always together[] drarry lovestory

8.

Dracon näkökulma:

Aamulla mistään ei oikein tullut mitään. En osannut kääntää hanaa lämpimälle suihkussa, hammasharja tökkäsi suupieleen, vaatteet menivät väärin päin eikä juustoa saatu kunnolla leikattua. Kaikki johtui siitä, että mielessäni oli vain hän.

Miten, kysyn vain, miten jonkun silmät voivat loistaa sillä tavalla? Niin kauniisti?
Ja miten jonkun tukka
voi olla niin sysimusta? Niin pehmeä, että on vaikea olla koskematta siihen?

Aamupalakin meni ohi suun, kun mietin Harryn kasvojen pienimpiäkin yksityiskohtia. Yksi hänen silmäripsistään, yksi hänen hirmu pitkistä silmäripsistään osoitti aivan eriin suuntaan kuin muut. Silmälasit olivat vinossa, posket punaiset...

"Draco, kumpa osaisit edes syödä. Niin kuin et jo muutenkin olisi tuollainen... Epäkunnioitettava."

Mulkaisin isää pahasti ja heitin häntä sämpylänpalasella, minkä hän sukkelasti torjui kilpiloitsulla.

Menin yläkertaan. Siellä heittäydyin sängylleni ja ajattelin taas...

Upposin ajatuksiin...

Ja oli kuin taas olisin tuntenut Harryn suudelman huulillani...

Harryn näkökulma:

"Tuota, Harry?" rouva Weasley kysyi seuraavana aamuna ruokapöydässä.

Hymähdin osoittaakseni, että olin kuullut.
"Ei sillä, että olisi kiire... Mutta milloin sinä aijot, tuota, muuttaa, ja minne...?"

Katselin Mollyn huolestuneita kasvoja, ja vastasin sitten.
"Lähden tänään katsomaan yhtä taloa, vastasin ja haukkasin leipää."

"Joo, aivan," Molly sanoi ja poistui äkkiä huoneesta.

Tosiaan, aamupalan jälkeen vedin viitan ylleni ja taikasauvan käteeni. Sitten otin kukkapurkista hyppysellisen hormipulveria, heitin sen tuleen milloin sen liekit muuttuivat smaragdinvihreiksi, astuin siihen ja sanoin selkeästi osoitteen.

Huimauksen loputtua yskin ja astuin pois takasta. Olohuoneessa, pöydän ääressä istui noin 70-vuotias noita, arvattavasti Brita Rosewood, ja hänen nimeäänkin seuraavaksi kysyin.

"Voi, olenhan minä! Ja sinä olit kai Harry Potter. Tämä on kunnia. Pöllösi saapui vasta, sillä oli kai mutkia matkassa, sillä tämä tuli vasta nyt... Ja koska se tuli vasta nyt niin aloitin juuri lukemaan sitä..."

En jaksanut kuunnella vanhan naisen jaaritteluja vaan katselin ympärilleni. Tavaraa oli kaikkialla, minkä väristä tahansa... En koskaan osaisi kuvitella asuvani siinä talossa, mutta ei kai sillä hirveästi väliä ollut... mutta kunhan se kelpaisi Gin-

Mutta sitten muistin pettäneeni Ginnyä edellis iltana oikein olan takaa. Minun täytyi tavata Ginny... Oli pakko kertoa tälle ainakin osa totuudesta... En voisi jättää häntä tiedottomaksi sillä välin kun kuhertelisin Dracon kanssa - mitä jos-

Vaikka päätöshän oli kokonaan minun. Eihän se kuulunut sen enempää Dracolle kuin Ginnyllekään.

Noita keskeytti jaarituksensa ja katsoi minua huolestuneena.
"Mikä on?"

"Ei - ei mikään. No niin, saisinko nyt katsoa tätä taloa... Siksihän tänne on tultu..."

Brita nousi ylös ja käveli hatarasti perässäni aika suureen oleskelutilaan, jossa oli hirveän vanhan näköinen sohva sekä hylly täynnä posliiniastioita. Se näytti kivalta isoine ikkunoineen ja hyllyineen. Se yhdistyi isolla kaariovella keittiöön, joka poikkesi valtavasti olohuoneen vaaleista sävyistä.

Makuuhuoneessa oli valkolakanainen parisänky, ikkuna, pukeutumispöytä ja kuvauksessa mainittu varasto. Lisäksi talossa oli aika iso kylpyhuone, johon kuului vessanpönttö, peilikaappi ja allas.

Pienestä eteisestä ovi avautui kauniille pihamaalle, jossa ruusupuskat ympäröivät taloa, ja nurmella kasvoi suuri tammi.

Ja näitä kaikkia katsellessani olin päättänyt ostaa talon.

Tökkäsin kaljuunat vanhan naisen käteen.
"Siinä."

"Mutta - herttinen! Luulin että olisit jäänyt velkaan! Miten sinä... Miten sinulla... Oli noin paljon rahaa?"

"Se jääköön arvoitukseksi."

Naiselta ei kestänyt kuin taikasauvan heilautus, kun hänellä oli jo matkalaukut täytettynä.

"Ai, lähdetkö sinä jo nyt?" kysyin hämmentyneenä.

"Kyllä, maksoit talosi ja minulle on paikka vanhainkodissa. No niin, saat pitää kalusteet sekä jääkaapissa olevat ruuat. En tarvitse niitä."

Hyvä, ei ainakaan tarvitse ihan heti lähteä kauppaan, ajattelin. Kättelin naisen kanssa ja jäin katsomaan vielä sitä tyhjää kohtaa, josta hän oli ilmiintynyt pois.