Taehyung vain toivoi rauhaa uudelta koululta, kun kuvioihin astui koulun tunnetuin oppilas. Mutta haluiko hän sittenkään tahalleen satuttaa poikaa?
Osat 500-800 sanan pituisia.
Menin peremmälle huoneeseen, katselin sekaista huonetta, kunnes tajusin ihmishahmon makaavan sängyllä, peitto päällään. Säikähdin, josta tuo havahtui ja nousi istumaan, paljastaen itsensä.
Ops! Esta imagem não segue nossas diretrizes de conteúdo. Para continuar a publicação, tente removê-la ou carregar outra.
Katsoin poikaa silmät laajoina. Siis miten joku voikaan näyttää noin täydelliseltä just heränneenä?! Mä miettisin, kunnes tajusin pojan katsovan minua kummissaan.
"A-aa, oon Taehyung.. ja mul sanottii et tää ois mun huone.." Sanoin pojalle.
Hän vain katsoi minua räpyttäen silmiään.
"Jaa." Hän sanoi ja osoitti pientä nurkkaa huoneen toisella puolella. "Voit viettää aikas siellä."
Poika nousi sängystään ja lähti vessaan. No, mä menin hänen osoittamaan nurkkaan ja laitoin laukkuni sinne. Katselin vielä, kunnes päätin vain lähteä seuraavalle tunnilleni.
_
Tuli ruokailu, enkä ollut tehnyt vielä yhtäkään kaveria näiden parin tunnin aikana. En edes ollut puhunut kenellekään muulle, kuin sille oudolle huone toverilleni.
Otin ruokaa ja lähdin etsimään jotakin tyhjää pöytää itselleni, mutta onnistumatta, jouduinkin pöytään monien oppilaiden keskelle. Olin esiintyjä, kyllä. Pidin siitä ja niin, mutta en ollut sosiaalinen. En niin paljon kuin Lisa oli, ja kadehdin häntä.
Lisasta puheen ollen, en tiedä miten tulen tämän hänelle selittämään....
"Kukas sää oot, sinipää?" Yksi pojista kysyi minulta, no tottakai, olinhan ainoa jolla oli räikeän väriset hiukset.
"Mä? Oon Taehyung" Vastasin.
"Taehyung.. Kim vai?" Hän kysyi.
"Joo, mist tiesit?" Kysyin.
"Emmä tiiä, arvasin vain" Hän vastasi.
"Oon muuten Jimin, hauska tutustua, Tae" Poika sanoi.
Hymyilin Jiminille, ja jatkoin ruokani syömistä.
"Et taida olla hirveen sosiaalinen?" Hän kysyi.
"En.." Vastasin.
"Ei se haittaa, voidaan silti olla kavereita!" Jimin sanoi.
"Mm, okei" Vastasin.
"Mikä sun huone numero on?" Jimin yhtäkkiä kysyi.
"9597, kui?" Kysyin.
Jiminin silmät laajenivat kauhusta. "Oikeesti..?" Hän kysyi.
"Kuinniin...?" Kysyin.
"Sehän on Jungkookin huone!" Jimin kertoi.
"Jungkook? Eli se on sen nimi...." Sanoin hiljaa itselleni.
"Ja mitä siitä?" Kysyin tyhmänä.
"Jungkook, hän on paha poika. Todella paha. Kaikkien tyttöjen ihailema, kaikkien poikien frendi ja kaikessa hyvä, niikun aineissa." Jimin kertoi.
"Miten sen näkönen pupu voi olla muka paha?" Kysyin.
"Ulkonäkö voi hämätä. Eikä se aina näytä joltain pupulta. He's hot!" Jimin totesi.
Katsoin Jiminiä kummissani.
"Niiku tooooosi tosi kuuma" Hän jatkoi.
"Homo kenties?" Kysyin.
"Vain Kookielle." Jimin sanoi söpöllä äänellä.
"OOOKEII" Sanoin silmät suurina ja vain jatkoin syömistä.
Jiministä ja musta vois kyllä tullakin jotain. Oltiin kai aika samanlaisia. Tai niin minusta tuntui. Ainakin hän vaikutti mukavalta.
____
Kaikki tunnit oli ohi, ja olin viettänyt Jiminin kanssa aikaa. Oikeasti aloin tykkäämään hänestä. Meistä vois tulla ihan hyvät frendit. Ja ehkä hän jopa tulisi hyväksymään minut tälläisena kun olen..
Päätin mennä huoneeseeni, sillä minne muuallekaan olisin mennyt, kun kotiin ei päässyt.
Huomasin sen pojan, Jungkookin, olevan vielä poissa. Ajattelin, että nyt jos joskus minulla oli mahdollisuus kirjoittaa päiväkirjaani tästä päivästä.
Menin pöydälle, joka oli nurkkani vieressä, ja avasin päiväkirjani. Etsin tyhjän sivun ja otin kynäni käteen ja aloin kirjoittamaan.
18.12.2018 Rakas päiväkirja, tänään oli se päivä, ensimmäinen koulupäiväni tässä uudessa koulussa. En olisi kuvitellut saavani uutta ystävää näin nopeasti, mutta mä sain! Hän on Jimin, ja mä uskon että meistä tulee vielä hyviä kavereita. Ehkä tästä kouluvuodesta ei tulekaan niin hirveä mitä ajattelin. Tai sitten tulee.. Sillä mun huonekaveri, Jungkook, ei antanut mulle hyviä vaikutelmia tavatessamme, paitsi hänen ulkonäkönsä. Mutta ehkä jos tutustun häneen, muuttaisin mieleni?
Yhtäkkiä kuulin oven aukeavan. Tajusin nopeasti, että Jungkook oli saapunut. Pamautin kirjani äkkiä kiinni ja peitin sen käsilläni. Jungkook katsoi minua epäilevästi.
"En sanonu että saat koskee siihen pöytään, ei se kuulu sun alueesees." Hän sanoi kylmästi ja lähti vessaan.
Avasin kirjani ja lisäsin yhden lauseen vielä, ennenkuin laitoin kokonaan kirjani piiloon.
Ei, en muuttaisi mieltäni, vaikka tonni annettaisiin.
