always together[] drarry lovestory

5.

Dracon näkökulma
7.5.1999

Odotin innokkaana huuhkajani paluuta. Mitä se toisi tullessaan? Kirjeen, jossa Harry kertoisi tuntevansa samanlaista rakkautta minua kohtaan? Räyhääjän? Ei mitään?

Vai tulisiko huuhka ollenkaan?

Se oli nopea eläin. Sen pitäisi olla kohta perillä, tai tulossa vastauksen kera takaisin (mikäli vastaus oli tulossa.)

Ja sitten oli vielä toinen asia. En ollut nähnyt Harrya pitkään aikaan. Ikävöin häntä ihan hirveästi. En kestänyt olla erossa hänestä, vaikka hän ajattelikin, että mitä kauempana hänestä olin, sitä parempi.

8.5.1999

Viimeinkin. Viimeinkin.

Harryn vastaus oli saapunut. Pitkästä, pitkästä aikaa jotain iloista sattui minunkin olemattoman elämäni kohdalle.

Repäisin pergamentin huuhkajan jalasta niin, että sen jalka taipui hieman. Se rääkäisi ja lensi nurkkaan lipaston päälle.

Juoksin yläkertaan, koska sauvani oli jäänyt sinne eli en pystynyt ilmiintymään.

Taittelin kirjeen auki ja ryhdyin lukemaan kuin yli-innokas työntekijä taikaministeriössä - vähän Percy Weasleyn tyyppistä toimintaa.

6.1.1999

Hei, Draco Malfoy.

Anteeksi viivästys, mutta en vain tässä sekasotkussa ehdi lukemaan.

Hän kuulosti aivan siltä, kuin olisi puhunut ystävälleen, jonka oli unohtanut.

Otan anteeksipyyntösi vastaan.  Ymmärrän pahan olosi, sellaista se minullakin oli Dursleyn perheessä.

En ole luultavasti sinulle sellainen ihminen, jolle pystyisit puhumaan asioistasi. En myöskään ajattele sinua enää sellaisena kuin mitä ajattelin vuosia sitten; joten jos sinulle sopii, voisit tulla minun kanssani-

Luinko oikein?

-kuohuvaan noidankattilaan-

Mitä ihm-

-ystävinä. 8.5.1999, ihan mikä tahansa aika käy.

Terveisin,
Harry Potter.

Harryn näkökulma:
8.5.1999

Olin tehnyt uhkarohkean tempun, kun olin lisännyt tuon viimeisen Dracon kirjeeseen. Nyt Draco varmaan luuli, että pidin hänestä sillä vähän erikoisemmalla tavalla.

En pidä Draco Malfoysta.

Mutta olin juuri tajunnut, että se, jota olin ajatellut Ginnyn suudelmien lomasta, oli Draco Malfoy.

Vedin viitan ylleni. Menisin vaikka koko illaksi Kuohuvaan Noidankattilaan odottamaan Dracoa, joka joko tulisi tai olisi tulematta.

En edes tiennyt miksi (tai tiesin mutta en halunnut ajatella sitä uudelleen), mutta halusin nähdä Dracon. Minulla oli häntä ikävä -

Nyt tämä taivastelu saa loppua. Otin sauvani, puristin sitä, ajattelin kaikki kolme M:mää ja ilmiinnyin Vuotavan Noidankattilan tiskin eteen.

Yhä aikansa elänyt, kurttuinen baarimikko Tom, seisoi tiskin takana eikä lainkaan hämmästynyt äkillistä tuloani.

"Kas, Potter!" Hän kumarsi syvään. "Koko velhomaailman pelastaja, Hänen-joka-jääköön-nimeämättä kukistaja -"

"Shhh," sihahdin ja tilasin kaksi kermakaljaa.

"Kyllä, kyllä," Tom nyökytteli. "Yhtä vaatimaton kuin aina."

Poskeni punottivat, kun sain kaljat ja etsin pöydän jostain nurkasta.

Nyt vain saisi odottaa, että hän joko tulisi, tai olisi tulematta.

Kuten sanottu.

// 382 sanaa, ja ANTEEKSI tää hirveä väliaika näitten lukujen välillä! Ja KIITOS, että tällä tarinalla on jo yli 100 näyttökertaa - oon niin ilonen; koska oon sen verran nuori etten ois uskonut että kukaan vaivautuu lukemaan tätä. Kiitos <3