|| 𝚆𝚊𝚜𝚝𝚎 𝚒𝚝 𝚘𝚗 𝚖𝚎 ||VKOOK|| fin ||

part. 12

katsoin jungkookkia suristaen silmiäni. "älä pliis koske muhun..." sanoin hiljaa, ettei opettaja kuulisi. "mitä järkeä siinä sit olis?" hän kysyi. pyöräytin silmiäni ja yritin keskittyä tehtäviin.

kellot kuitenkin soivat pian ja aloin pakkaamaan reppuani, kun jungkook otti reppuni. katsoin häntä kysyvästi. "anna mä autan" hän sanoi ja pakkasi sen puolestani.

kaikki luokassamme katsoivat meitä juuri sillä hetkellä, tai siis katsoivat minua. en halunnut jäädä sinne katsottavaksi yhtään sen kauemmaksi, joten nopeasti lähdin luokasta ulos jättäen jungkookin reppuni kanssa sinne.

menin lokerolleni rauhoittumaan, mutta katseet vain jatkuivat sielläkin. olin juuri lähtemässä pois, kun jungkook sanoo, "tae sun reppu!"

pysähdyn ja jungkook tulee luokseni, ojentaen reppuni minulle takaisin. käytävällä kaikki katsovat meitä, ihmetellen varmasti miksi ikinä mahtava jungkook olisi kanssani.

otin repun äkkiä häneltä ja käännyin lähteäkseni, kun hän laittaa kätensä ympärilleni ja katsoo minua. "mikä tunti sul on seuraavaks?" hän kysyy, tahalleen esittäen muille oppilaille.

"matikkaa..." sanoin hiljaa. "mahtavaa! mullakin" hän sanoi ja lähti kuljettamaan meitä matikan luokkaa kohti. huomasin jiminin katsovan meitä shokissa, kun pääsimme luokkaan.

"voit päästää irti jo" kuiskasin jungkookille, kun istuimme vierekkäin. "mut emmä halua" hän vastasi. "hä?" katsoin häntä ihmetellen. hän vain virnisti minulle.

_

ruokailun tullessa, sanoin jungkookille ettei hän tulisi istumaan kanssani. en todellakaan halunnut kaikkien katsovan meitä, juuri kun olin saanut rauhaa siitä.

olin päässyt hetkeksi pojasta eroon, ja istuin yksikseni pöytään ruokani kanssa. otin puhelimeni esille ja aloin viestitellä lisan kanssa. hän selitti pääsevänsä läpi ja olevansa kohta trainee. olin todella iloinen hänen puolesta.

lisa oli myös todella hauska tänään, hän sai minut nauramaan helposti. olin liian keskittynyt lisan kanssa chattailuun, etten edes huomannut jungkookin tulevan luokseni.

"mille sä noin nyt hymyilet hä?" hän sanoi, saaden minut takaisin maanpinnalle. "no ei kuulu sulle" vastasin. "petäks sä mua hä?" hän kysyi. "ei me edes olla yhdessä" totesin. "eli sä petät!" hän huusi. "hei! hiljempaa.." sanoin.

"mitä sä ees teet täällä? sanoin sulle ettet tuu istuu mun kanssa" sanoin. "no mutku se on ainoo mahdollisuus tavata jimin ja saada hänet uskomaan tähän meidän suhteeseen" jungkook kertoi. "jaha" vastasin.

ei siinä kauaa kestänyt, kun jimin saapui luoksemme aika vihaisen näköisenä. "jungkook miks sä oot taen kanssa?" hän kysyi. poika laittoi kätensä ympärilleni ja veti minut kiinni itseensä. "me ollaan yhessä." hän sanoi.

"mitä?" jiminin olemattomat silmät suurenivat kauhusta. "jep" sanoin. "mut ei jungkook ole homo!" jimin sanoi. "niin, ei sulle mut mulle" sanoin vinkaten silmääni hänelle.

en voinut juuri uskoa tehneeni hänelle niin, mutta niin minä tein kuitenkin. jungkook näytti olevan todella ylpeä sanoistani. "auts.." jimin sanoi. "tosiaan" vastasin.

_

seuraavana päivänä, kun ruokailu tuli, istuimme jungkookin kanssa pakosta yhdessä. nyt koko koulu tiesi meistä, kiitos jiminin.

olin puhelimellani, kun jimin jälleen ilmestyi pöytäämme. "mä en usko." hän sanoi itsevarmasti. "usko mitä?" jungkook kysyi. "et te ootte yhessä. miks muuten taehyung nukkuis vielki siel kirjastossa?" jimin kysyi.

katsoin jungkookkia, jolla näytti olevan täydellinen selitys asialle. mutta ennenkuin hän ehti sanoa mitään, jimin avasi suunsa, "todistakaa."

"ai miten?" jungkook kysyi. "pussatkaa." jimin sanoi. silmäni suurenivat ja katsoin nopeasti jungkookkia. en varmasti ollut pussaamassa häntä, vain esittääkseeni olevani hänen poikaystävä. vain koska jimin piti hänestä, ehei.

"pussatkaa!" jimin huusi, saaden koko ruokalan huomion. katsoin jungkookkia kauhuissani, kun hän vain mietiskeli pienessä päässään jotakin ei varmasti hyvää.

_

apua en osaa enää kirjottaa 😭

nyyff nyyff

toivottavasti silti piditte aika random ja tosi sekava and literally makes no sense MUTTA I'm trying my best

❤️❤️