always together[] drarry lovestory

9.

Harryn näkökulma:
(mun siis pitää tehdä pari asiaa Harryn silmillä katsottuna)

Jäin tuijottamaan tyhjyyteen talon avaimet toisessa kädessäni, ja vaikka tiesin, mitä tekisin, mietin, mitä tekisin. Lähtisin Tylypahkaan kertomaan Ginnylle... Että... No, vaikka tiedänkin mitä hänelle sanoisin, se kuulostaisi tässä hirveän tyhmältä.

Istuin toistaiseksi tyhjän pöydän ääreen ja otin sivupöydältä palan pergamenttia, jonka olin myös saanut pitää.

Kostutin sulkakynän kärjen musteeseen ja painoin sen terävästi pergamentille. Aloin kirjoittaa kaaviota minun ja Ginnyn keskustelusta.
Kuule, Ginny.
Olisin yllättänyt hänet jostain käytävältä ilman, että hän edes tiesi minun olevan siellä. Minusta meidän on parempi erota-
Niimpä niin, Harry. Tämä kuulostaa siltä, kuin olisin juuri purkamassa kahden päivän suhdetta.

Joten eiköhän oteta alusta, mutta ei unohdeta tuota käytävältä yllättämistä.

Roskakori oli täynnä pergamenttimyttyjä, koska en vain keksinyt mitenkään loogista tapaa ilmaista asiaani.

Kello oli 17:23 kun sain viimeisenkin pisteen painettua. Laitoin pergamentin syrjään ja otin uuden tilalle.

Hyvä McGarmiwa, kirjoitin. Olisiko minun mitenkään mahdollista päästä hetken ajaksi Tylypahkaan, sillä minulla olisi sellaista asiaa Ginnylle, jota en voi kertoa pöllöpostitse. Ginnylle ei toki saisi kertoa mitään, haluaisinvain nopeasti nähdä hänet ja kertoa hänelle asiani. Mikäli se sopii, odotan täällä innolla vastaustanne.
Parahin terveisin,
Harry Potter.

Sitten muistin, ettei minulla ollut pöllöä (mikä moka) joten ilmiinnyin Weasleyille ja lähetin kirjeen Percyn Hermesillä, koska Percy oli jo lämmennyt lainaamaan pöllöään muille.

Ei kestänyt kauaakaan, kun Hermes palasi. Avasin kirjeen vapisevin sormin ja suututin vähän Hermesiä sillä.

Hyvä Harry Potter,
Kiitos cain kirjeestäsi. Saat toki tulla, poistan siksi aikaa ilmiintymisherjan Murjottavan Myrtin vessasta, niin saat tavata sitäkin ystävääsi vielä kerran.
Terveisin,
Minerva McGarmiwa

Ajattelin lähteä heti, ja sen myös tein. Ajattelin tiukasti Murjottavan Myrtin vessaa, juuri sitä allasta, josta pääsi salaisuuksien kammioon. Ja hetken kuluttua seisoinkin sen edessä ja kuulin Myrtin ulisevan vollotuksen.

Lätsyttelin pari askelta ovea kohti (yritin päästä vessasta pois Myrtin huomaamatta) mutta yllätys yllätys Myrtti lopetti itkunsa ja liiteli luokseni.
"Ah, Harry Potter", se niistautti kimeällä äänellään.
"Mikä ilo on viimeinkin tavata sinut... Olin jo toivonut, ettö kuolet tylypahkan taistelussa, niin... Olisit voinut muuttaa tänne seurakseni."

"Noh... Harmi sinun kannaltasi, etten kuollut", sanoin tekomyötätuntoisella äänellä.
"Ja sinunkin. Olisit varmasti - hetki -"

Myrtti sukelsi äkkiä omaan pönttöönsä, kun vessan ovi aukesi. Minäkin ryntäsin äkkiä johonkin koppiin, sillä oli parempi, ettei minua näkynyt täällä.

Mutta sitten huomasin, että se oli Ginny. Mitä hän täällä teki? Kukaan täysjärkinen ei tulisi vapaaehtoisesti Murjottavan Myrtin vessaan. (Minä, Ron ja Hermione olimme keitelleet siellä monijuomalientä, koska mitään muuta paikkaa ei ollut.)

Astuin pois vessakopista ja kävelin hitaasti Ginnyä kohti. Tyttö kääntyi nopeasti ja säikähtäneenä, ja huomasin että hänellä oli taikasauva kädessään.

"H-Harry?" Ginny kysyi hämmentyneenä.
"Mitä sinä täällä teet?"
"Minulla oli... Tuota... Sinulle vähän asiaa", sanoin ja mietin ensimmäistä puheenvuoroani. Olen ajatellut tätä meidän suhdettamme, ja tullut siihen tulokseen, että me emme voi jatkaa sitä.

Valmistauduin sanomaan äskeiset ajatukseni. Avasin suuni, hengitin syvään ja sitten sanoin sen.
"Ginny, minä rakastan sinua", sanoin ajatuksieni sijaan. En vain pystynyt.

Ginny hymyili ja hyppäsi syliini suutelemaan minua. Valitettavasti hän toimi vähän kuin Draco, koska hieroi reittään jalkoväliini, mikä sai minut vähän kiihkeäksi. Niimpä hieroin häntä täysin ilman tunteita itseäni vasten, saadakseni hänelle vain mielihyvää ja mukavan kiihkeän olon.