sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 6 -

Luka

Istuin Danin ja Topiaksen kanssa maanantaiaamuna koulun takana vakkaripaikallamme. Mulla oli seuraavaks hyppytunti ja mietin mitä oikeen tekisin.

Näin Rikon menevän ohitse ja en voinut kääntää katsettani siitä. Sillä oli harmaa huppari, mustat farkut ja mustat converset. Se meni sen tytön, olikohan sen nimi Nessa, kanssa sisälle. Mun piti äkkiä ottaa puhelin ja kattoo jotain snäppejä sen takii ettei pojat huomannu et katoin niitä äsken.
Ne onneks vaa puhu eilisestä jalkapallopelistä, ja liityin keskusteluun mukaan.

Kuitenkin poikien seuraava tunti alko hetken kuluttua ja mä jäin yksin istumaan ulos. Muistin siinä poltellessani että mullahan oli ruotsin läksyt tekemättä. Vittu. Päätin lähteä koulun kirjastoon tekemään läksyt.

Siellä ei ollu paljoo tyyppejä joten sain istuu rauhassa. Otin repusta ruotsin kirjan, vihkon ja pohjalta löysin jonkun kynän.
Katsoin meille annettuja tehtäviä, tietenkin niitä oli ihan sikana. Turhautuneena aloitin niiden tekemisen.

Meni ehkä joku kymmenen minuuttia kunnes havahduin ääneen.
"Oho, harvinaista nähä sut täällä."
Kohotin katseeni ja näin edessäni Rikon. Sillä oli joku kirja kädessä ja se katto mua suoraan silmiin. Haroin hiuksia ja yritin keksiä jotain vastattavaa.
"Mul on hypäri", vastasin nopeesti.
"Voinks mä istuu tähän?" Riko kysyi ja istui mua vastapäätä ennen kuin ees ehin vastata.

Katoin kirjastoa. Siellä olis ollu vaikka kuinka monta tyhjää pöytää mut se päätti tulla mun luo. Se kuitenkin jollain tapaa ilahdutti mua, enkä tiiä miksi.

"Suahan vois sanoo lukutoukaks ku oot alkanu iha kirjastoonki tulemaan", Riko naurahti ja otti repustaan kirjoja.
Mietin hetken aikaa jotakin yhtä sarkastista Rikosta kunnes keksin:
"No sua vois sanoo riikinkukoks ku pukeudut aina nii värikkäästi", vastasin ja me molemmat vain naurettiin.

Ei olla puhuttu sen kaa paljoakaan ennen tätä, mut musta alkaa jo tuntuu et ollaan kavereita. En tiiä mitä se ajattelee, mut toivon et seki haluis tutustuu muhun.

"Mitä läksyi sul on täl kertaa tekemättä?" Riko kysyi.
"Ruotsi", vastasin.
"Saisko sulta yhtään helppii?"
"Älä ees kysy, oon ihan paska ruotsissa", se vastas ja virnisti.

Huomasin et Rikon kädet oli jännän väriset. Kysyin asiasta.
"Ai tää, ei se oo mitää. Äiti vaa halus apuu sen hiusten värjäämisessä eikä tää väri lähteny käsistä kauheen hyvin pois", se vastas.
"Osaatsä värjätä hiuksia?" kysyin ja se nyökkäsi.

Siinä jotain vielä juteltiin ja tehtiin läksyjä. Tunti loppui turhankin nopeasti ja Rikon piti lähteä.
Meillä oli vielä matikkaa iltapäivällä, joten me nähään vielä.

Se heilautti kättään ja virnisti mulle.
"Nähään sit, lukutoukka", se sanoi.

"Näkyillään, riikinkukko", vastasin huvittuneena.

Rikon lähdettyä otin puhelimeni ja menin Instragramiin. Selailin siinä hetken aikaa muiden postaamia kuvia, ja ihan sattumalta jonkun kuvassa oli myös Riko ja se oli tägätty siihen. Mietin hetken aikaa kunnes painoin "seuraa" - nappia.

Hymyilin sen profiilikuvalle.

***

Vihdoin ja viimein uutta osaa! Odotuksenne on palkittu(hehe)!
Toivottavasti edelleen tykkäätte lukea tätä, ja kiitos ihan hirveästi lukukerroista! Ootte parhaita<3