|| 𝚆𝚊𝚜𝚝𝚎 𝚒𝚝 𝚘𝚗 𝚖𝚎 ||VKOOK|| fin ||

Part. 9

" i d i o o t t i " Jungkook sanoi.

Katsoin häntä hänen tummanruskeisiin silmiin, jotka kimalsivat kuin timantit.

"Sä et ees tiedä miltä oikeesti tuntuu olla yksin, olla vihattu, olla vaan yksinkertaisesti paskakasa josta ketään ei vaan tykkää!! Joten mitä vittuu sä täällä yrität tappaa itteäs ku sulla on oikeesti kaikki hyvin!" Jungkook kertoi.

"Sä... sä kutsut.. tätä hyvällä sanalla... k-kerro mulle mikä vittu tässä on niin hyvää!" Mä änkytin.

"Ei tässä ookaan mikään hyvää. Sä et kuulu tänne. Oot väärässä paikassa, siks kukaan ei tahdo sua tänne, siks susta ei tykätäkään ku et vaan yksinkertaisesti kuulu tänne joten lähde ni kaikki ois hyvin." Jungkook selitti.

"No sitä mä olin just tekemässäkin!" Mä sanoin.

"Ei. Lähde sinne, mistä tulitkin, pelle." Jungkook sanoi. "Sit sä tajuut, et asiat oliki hyvin."

Olin vain hiljaa, ja odotin Jungkookin tekevän seuraavaksi jotain. Kun tajusin hänen kätensä menevän lantiolleni, silmäni laajenivat.

"Joten lähe, ennen ku kadut." Hän sanoi ja katsoi minua uhkaavasti.

Minua alkoi ahdistaa tilanne, jossa olin juuri tällä hetkellä. Nostin käteni eteeni ja tönäisin Jungkookkia hellästi. Hän kun siirtyikin tuosta noin vaan ja naurahti, kun lähdin äkkiä takaisin sisätiloihin.

Kysymyksiä pyöri päässäni, johon halusin vastauksia. Mutta nyt halusin vain mahdollisimman kauas Jungkookista, kuin mahdollista. Juoksin portaat alas ja menin takaisin kirjastoon. Miten minä muka täältä koulusta lähtisin?

Aamu tuli jälleen ja olin niin valmis kuolemaan. En minä vaan jaksanut, ja sillä selvä. Mutta en mä kyllä lintsaa pystyis, kun kerta "asumme" täällä.

No lopulta päätin tahalleen mennä tunnille myöhässä, ettei mua taas hakattais käytävällä.
Ja itseasiassa onnistuin, mua ei hakattu tai loukattu millään tavalla.

Tunti loppui ja olin saanut jälki-istuntoa, jonka suorittaisin sitten kouluni jälkeen. Menin käytävälle lokeroni luokse hakemaan seuraavan tunnin kirjat, sillä en jaksanut kantaa reppuani joka olisi täynnä korjoja jokapaikkaan.

Kuitenkin tyhmäkö minä olin, luulevani voin vain rauhassa olla siellä?

Tottakai se pahin, eli itse Jungkook ilmestyi luokseni ja paiskasi lokeroni kiinni naamani edessä.

Säikähdin tietenkin ja vahingossa käännyin katsomaan Jungkookkia suoraan silmiin, ja jäädyin.

Tuo vain katsoi minua virnistäen ja otti pari askelta taaksepäin minusta. Sitten hän sanoi: "Lyö mua."

Silmäni suurenivat noista sanoista. Miksi minä nyt häntä haluisin- tai mikä minua oikeuttaisi lyömään häntä keskellä tätä käytävää, jossa kaikki katsoivat meitä tällä hetkellä.

"Lyö." Jungkook toisti.

"Mitäh?" Kysyin epämukavasti naurahtaen.

"Lyö mua!" Jungkook sanoi korottaen ääntään ja samalla tönäisten minua lokeroani päin. Kaaduin suoraan maahan.

Hän naroi minulle. "Ooks sä noin heikko?"

Katsoin häntä nousten, kun vierelläni oleva Yoongi tönäisi minut takaisin maahan.

"Älä" Kuulin Jungkookin sanovan hänelle.

Nousin rauhallisesti ylös ja seisahdin Jungkookin eteen. Katsoin häntä silmiin ja nostin käteni lyödäkseni häntä, mutta epäröin.

"Siitä vaan, lyö." Hän sanoi hiljaa.

Vedin syvää henkeä, ja löin häntä. Mutta en tarpeeksi vakuuttavasti.

