|| 𝚆𝚊𝚜𝚝𝚎 𝚒𝚝 𝚘𝚗 𝚖𝚎 ||VKOOK|| fin ||

Part 2.

Olimme juomassa kahvia, kun yhtäkkiä sain viestin isältäni. En yleensä katsellut puhelintani, kun Lisa puhui minulle, mutta tiesin asian olevan tärkeä, joten otin puhelimeni käteen ja luin viestin.

Yhtäkkiä kuulin Lisan lopettaneen puhumisen, joten nostin katseeni puhelimesta Lisaan, joka katsoi minua pettyneellä ilmeellä.

"Sua kyl tosiasn vaivaa joku" Hän sanoi.

"Sori, iskä vaa laitto jotai tärkeet.." Sanoin laittaessa puhelimen takaisin pöydälle.
"Krhm, niin siis mitä olitkaan selittämässä?"

"Antaa olla, ei sua kummiskaa kiinnosta." Lisa sanoi ja hörppäsi kahviaan katsoessaan ympärilleen.

"Anteeks Lisa, on vaan tosi paljon kaikkee meneillää nyt.." Sanoin.

"No mä huomaan että selvästikin jotain paljon mua tärkeämpää" Lisa sanoi.

"Hei älä jaksa, tiiät etten tykkää tosta käytöksestä"

"Nii, säki myös tiiät etten tykkää et salailet multa asioita!"

"Hei rauhotu.. mä sanoin että mä kerron ku oon valmis.." Yritin kertoa.

"Eli millon?!" Lisa kysyi huutaen.

"En mä tiedä! Okei, anna mun kertoo sulle ku mä pystyn mä en pysty nyt enkä todellakaan tuu pystyy jos painostat mua koko ajan siihen!" Huusin hänelle takaisin. Emme koskaan olleet huutaneet toisillemme, emme ikinä.

"Ok ihansama älä kerro mulle sitte koskaan, koska en halua edes kuulla sitä." Lisa sanoi ja lähti kahvinsa kanssa.

En voinut juuri uskoa mitä oli tapahtunut. Parasystäväni jätti minut noin pienestä asiasta? Oliko hän tosissaan?

Olin menossa laittamaan hänelle viestiä, mutta huomasin hänen estäneen minut. Tosissaanko?

____

Kävelin kotiin pimeässä, lumisessa, pakkas ilmassa. Tähdet näkyivät kauniisti taivaalla, kun talojen eriväriset jouluvalot valaisivat katuja. Tätä minä kaipasin, tämä teki minut iloiseksi. Jouluinen tunnelma.

Avasin ulko-oven ja menin sisälle lämpimään. Otin kenkäni pois ja laitoin nuo nätisti telineelle ja takkini laitoin naulakkoon. Kävelin keittiöön, jossa ruoka oli valmiina. Istuin pöytään ja aloimme syömään.

"Noh, mihis sulla niin kiire oli aamulla?" Äitini kysyi.

"Meil oli se show tänään" Sanoin, laittaen lisää lämmintä ruokaa suuhuni.

"Aii, no mites meni?"

"Ihan hyvin, kai... tai siis olis voinu paremminki mennä mut" Sanoin.

"Aih, no ehk seuraavalla kerralla sitte" Sanoi äiti vilauttaen pienen hymyn.

"Mis iskä?" Kysyin.

"Siirtämässä tavaroitaan uuteen kotiinsa" Äitini vastasi.

"Ai.."

"Meet sitte sinne ku hän saanu talonsa kuntoon"

"Joo..." Vastasin, ja jatkoin ruoan syöntiä.

_____

Ei olla juteltu Lisan kanssa nyt kahteen päivään, joka on saanu mut ahdistumaan ajatuksesta, etten tuu ehkä näkee sitä hetkeen tai moneen.

Makasin vaan mun sängyllä pakattua tavarani, ja olin valmis lähtemään. Mua kyllä häiritsi, etten voinut sanoo heippoja Lisalle..

