6.

353 17 9
                                    

(En jaksa enää pistää mitää päivämääriä tai paikkoja ku menee aikaa että tarkistaa onko ne oikeet.)

Dracon näkökulma:

Astelin sateista Lontoon katua pitkin. Katselin, kun jästit jättivät heille näkymättömän Vuotavan noidankattilan huomiotta, ja säntäilivät omissa kiireissään.

Käännähdin 90 astetta ja nykäisin baarin oven auki.

Saa nähdä, onko Harry vain näytellyt kirjeessään, ja huijannut minut tänne samalla tavalla kuin silloin Tylypahka aikoina, vaikka se tuntui hyvin epätodennäköiseltä.

Katseeni kiersi huonetta, enkä oikein nähnyt Harrya. Hiljaisuus oli langennut rakennukseen, nimittäin kuolonsyöjän poika oli astellut sinne.

Kävelin epävarmuutta  tihkuen tiskille.
"Mitä saisi olla?" Tom kysyi kuivakasti.
"Haluaisin tietää, onko Harry Potter täällä."
Tom siristi silmiään.
"Olet kuolonsyöjän poika, nuori herra Malfoy. En mielelläni jakelisi sinulle Harry Potterin olinpaikkaa."
"Sinä siis tiedät sen. Eli hän on täällä."

Katseeni huiteli jälleen pitkin huonetta. Tällä kertaa havaitsin Harryn, ja kun kävelin hänen luokseen pöytään, ääni efektit tulivat taas talosta päälle.

Hymyilin varovasti, ja Harry vastasi ihan yhtä varoen.
"Hei."
"Siitä onkin jo aikaa," Harry sanoi.

Istuuduin hänen eteensä taas räikeänpunaisena.

"Harry..."

En tiennyt, miksi olin täällä puhumassa Harry Potterille. Pidin hänestä kyllä aivan suunnattomasti, mutten siltikään oikein ymmärtänyt tätä.

Harryn Näkökulma

Olimme molemmat hiljaa. Katseeni harhaili lattiassa, vaikka olisin halunnut nähdä Dracon silmät.

"Harry..."
"Mitä?" Kysyin typerästi, kuin olisin vasta herännyt unesta. Hänen äänensä teki tunnelmasta liian epärealistisen, ihanuudellaan.
"Rakastan sinua."

En tiennyt, kumpi sen sanoi, mutta tässä sitä nyt ollaan. Pettämässä Ginnyä.

Hetki-

Ginny? Apua. Mitä minun pitää tehdä?

En ehtinyt päättää, koska Draco teki sen minun puolestani: hän kumartui pöydän ylle, ja hänen ylivetelä paitansa laihuudesta johtuen kaatoi molemmat kermakaljat kumoon.

Hän sulki silmänsä, raotti huuliaan joita himoitsin hirveästi. Minäkin kumarruin eteenpäin, tekemään alkeen minun ja Dracon ensisuudelmalle.

Dracon huulet olivat halkeilleet vähäisestä rasvauksesta, mutta silti ne olivat ihanan pehmeät ja maistuivat ihan yhtä ihanalle.

Se kesti kauan. Äkkiä vetäisimme happea ottaaksemme uusinnan. Dracon pitkien alaripsien päällä oli kyyneliä. Hän jotenkin kummallisesti hyppäsi pöydän yli syliini, hieroen itseään minua vasten.

Olin yhtä innokas, mutten halunnut näyttää sitä. Annoin vain Dracon tehdä mitä mieli.

Nostin Dracon syliini, jotta Draco lakkaisi leikkimästä että olin hänen pyyhkeensä.

Draco nosti kätensä harteilleni, ja nousin ylös penkiltä niin, että suurin osa baarissa olijoista käänsi katseensa meihin.

Dracon kieli pääsi ensin hänen omien huuliensa raosta, ja sitten puski reittinsä suuhuni.

Vedin taas henkeä ja päästin Dracon alas, ja hän jatkoi hieromista siitä mihin oli jäänyt.

"Draco... riittää. Mennään."

Mihin menisimme? Vai menisimmekö yhdessä mihinkään? Menisikö hän omaan kotiinsa ja minä Weasleyille?

En tiennyt.

//403 sanaa

always together[] drarry lovestoryWhere stories live. Discover now