always together[] drarry lovestory

12.

Harryn näkökulma:

Dracon jättäminen oli tuottanut hirveää omantunnon tuskaa. Vieläpä hänen isänsä silmien edessä... En vain kestänyt tällaista. Mutta näin oli ehkä parempi, se suojeli Ginnyä. Se on Ginnylle hyväksi, yritin lepyytellä itseäni. Mutten voinut. Ihan kuin onni olisi kokonaan kadonnut maailmasta.

Eikä minun tarvisi enää selitellä mitään. Voisin muuttaa Ginnyn kanssa asumaan ilman pienintäkään kyseenalaistusta, voisimme asettua aloillemme ja hankkia ehkä jopa lapsen. Draco tiesi jo, hän kulkisi omia polkujaan, minä omiani.

Se tuntui paremmalta, muttei oikealta. Nyt jos vaikka istahtaisin sohvalle miettimään kaikenlaista.

Niin, jos olisin Dracon kanssa, minun pitäisi selittää a) Ginnylle, b) Dracolle itselleen, c) Ronille, d) Hermionelle, e) kaikille muille Weasleyille sekä f) kaikille muille jotka sitä sattuivat ihmettelemään. Hyvä puoli oli se, että tekisin itseni ja Dracon iloiseksi. Olisimme onnellisia, asuisimme omassa kämpässämme ja pussailisimme joka toinen minuutti.

Muttei se käynyt. En voinut tehdä sitä. Ginnyn vuoksi. Sen tytön, jota olin rakastanut, joka oli rakastanut takaisin, mutta jota kohtaan tunteet olivat hiipumassa.

Dracon näkökulma:

En tiennyt tarkoittiko isä sanojaan kirjaimellisesti, mutta olin silti lähtenyt. Ilma haisi kostealta siinä pienessä huoneessa, jonka olin vuokrannut viikoksi, mutta valmistauduin ostamaan vielä toisenkin viikon.

En tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Kotiin ei olisi palaamista, minulla ei ollut varaa omaan asuntoon eikä Harry enää ollut vaihtoehto. Vaikka mieluusti olisi ollut.

Lämmin kyynel vieri poskeani pitkin. Ajattelin jälleen Harryn huulien tuntua, sitä varmuutta ja oikeudentuntuisuutta joka niistä suudelmista huokui.

Minun oli ikävä Harryn huulia, hänen kovaa mutta silti niin pehmeää vartaloaan, hänen söpöjä kasvojaa, ihanaa kokonaisuuttaan, josta minulle oli tullut pakkomielle. Sitä kaikkea, joka viehätti minua suuresti.

Mutten aikonut luovuttaa. Olin päättänyt sen nyt. Juuri äsken. Aikoisin taistella vastaan, saada rakkaani omakseni, vaati mitä vaati. Vaikka oman henkeni.

Anteeks lyhyt osa, muttei mul ollut tähän osaan oikein mitään hyvää ideaakaan. Mut hei, oon keksinyt tähän tarinaan juonen jo loppuun, ja en malttais olla kertomatta tätä tässä, mut ette te sit tätä lukis. Ja muuten, tätä on lukenut ihan sika moni tyyppi, jota arvostan kyllä suuresti. Ihanaa kun luette näitä! <3