always together[] drarry lovestory

7.

Dracon näkökulma:

Olin edelleen kyynelistä märkä. Oli ollut ihana olla Harryn luona, oli ollut ihana suudella Harrya. Mutta minun osaltani tuo oli jo liian rajua ensisuudelmaksi.

"Minne?" Kysyin, ja lopetin suudelman.
"Vaikka kävelemään vain."

Minulle kelpasi vaikka Azkaban, kunhan saisin pitää Harryn luonani.
"Minne?"
"Kotikolon lähelle. Siellä on hyviä paikkoja, joissa olen käynyt Gin...nyn kanssa."

Vatsani muljahti ikävästi ja halasin Harrya. Astelimme pois keräten ahkerasti katseita muilta.

Harry otti käteni lujaan otteeseensa ja ilmiinnyimme jonnekin Saukkonummelle.

"Milloin sinä olet... tuota... lakannut vihaamasta minua?"kysyin hyvin epävarmasti.
"En tiedä." Harry kohautti harteitaan. "Tai sitten en edes vihannut sinua, mutta en vain osannut ajatella niitä muita tunteita."

Hetken hiljaisuus.
"Tiedätkö... ehkä me ei kuulutakaan yhteen," sanoin. Ja kun Harry katsoi minua surullisesti, täydensin: "koska minulla on paljon enemmän tunteita sinua kohtaan kuin sinulla minua."

"Ei se haittaa," Harry sanoi ja suuteli minua. Harry suuteli minua. Tämä oli uni, painajainen. Siksi se oli painajainen, että kun heräisin, itkisin poskeni ruhjeille.

Vedin Harrynkin viittani sisään piiloon. Siellä pystyin taas rauhassa kietoutua häneen, hieroa itseäni häntä vasten.

Harryn rinta oli ärsyttävän kova, eli valitsin sen ensimmäiseksi kohteeksi.
Hieroin
sitä omaan rintaani. Se tuntui niin ihanalta, että teki mieli voihkia, mutta sitä en tehnyt.

Harry tuntui räjähtävän, ei vihasta vaan kutkuttelevasta tunteesta siellä jossain.

Harryn näkökulma:

Taisi tämä ilta mennä pelkkään kuherteluun Dracon kanssa. Nostin taas hänet syliini, jotta hän lopettaisi mutta hän kiemurteli kuin käärme hieroen nyt säärillään.

"Draco... lopeta."
"Mennään kotiin."
"Draco, rakastan sinua, mutta nyt pitää jo lopettaa."

Siispä jouduin itse puuttumaan asiaan, eli nostamaan Dracon alas.
"Harry, voi ei minä RÄJÄHDÄN!"
"Äh, Draco, tiedät itsekin rajat. Voin saattaa sinut kotiin, jos käyttäydyt niin kuin kiltti pikku velho."

Draco mulkaisi minua, mutta suostui koska saattaisin hänet kotiin. Niinpä hän otti minua kädestä, minä suoritin ilmiintymisen ja niin me seisoimme yhsädessä Malfoyn kartanon edessä.

Draco halasi minua tiukasti.
" En voi uskoa, että se on todellista..." Draco mumisi.
"Niin mikä?" kysyin.

Draco ei vastannut vaan suuteli minua leukaan, mikä kutitti aika paljon.
"No niin, menehän jo," sanoin.
"Hyvä on, mutten palaa sinne sitten enää," Draco sanoi ja kääntyi.

"Mitä tarkoitat?" kysyin, mutta Draco oli jo mennyt.

"Hyvää yötä," kuiskasin, käännyin ja ilmiinnyin takaisin Weasleyn pihaan.