tukholma-syndrooma. [ ✓ ]

003 ; Auto

♡
[ 328 sanaa ]
- 25. elokuuta 2017 -

Baekhyun ;

Istuin hiljaa auton takapenkillä likaisesta ikkunasta hitaasti vaihtuvia maisemia katsellen. Mies oli yrittänyt heittää joitakin pieniä keskustelunaloituksia ja noloiksi luokiteltavia toimintaelokuvien antagonistien lausahduksia. Itse en asialle lämmennyt. Puhelimenikin hän oli takavarikoinut.

Ajoimme kaupungista ulos ja yhä kauemmas. Näin takaikkunasta katsoessani, kuinka keskustan korkeammat rakennukset vaihtuivat aina vain matalampiin yksityisten ihmisten koteihin.

En sanonut sanaakaan, vaikka tasaisen epätasaisin väliajoin sieppaajani koetti saada minusta edes jotakin irti keskustelun tasolla. Miksi minun olisi pitänyt vastata?

Teiden varret olivat suurimmaksi osaksi peltoa ja kuusimetsää. Olin koko ikäni asunut kotikaupunkini keskustassa, enkä usein poistunut tutuilta alueilta. En siis ollut juurikaan nähnyt tällaisia maisemia.

Reippaasti yli tunti kului matkalla kohti Chanyeolin ajelun määränpäätä. Koko matkan mietin, miten auto tulisi pysymään edes tyydyttävästi toimintakuntoisena. Moottori piti epämääräistä ääntä ja jostakin kuului kolinaa.

Syrjäisiä teitä tarpeeksi ajettuamme saavuimme pienen metsän reunalle. Auto pysähtyi jonkinlaisen mökiltä näyttävän kompaktin rakennuksen viereen. Tuollako hän asui?

Ainakaan en sinne itse jäisi, joten heti miehen avatessa auton oven kohdaltani olin jo ottamassa juoksuaskeleita. Harmikseni hän sai minut kiinni ennen kuin olin päässyt metriäkään kauemmas. Minut työnnettiin uudelleen auton sisälle takapenkille.

"Hei, ei oo kivaa", Chanyeol sanoi äänessään häivähdys lapsellista mutinaa uhkaavuuden sijaan. Katsoin häntä lyhyen hetken hiljaa silmiin, kunnes tuhahdin huvittuneesti. Absurdi tilanne.

"Et sä saa lähtee nyt. Ja sitä paitsi täällä päin ei oo oikein mitään."

Olikohan hän unohtanut juuri siepanneensa minut koulultani kesken oppitunnin? Sellaiselta hänen käytöksensä vaikutti.

"Öö?" äännähdin kysyvästi. Vastaukseksi sain kulmien kurtistamisen ihmetellen.

"Sä just meinasit tyyliin tappaa mut ja mun opettajan ja nyt sä lepertelet siinä jotain ihan ku pikkulapselle. Mä oon 15."

Chanyeol naurahti hieman. "Sä oot nyt jo rasittava kakara."

Samalla hän kumartui auton sisään, ja minä peruutin penkkirivillä selkä edellä kohti avaamatonta vasenta takaovea. Chanyeolin pituus tuotti hankaluuksia ketteryyden kannalta auton pienikokoisuuden takia.

Hän kurotti kasvojani kohti kädellään saadakseen minusta otteen, joten puraisin hänen sormeaan tarpeeksi kovaa, että sen seurauksena hän kompuroi ulos autosta pidellen sormeaan ja kiroten minut.

"Iso mies, keräisit ittes" katsoin häntä ilkikurisesti hymyillen samalla, kun kömmin itsekin ovesta ulos pihamaalle.

━ ━ ━ 

uudelleen kasattu: 5.12.2019
edit: 5.4.2020