sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 7 -

Luka

Sinä päivänä olin jääny kotiin koulusta sen takia kun ei vaan yhtään huvittanut mennä. Mulla olis muutenki ollu vaa kaks tuntii nii sil ei ollu sillee välii.

Mulla oli tosi tylsää enkä oikee tienny miten voisin kuluttaa aikaa. En tiiä miks mut mun teki mieli puhuu Rikon kanssa.

Epäröin hetken ennen kuin laitoin sille viestiä...

Riko

Puhelin värähti taskussa. Oltiin kävelemässä Jeren kanssa musiikin tunnille, sillä se oli alkamassa parin minan päästä. Otin puhelimen taskusta ja yllätyin että viesti oli Lukalta.

Luka
- Haluisitsä nähä koulun jälkeen? :)

Ajattelin ensin et viesti oli joku pila, mut uskoin et se oli tosissaan.

Minä
- Onks sul joku perusteltava syy? Vai eikö sulla oo muita kavereita😂

Luka
- Voisit auttaa mua koulujutuis, oot ainaki parempi kun mä😫

Minä
- Voisit olla parempi jos sua joskus koulussaki näkis🤔

Luka
- Ei natsannu tänää😝
- Mut kuitenki pliis tuu

Minä
- Enhän mä ees tiiä mis sä asut??

Luka
- Mä laitan sulle mun osoitteen😉

Tyrskähdin silmänvinkkausemojille. Mikä sekin oli olevinaan? Pudistin päätäni vaikka eihän se sitä nähny.

Minä
- Okei voitit. Tuun tunnin päästä.😴

Luka
- Jees👌🏻👌🏻

"Kenelle sä viestittelt noin innokkaasti?" Jere kysy ja yritti ottaa mun puhelimen.
Salamannopeasti suljin näytön ettei se saa sitä auki. Se tökkäs mua käsivarteen.

Kuitenkin musaopettaja näki tilanteen ja takavarikoi mun puhelimen (tunti oli siis jo alkanut). Hienoo. Jere näytti kieltä.

Koulun jälkeen katoin Lukan viestin mis oli sen osoite. Mihin mä taas oon joutunu, ajattelin.
En kehdannut sanoo Jerelle ja Nessalle mihin oon menossa, mut onneks tällä kertaa kumpikaan ei lähteny samaa reittiä mun kaa. Äitillekin laitoin viestiä että meen kaverille ettei se ihmettele mihin oon hävinny.

Yllätyksekseni Luka asui aika lähellä omaa kotiani. Välimatkaa ei ollut kun joku vähän alle kilsa.

Seisoin valkoisen talon ulko-ovella. Mua jotenki hermostutti koputtaa oveen mutta tein sen siinä kummempia miettimättä.
Ei kulunut kuin hetki kun Luka tuli jo avaamaan oven. Sillä oli musta bändi t-paita ja mustat farkut. Päässä sillä oli musta pipo. Se hymyili.
"Moi", sanoin vähän ujostellen(Argh miks oon tämmönen).
"Moikka riikinkukko", se sanoi ja virnisti. Pyöritin silmiäni.
"Tule sisälle."

Kävelin ovesta sisään. Talo näytti perus siistiltä ja aika arkiselta, niin kuin odotin. Siinä katseltuani ympärille Luka sanoi:
"Mennäänks mun huoneeseen sit?"
Nyökkäsin pienesti ja seurasin sitä yläkertaan.

Lukan huoneen ovessa oli varoituskolmio ja keep out-teippiä.
"Tää on sit aika sotkunen", se sano ja avas oven.
Huone oli aika iso ja, no, aika musta.
Sänky oli ainakin yritetty pedata, ja vaatekasoja oli siirrelty pois tieltä. Seinällä oli suuri merirosvolippu. Huone oli niin Lukan näköinen että hymyilytti. Se katto mua vähän oudosti, mutta antoi asian olla.

"Noni elikkä missä aineessa tarttet apua?" kysyin ja istahdin sängyn reunalle.
"Tän kanssa", se sano ja ojens mulle jotakin.

Mustan hiusvärin.

Funtsin siinä hetken jotakin jonka jälkeen katoin Lukaa kulmat koholla. Se vaa hymyili mulle takasin.
"Siis halusitko sä mut tänne värjäämään sun hiuksia?" kysyin ja se virnisti ja nyökkäsi.
"Kerta osaat homman nii olit paras vaihtoehto tähän, piti keksii vaa joku keino saada sut tänne", se sano ja laitto mun repun sivuun.
"En oikeesti usko että oon tässä tilanteessa", naurahdin ja facepalmasin.
"Ookoo, värjätään sit sun hiukset. Mut ekana sun kantsii vaihtaa joku ei niin tärkee paita. Ja mä haluun essun ja käsineet."

