always together[] drarry lovestory

14. luku

(alkujuttuja: (skippaa jos ei kiinnosta) eli oon ollu jollai ihmeellisellä tauolla edes huomaamattani. En kattonut et millon on tullut viimeisin luku tähänkin tarinaan, mut on siitä nyt herttinen sentään hirveän pitkä aika! Ja tällä tarinalla on jo ihan hirveesti näyttökertoja, yli tuhat! (mulle se on ihan hirveesti.😅)

Tein tänään uudestaan pottermoren tupatestin, kun tajusin että olin tehnyt sen aijemmin englanniksi ja olin sillon 10 v ja muistan että olin vaan randomisti painellut sieltä jos en ymmärtänyt. Mulle oli silloin sieltä tullut korpinkynsi, mutta järkytyin kyl ihan sikana kun sieltä tuli luihuinen! (ok varmaan kaikki mun lukijat on jo tähän mennessä lähtenyt.) Joten jooo alotetaampas sitten tämän eeppisen tarinan kirjoittaminen taas.

Harryn näkökulma:

Jäin tuijottamaan ovea järkyttyneenä Dracon kadottua. En pystynyt liikkumaan mitenkään, mutta halusin nähdä hänet vielä. Yritin ryhdistäytyä, ja ajattelin huolellisesti kaikkia kolmea M:mmää. Sitten ajattelin voimakkaasti päämäärää, Dracon luokse. Ja niin tunsin kuin koukun nykäisevän napaani sisäänpäin.

Väriseoksen jälkeen en ajatellut enää mitään.

Dracon näkökulma:

Jalkani painautuvat tukevasti Vuotavan noidankattilan vuoteeni viereen. En ehdi miettiä mitä tekisin, kun Harry tupsahtaa ilmasta sängylleni. Hän ei liiku, hänen lasinsa ovat rikki ja suu auki.

"Harry!"

Hän ei reagoi, ja minuun iskee paniikki.

"Harry? Oletko kunnossa?!"

Vaikka selvästikään hän ei ole. Ravistelen häntä vähän olkapäistä. Ei mitään.

Kaivan paniikissa taikasauvani taskustani.
"Virvotus!"

Harryn silmät aukenevat rakoselleen.

"Harry! Ehdin jo huolestua," huudahdin ja syöksyin halaamaan häntä tilanteesta välittämättä.

"Hä-? Mi-mikä?" Harry sanoo tokkuraisena. Hän hieroo silmiään ja painaa silmälasinsa paremmin nenälle.

"Minä tässä, voidaankin varmaan jatkaa siitä mihin jäin sinun luonasi."

"Minun? Missä olemme tavanneet? Ja mihin olemme joskus jääneet?" Harry kysyi tajuamatta mistä puhuin.

"Kun minä tulin sinun kotii -, hetkinen, etkö sinä muista?"

"Mitä pitäisi muistaa?"

"Äh, ei kai siinä auta muu kuin kirjoittaa pyhään mungoon."

"Niin, ei varmaan. Miksi sinun sinne muuten pitää kirjoittaa?"

"Odota hetki."

Otin palan pergamenttia ja sulkakynän. Kirjoitin jotain Harryn vaivasta ja kysyin, voisimmeko tulla sinne tarkastamaan hänen vointinsa.

Sitten odotin kuumeisesti välittämättä Harryn kysymyksistä taustalla.

Kului ehkä puolisen tuntia, että pyhästä mungosta vastattiin minulle, ja käskettiin tulla sinne.