"Etkö parempaan pysty?" Hän nauroi. "Lyö, hakkaa, niin kovaa ku pystyt. Pura sun koko vihas muhun saatana ja lyö."

Kaikki ympärillämme katsoivat Jungkookkia hämmentyneinä, miettien mitä helvettiä hän oli tekemässä. Mutta hänen sanansa antoivat minulle rohkeutta vaan antaa sen tulla ja hakata hänet-

Juuri kun olin saanut käteni häneen, kuulin rehtorimme sanovan: "Kim Taehyung, nyt toimistooni."

Katsoin Jungkookkia shokissa, kun tuo virnisti. Mitä hän oikein yrittää, ajattelin.

_

"Jos tälläinen käyttäytyminen jatkuu, joudumme erottamaan sinut tästä koulusta. Onko asia selvä, Kim?"

"Kyllä" Vastasin ja kumarsin hänelle.

Avasin oven ja lähdin ulos rehtorin toimistostaan. Tuntini oli aivan loppumaisillaan, jonka jälkeen olidi ruokailu, joten menin jo ruokasaliin aikaisemmin.

Istuin alas taaimmaiseen pöytään ja aloitin vaalean kauraleipäni syömistä. Otin juomani käteen, ja otin pienen hörpyn. Lasini laskettua, säikähdin edessäni istuvaa Jungkookkia.

Hän katsoi minua suurilla, kipinöivillä silmillään, odottaen minun vastaavan hänelle..

"M-mitä..?" Kysyin häneltä varovasti.

"Mitä se sano?" Hän kysyi.

"..kuka..?"

"No rehtori!"

"Miks sua kiinnostaa?" Kysyin.

"No koska mä haluan tietää erotetaaks sut nyt vai ei" Jungkook vastasi.

"Eli sä yrität saada mut nyt erotetuks?!"

"Cmon Tae, yritän vaan auttaa sut täältä ulos." Hän sanoi ja hymyili minulle

"Mikä sua vaivaa?" Kysyin ärsyyntyneesti. "Yritän vaan opiskella ja elää mun elämää, miks teiä kaikkien pitää tehä siitä mulle niin huton vaikeeta?! Miks en vaa voi olla täällä? Joo tiiän et oon köyhä, mutta mitä se teitä haittaa ku en muutenkaa yrittäny ees puhua kenellekään täällä tai mitään, olin näkymätön! Miks se ei vaan voinu pysyä niin?!"

Jungkook pysyi hiljaa, eikä edes katsonut minua.

"Vastaa mulle vitun kusipää!" Mä huusin.

"Jatka vaan mun hakkaamista, ni sut erotetaa ja sun ei tarvii kestää meit enää." Hän sanoi.

"En varmana! Tajuuks kui paljo mun iskä joutu säästämään että mä pääsisin tänne! En todellakaan mee hukkaamaan iskän tekemää työtä vaan koska joku idiootti joka ei tajua rahan ja ihmisen arvoa sanoo mulle niin!"

"Joo sori, oot oikees. Anteeks et ees koskaan tieks seurasin sua sinne katolle sinä yönä ja pelastin sut varmalta kuolemalta. Sun iskäs ois varmaa ollu tosi pettyny et oisit hukannu sen kaiken työn tappamalla ittes, tieks? Joten niiku anteeks ihan hirveesti jos vaan yritän auttaa sua." Jungkook selitti.

"Anteeks mitä helvettiä sä selität. Yrität auttaa? No jätä sit mut rauhaan!"

"Enhän mä koskaan tehnytkään sulle mitään. Pari kertaa ehkä tönässy, mut mietippä tarkemmin ennenkun syyttelet ketään" Hän sanoi ja nousi ylös. Katsoin häntä, kun hän asteli pois luotani kavereidensa luo.

En edes ollut tajunnut koko ruokalan täyttyvän tuossa ajassa, ja kaikki oppilaat olivat olleet hiljaa ja katsoneet meitä. Varmasti ihmetellen, miksi Jungkook olisi istunut minun kanssaan. Mutta nyt kaikki oli taas normaalisti hänen lähdettyä.

Mutta nyt kun tarkemmin mietin, Jungkook hädin tuskin oli edes samassa huoneessa, kun minua hakattiin ja loukattiin. Yoongi ja Namjoon olivat tämän kaiken aloittaneet, ja muut vain jatkaneet.

Ok kyllä minä myönnän hänenkin olleen mukana tässä ja tehnyt sitä sun tätä minulle, muttei samalla tavalla kuin muut..

_

Joo emt kiitti ku luit hehe
Ja kiitos jo 300 lukijasta :)