Luka totteli käskyä ja haki mulle keittiöstä essun ja kumihanskat. Se tietenkin alko vaihtamaan paitaa siinä mun edessä ja mun oli pakko lähtee jo kylppäriin sillä en kehdannut olla samassa huoneessa sillon. Mun posket oli varmaan ihan tomaatinpunaset.

Kohta se jo tuli perässä ja istu mun eteen valmiiksi laitetulle tuolille.
Se otti pipon pois ja suki hiuksiaan.

Mua alko naurattaa ihan sikana.
"Mikä ny noin naurattaa?" se kysy ja katto mua hämmentyneenä.
"Ootko-ootko sä.." yritin sanoa naurun keskeltä.
"Ootko sä oikeesti blondi??" nauraa räkätin (rauhotu jo).
"No oon ja sen takii pitää värjätä juurikasvu pois", se sano vähän nolostuen. Mä vaa jatkoin nauramista.
Lopulta rauhoituin ja kyllä Luka näytti kans ihan huvittuneelta tilanteesta.

Loppujen lopuksi sain värjättyä sen hiukset, sen tartti enää mennä pesemään ja sit kuivata ne.
Sillä aikaa kun se oli suihkussa mä istuin sen sängyllä ja selasin puhelinta. Jonkin ajan kuluttua huoneeseen tuli kissa ja se hyppäs suoraan mun syliin. Silitin sitä siinä hetken kunnes Luka tuli suihkusta.

"Voitsä kuivata mun hiukset?" se kysy ja huokaisin, nousin ja menin sen kaa kylppäriin. Kuivattiin sen hiukset ja olin oikein tyytyväinen hiusten lopputulokseen. Luka haroi hiuksiaan ja hymyili.
"Kiitti!"

Mentiin istumaan sen sängylle ja puhuttiin siinä vähän kaikkea. Löydettiin joku 100 kysymystä tyyppinen visa ja kyseltiin kysymyksiä toisiltamme.

"Okei. Kuuluuko ananas pitsaan?" se kysyi.
"No totta hitossa kuuluu", sanoin.
"Jos vastaat ite jotain muuta nii en tunne sua enää."
"Kuuluu se, älä ny ala tommossii puhumaan!" se nauroi ja sotki mun hiuksia. Tein kostoksi samalla tavalla sille.

"Okei tää on vika: Näetkö itsesi mieluummin tytön vai pojan kanssa?"
Olin hetken hiljaa, katoin toiseen suuntaan ja vastasin:
".. Pojan."

Tunsin kun mun posket oli taas ihan tulipunaset.
Tunsin myös et Luka katto mua.
"..En tiennykkää et tykkäät pojista", se sano vähän ajan päästä.
"Mm, en oo oikee puhunu siitä kenellekkää", vastasin ja uskaltauduin kattoo sitä silmiin. Huomasin et sen katse katto mua jotenki eri tavalla kuin ennen. Ei kuitenkaan mitenkää negatiivisemmin, ehkä ymmärtäväisemmin.

"Oon ollu yhes suhteessa tytön kaa ku en ollu varma oonko varmasti homo. Kuitenkin suhteen jatkuessa se alko tuntumaan vaan enemmän ja enemmän väärältä."
Luka kuunteli, katto mua ja nyökkäili.
"Mä- en oo puhunu tästä kenellekään", kuiskasin ja vaihdoin asentoa.
"Oon kyl varma et Nessa ja Jere on arvannu sen mut ei oo tullu puheeksi."

Oltiin siinä hetki hiljaa kunnes Luka rikkoi sen.
"En mäkää oo kertonut kellekkää et oon ollu myös poikien kaa. Taino Dani on ainoo kuka tietää mut se onki luottotyyppi. Liian moni olettaa et tykkään vaa tytöistä ja se välil ärsyttää. Ennakko-oletukset siis."

Nyökkään ja vähän hymyilen sille.

"Sori toi kysymys, tää tunnelma on aika mennyttä", se sanoi ja katto mua vähän katuen.
"Ei mitään oon ihan fine, oli hyvä purkaa vähän ajatuksia", sanoin nopeesti ettei se luullu et pahoitin mieleni.

Se huokas helpotuksesta ja hymyili taas.

Henkäisin syvään ja sanoin jotain mikä muutti mun elämän kokonaan.

***

Nyt tulikin aikamoisen pitkä luku! Nauttikaa<3
Yritän mahdollisimman nopeasti kirjoittaa lisää ettei jää liian cliffhangeriin kohtaan!
Kiitos niin paljon kaikille lukijoille❤️Love u!