Töissä oli hiljaista. Ei kukaan hullu tänne räkäkuppilaan brunssille tulisi, kun oli parempaakin tarjolla. Ja kuka nyt tulisikaan syömään varastossa pehmenneitä leipiä ja näivettynyttä salaattia, kuuntelemaan päiväkänniläisten äänekästä röhötystä ja sovinistisikamaista käytöstä. En minä ainakaan. Paitsi täällä sitä oltiin. Nojasin puiseen tiskiin ja tuijottelin tahmaisia läikkiä, joita edellisen yövuoron tekijä ei ollut pyyhkinyt. Helvetin Lolita. Hän oli varmasti jättänyt ne ihan kiusallaan hoidettavakseni.
"Hei kultsi!" reunaloosista kuului. Purin hammasta ja kohdistin katseeni kaljamahaiseen ukkomieheen. Hillitsin silmien muljautuksen vain vaivoin. "Tuoppa sitä hyvää tänne! Ja voishan sitä olutta kans ottaa!" Tupakkakeuhkoisten räkäistä naurua. Tuhkakuppi lemusi joka paikassa ja päätä särki. Tarvitsin tujun kupillisen kahvia, en mitään aamun kaltaista lirua.
Täytin hanaoluen poikineen ja kasasin ne tarjottimelle. Miehet ällöttivät minua, eikä vanhan viinan ja hien pinttynyt haju parantaneet päänsärkyäni. Ilkeät, syvälle päähän kaivautuneet, kiimaisesti kiiluvat silmät kammottivat minua, enkä halunnut mitään muuta enemmän, kuin lähteä seuraavalla bussilla kotiin. Ja kun Keltakynsinen käsi läiskähti takapuolelleni, minä sain tarpeekseni. Pyörähdin sulavasti ympäri tanssijattaren elkein, kumautin lippalakkipästä ahdistelijaani tarjottimella päähän. Kuului kova kumahdus, kuin kirkonkellot olisivat soineet, ja ystävät käkättivät jälleen ilkkuvaa nauruaan. Korvat tinnittivät. Alumiiniin tuli lommo, eikä edes pieni säälinaalto läikähtanyt rinnassani. Paskiainen.
Marssin takaisin tiskin taakse ja siitä takahuoneeseen. Riuhdoin takin päälleni, painuin sivukadulle tupakalle. Olin minäkin yksi saamaton röökikeuhko, mutta kai sitä yksi pahe monien joukossa voisi olla. Hermosauhut saisivat mielen paremmaksi.
Ehkä.
Vettä satoi edelleen ja kylmyys hiipi hihansuista takin sisään. Heitin mouruavaa kujakollia kaljapullolla ja kuuntelin sirpaleiksi räsähtävää lasia tummin silmin.
Voisinpa olla joku toinen.
YOU ARE READING
Rakastathan mua vielä aamulla?
ChickLitElämä ei ole kaunista, elämä ei ole reilua. Elämä on tanssia veitsenterällä, tappavalla ja lumoavalla. Elämä on himoa ja antautumista, toiseen luottamista. Elämä maistuu makealta, se maistuu karvaalta, mansikoilta ja sitruunalta. Elämä on surua ja s...