sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 3 -

Riko

Koulu oli viimeinkin ohi ja olin kävelemässä kotiin. Nessalla oli tenniskerho ja Jere oli jossain, joten tyydyin omaan seuraani. Kuuntelin musiikkia kännykästä.

Mietin käytävällä tapahtunutta Lukan kohtaamista. Miks olin ollu sille nii ärsyttävän kuulonen?! Potkaisin tiellä olevaa tölkkiä. Nyt se varmaa aattelee et oon joku ärsyttävä idiootti. No, sama se. Turhauduin ajatuksistani ja laitoin musiikkia kovemmalle.

Astuin kotiovesta sisään. Otin kuulokkeen pois ja kuuntelin onko kukaan tullut kotiin. Ei ketään. Menin sit suoraan omaan huoneeseen.

Laskin repun oven viereen ja heitin puhelimen sängylle. Mun huone. Mun oma pieni kaaos. Ei se oikeesti oo niin sotkunen ku tosta vois päätellä, kyl mä ainaki vielä löydän kaiken mitä tartten. Kirjoituspöytä on täynnä kaikkii papereita ja koulukirjoja. Tuoleilla on vaatekasoja ja lattialla sekalaista tavaraa. Sänky on sentään pedattu.

Istuin sängylle ja otin kitaran lattialta (kyllä, soitan kitaraa). Jos sitä edes soittamiseksi voi sanoo, oon harjotellu vasta vähän aikaa. Musiikki on kans ollu mulle semmone tärkee juttu, ja tykkään tosi paljon soittamisesta.

Jonkin ajan kuluttua havahduin siihen et mun puhelin värisi. Hugo soitti.
"Moi", vastasin.
"Moi, hei mis sä oot, eiks sun vuoro ala viideltä?" Hugo kysyi puhelimen toisessa päässä. Katoin kelloa. Ei hitto, mul on töitä tänää.
"Joo oon tulos ihan just, jos joku kysyy mis oon nii sano et tuun hammaslääkäristä."
Hugo naurahti.
"Saat kyl seuraaval kerral laittaa itelles muistutuksen."

Otin äkkiä takin ja lähdin ulos. Mun punanen pyörä oli onneks heti oven vieres ja lähin hirveellä vauhdilla pyöräilemään.

Olin töissä pienessä ruokakaupassa, sinne on joku pari kilsaa meiltä. Ryntäsin henkilökunnan tiloihin, vaihdoin nopeesti työvaatteet ja katoin kelloa.
"Huh, ehdin", ajattelin ja lähdin kaupan puolelle.

Hugo hymyili mulle kassakoneen takaa. Sillä on luonnostaan vähän oranssihtavat hiukset ja naama täynnä pisamia. Kaupassa ei ollut paljoa asiakkaita, joten menin sen luokse.
"Lupaan et näin ei käy enää", naurahdin.
"Kannattaa tosiaan laittaa vaik joku muistutus", Hugo nauroi ja jatkoi kassakoneen naputtelua.
Hugon kanssa on niin erilaista kun vaikka Nessan ja Jeren kaa. Se on vähän niinku isoveli mulle (mulla ei oo sisaruksia).

Mun vuoro loppu kahen tunnin päästä. Sanoin Hugolle heipat ja lähin kotiin. Kun pääsin kotiin, äiti oli tehny ruokaa. Noh, syötiin sit siinä ja mä menin tekee läksyjä (eli olemaan puhelimella siinä samalla).

Katoin joitai snäppistooreja ja snäppejä mitä mulle oli tullu. Näin Emilian stoorissa kuvan siitä ja Lukasta. Jäin kattomaan kuvaa.

"Miks mua on alkanu ihan hirveesti kiinnostaa mitä toi tekee, enhän mä ees tunne sitä mitenkää", tuhahdin ja jatkoin läksyjä.

En vain saanut niitä kirkkaansinisiä silmiä pois mielestäni.

Hyvää uutta vuotta 2020! Mul on tähän tarinaan tosi paljon ideoita, mutta haluun tän etenevän sopivan hitaasti ettei kaikki selvii liian nopeasti!

Nauttikaa tästä vuodesta ja tästä tarinasta! <3