa. Kaikki pyöri päässä liian lujaa, ja sitten ei pyörinytkään. Kaikki oli ja sitten ei ollutkaan. Kiskoin hiuksiani kunnes sattui, kynsin käsivarsiin punaisia juovia. Pimeys hiipi mielen nurkista ja nielaisi. Säälittävä, typerä tyttö.

Hiljaisuus huusi ja minä kuuntelin, koska en voinut muutakaan.

Rakastathan mua vielä aamulla?Where stories live. Discover now