Isä tuli hakee mut ja halasin äitii, ennenkun lähdin. Matkamme oli todella hiljainen. Olin puhelimella suuriman osan siitä, joka varmaan aiheutti sen.

Päästyämme isän uuteen kotiin, näytti tuo minulle huoneeni ja laitoin tavarani sinne. Sijoittelin jotakin koristeita hyllyille ja kuvia minusta ja Lisasta joka paikkaan.

Menin mun sängylle ja ihastelin lopputulosta. Tykkäsin siitä, ei, mä rakastin sitä. Otin mun puhelimen ja menin taas vilpittömästi katsomaan oliko tuo ottanut eston pois, mutta ei ollut.

Isäni tuli huoneeseeni kertomaan, että alottaisin uuden koulun huomenna, josta en ollut niinkään innoissani. Se oli kuulemma yksi rikkaimmista kouluista, joten ihmettelin miten isäni oli saanut minut sinne sillä emme olleet mitään hirveen rikkaita.

______

Mä heräsin siihen, kun iskä tuli herättään. Kello oli melkeen seitsemän, ja olin jo valkeilla. Puin jotkut mahdollisimman kalliin näköiset vaatteet, etten nyt sit näyttäisi hirveen köyhältä.

Kello alkoi näyttää kohta kahdeksaa, jolloin isäni ilmoitti, että tuo veisi minut kouluun. Kouluni alkaisi kahdeksalta, eikä tuo ollut hirveän kaukana uudesta kodistamme. Joten olisin voinut kävellä sinne, mutta isä ei päästänyt minua.

Pääsin autosta ulos, jolloin sanoin heipat isälleni ja laitoin auton oven kiinni ja lähdin kohti kouluani.

Avasin koulun oven, ja astuin sisään. Seisoin paikallani katsoen käytävää täynnä oppilaita, rikkaita ja kunnianvaraisia. Tunsin itseni mitättömäksi. Otin pari askelta, kun löysin rehtorin kanslian ja menin sinne.

"Kim Taehyung.... Joo, tässä on tosiaan sulle se lukujärjestys, ja avaimet sun huoneeseen." Rehtori sanoi.

"Huoneeseen?" Kysyin.

"Niin? Sun huoneeseen? Missä muualla sä sit aattelit nukkua?"

"Ai siis ollaanks täällä yön yli?" Kysyin ihmeissäni.

"Joojoo, mitä sä niiku- oletin että tiesit asiasta, mutta isäsi ei varmaankaan kertonut sinulle tästä." Rehtori sanoi.

"No ei kertonu ei" Sanoin.

"No, en voi asialle mitään. Tänne tulit opiskelemaan ja täällä myöskin opiskellaan, koko ajan. Viikonloput on sitten kotona olemista varten, mutta menehän nyt tai myöhästyt ekalta tunnilta" Rehtori sanoi ja lähetti minut pois.

Olin vieläkin hämissäni asiasta, miks ei minulle kerrottu? Kävelin tyhjää käytävää pitkin ekaan luokkaani, jonka oveen minä koputin. Nuori nainen avasi oven ja hymyili minulle ja päästi sisään. Tuo nainen, opettajani, esitteli minut ja käski istumaan ja aloitti tuntinsa.

Huomasin, että moni puhui minusta. Ainakin katseiden perusteella oletin näin. Ei tuo minua kyllä häirinnyt, keskityin aivan loistavasti opetukseen.

Tunnin loputtua, päätin mennä katsomaan huonettani. Etsisin huonetta numero 9597. Huoneen löydettyäni laitoin avaimen lukkoon ja avasin oven ja astelin huoneeseen.

Huone oli aivan sekaisin, vaatteita oli ympäri huonetta, likaisia sellaisia. Tiskejä sun muita myös. Mehuja oli kaatunut lattialle ja sänkykin oli ihan rikki melkein jopa... Kukakohan täällä asuu?