always together[] drarry lovestory

10.

Oho, ollaan jo täällä asti! En oo näköjää vielä kyllästynyt :)
Dracon näkökulma:

Minulla ei ollut aavistustakaan, missä Harry oli. En ollut kuullut hänestä sen jälkeen, kun hän oli saattanut minut tuonne.

Katselin haikeana ikkunasta ulos portille. Halusin nähdä hänet nyt heti. Nyt heti. Ja ajatuksissani kirjoitin tuon sanaparin viereeni pergamentille. Nyt heti.

En ollut ollut vähään aikaan yhtään niin surullinen kuin ennen Harryn näkemistä.

Päätin lähteä vapaaehtoisesti ulos. Vedin vain viittani päälle ja lähdin.

Avasin portin, mutta jäin pitämään siitä kiinni vielä vasemmalla kädelläni. Olisi kyllä taikaa, jos Harry nyt ilmaantuisi tänne.

Odotin kauan. Kauan. Kauan. Vajosin istualteni porttia vasten. Viitta repesi ja käsiin tuli haavoja.

Sitten odotti se tunne, pitkästä aikaa, että tuntui kuin Harrya ei olisi olemassa. Masennuksen tunne. Hautasin käteni kasvoihin.

Nyt heti...

Harryn näkökulma:

Olin päässyt viimein Ginnystä eroon ja McGarmiwa järjesti minulle uudelleen ilmiintymismahdollisuuden.

Nyt tiesin ainoan asian, jolla tästä päästäisiin. Dracon jättäminen.

Vaikken haluaisi. Hänen kanssaan olisin onnellinen. Mutten voinut. Koska rakastin Ginnyäkin. En voinut antaa Ginnyn sydämen särkyä. Hän oli minulle hirmu tärkeä... Mutta myös Draco. Halusin antaa Ginnylle onnelisen elämän, mutta myös vapauttaa Dracon tuskistaan.

Pystyin vaivoin ilmiintymään. Menin suoraan Dracolle. Mitä sitten jos Lucius tai Narcissa näkisi minut? Ei mitään. Minua ei haittaisi.

Draco olikin pienessä mytyssä porttia vasten. Lysähdin maahan ja polveni sotkeutuivat mutaan. Ryömin Dracoa kohti, ja kätenikin sotkeutuivat.

Draco kohotti vähän katsettaan, ja hymyili vähän.

Liikuin vähän matkaa niin, että olimme parin tuuman päässä toisistamme.

"Haluatko tulla meille?" Draco murahti.

"Öö- joo, voinhan minä. Salassa vai kerrotko vanhemmillesi?"

"Aluksi salassa. Voidaan lopuksi kertoa heille, jos sinulle sopii."

"Öh, okei. Mennään sitten."

Dracon huoneessa istuimme jostain kumman syystä lattialle.

"Tuota... Mitä jos tänään ei olla yhtä rajuja kuin silloin..?"
"Sopii," Draco sanoi, mutta lavasti itsensä saman tien valheisiin, kun hän kumartui suutelemaan minua pehmeästi.

Se kesti hirvittävän pitkään. Minua alkoi jo aivan pelottaa, miten sanoisin asiani.

"Draco, ei me voida jatkaa," henkäisin.
"Ai tätä suudelmaa, vai koko hommaa?" Draco kysyi ja naurahti.

"Koko hommaa."

Draco oli vaiti. Viimein hän nyökkäsi hitaasti ja kääntyi katsomaan minua.

"Mutta ota nyt vain kaikki ilo irti, ennen kuin lähden. Iäksi."

Dracon ilme muuttui toiveikkaaksi.
"Ai... Kaikki ilo..." hän vilkaisi sänkyynsä päin.

"Ei!" huudahdin kun tajusin mitä hän tahtoi.

"Ei sitten," Draco sanoi ja suuteli minua taas.
"Vai-" hän keskeytti ja irtaantui minusta.
"Onko tämä kiellettyä jos emme ole yhdessä?"

"Kyllä, oikeastaan, mutta kun en minä haluaisi..." en saanut lauseen loppua sanottua.

"Et haluaisi erota," Draco sanoi hyvin hiljaa.
"En."

"Tuota... Mitä teet sitten kun en ole enää kanssasi?" kysyin hiljaa.
"En tiedä," Draco sanoi ja tarttui käteeni. Vilkaisin niitä, ja järkytyin aika kamalasti.

"Mitä nuo ovat?!" huusin niin etten olisi ihmetellyt, vaikka Lucius tai Narcissa olisivat kuulleet.

"Luulin, että tiesit, että minulla on tämä," Draco sanoi ja osoitti pimeän piirtoaan.

"Niin mutta nuo!" minä osoitin hänen toista kättään jonka ranteessa oli syviä viiltohaavoja.

"Ai. Mutta en minä niitä enää tee..."

"Miksi ihmeessä?" aloin huomaamattani itkeä raivosta. "Sinähän tapat itsesi jos-"

"Shhhh!" Draco sihahti ja osoitti ovea, jonka takaa kuului raskaita askelia.