sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 9 -

Riko

Heräsin imurin ääneen. Äiti oli näköjään päättänyt aloittaa sunnuntain siivoamalla.

Nousin ylös ja hieroin kasvojani. Aurinko oli jo korkealla vaikka tuntui siltä että olin mennyt juuri äsken vasta nukkumaan. Herätyskello näytti yhtätoista.

Otin puhelimen laturista ja yllätyksekseni olin saanut monta viestiä Jereltä.

Jere:
Mihin sä oikeen lähit!?!??! Bileet on vasta alussaahahbkfkf

Tuon tyylisiä oli noin kymmenen kappaletta. Tekstasin takaisin etten jaksanut olla kauempaa kuin pari tuntia.

Venyteltyäni suuntasin kohti kylppäriä. Peilistä katsoi takaisin erikoisen pirteä poika, jolla oli sotkuiset hiukset, kuitenkin väsyneet kasvot ja..

Kaulassa oli haaleanvioletti läiskä. Eikä mikään pieni sellainen. Viimeöiset tapahtumat palasivat mieleeni ja se sai mut tietenkin punastumaan ihan tomaatiksi.

Otin lavuaarin reunasta tukea jotten kaatuisi. Se oli ihan totta. Mä oikeasti olin ollu Lukan kanssa..! Ei hyvää päivää. Se sai minut nauramaan.

Mutta fritsu pitäisi peittää. Onnekseni löysin mustan poolokauluksisen paidan, jonka laitoin päälle. Katsoin edelleen kuvaani peilistä. Kosketin huuliani, mikä sai koko kehoni värisemään. Hymyilin ja lähdin kylppäristä.

Äiti oli lopettanut imuroimisen joten huikkasin sille että lähden töihin. Nyt varmaa mietitte et kuka valopää lähtee sunnuntaina bileiden jälkeen töihin. Ei mulla muuten olis työvuoroa, mutta yks työntekijä oli kipeenä nii piti mennä tuuraamaan.

Astuin työntekijöiden puolelle ja ilokseni Hugolla oli samaan aikaan myös työvuoro. Vaihdettiin nopeasti kuulumiset ja mentiin kaupan puolelle.

"Mites sulla ja sun poikaystävällä menee?" Hugo kysyi.
"Se ei oo mun poikaystävä. Kai", vastasin sille. Se katto mua just semmosella "aijjaa vai"- ilmeellä mikä sai meidät molemmat nauramaan.
Olin kertonut Hugolle Lukasta, sille on helppo puhuu semmosista asioista kun se on vähän vanhempi. Jere pillastuis varmaan heti ja en oo varma ymmärtäiskö Nessakaan. Kaikki oli nyt niin monimutkaista.

Kassalle alkoi kuitenkin tulemaan ihmisiä, joten jouduimme lopettamaan keskustelun. Hugo meni hyllyttämään muropaketteja.

"Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!" sanoin lähtevälle asiakkaalle ja jatkoin seuraavalle:
"Hei!"
Asiakas laski Red Bullin tiskille. Nostin katseeni ja tajusin Lukan seisovan edessäni. Vain sen kasvojen näkeminen sai mussa aikaan kylmiä väreitä. Se hymyili.
"Hei vaan", se vastasi. Hymyilin nolosti takaisin. Poskia kuumotti.

Otin tölkistä viivakoodin ja näppäilin kassakonetta. Kädet tärisi hieman. Miks mua jännitti tää tilanne niin hirveesti? Mähän tykkään tosta tyypistä ihan sikana. En tiiä. Aikookohan se puhuu mitää eilisestä? Ei hyvää päivää.

"Se tekee euro kahdeksankymmentä", sanoin ja Luka antoi mulle rahan kasana kolikoita. Meidän sormet koski hiukan toisiinsa mikä sai mut varmaan taas punaisemmaks.
"Se on tasaraha. Laskin valmiiks", se sanoi.
"En usko, pakko tarkistaa vielä", sanoin kiusallani. Huomasin et Lukaa se vaan huvitti. Se kohotti toista kulmaansa.
"Ai enkö oo tarpeeks hyvä matikas et osaisin rahoja laskee?" se heitti läpällä.
"Oot kopsannu mult läksyt nii monta kertaa etten voi olla varma asiasta", vastasin ja se naurahti.

Niin kuin todennäköistä oli, se oli tasaraha. Tulostin kuitin ja annoin sen Lukalle. Se kuitenkin otti mun koko kädestä kiinni ja veti mut vähän lähemmäs sitä.
"Mul olis sulle vähän kerrottavaa", se aloitti. Hädin tuskin sain hengitettyä kun olin niin lähellä sen kasvoja.

"Mäkin tykkään susta. Mun on vaa tehtävä ensiks yks juttu", se kuiskas.

Mun sydän hakkas taas korvissa asti. Eli onks nää tunteet molemmin puoleisia? ajattelin. Katsoin Lukan vaaleansinisiä silmiä. Ne oli niin lumoavat.
"Riko sano sille sun poikaystävälle et ei saa häiritä sua työajalla", Hugo huudahti hyllyjen välistä. Olisin voinut kaivautua maan alle.

Luka naurahti, nappasi kuitin ja Red Bullinsa. Se hymyili mulle ja heilautti kättään ennen kuin käänsi selkänsä ja lähti. Hymyilin sen perään.
"Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!" sanoin.

-

Parin tunnin päästä työt jo loppuivatkin. Sanoin takahuoneessa Hugolle heipat ja lähdin ulos kaupasta.

En tullut pyörällä, sillä lähtiessä ei ollut niin kova kiire. Ja onhan se kiva välillä myös mennä kävellen.

Kello oli jotain lähemmäs neljää iltapäivällä. Aurinko paistoi vielä, mutta parin tunnin päästä olisi jo paljon pimeämpää. Taivas oli jo vaihtumassa oranssiin väriin. Otin siitä kuvan snäppiin.

Kävelin siinä vielä jonkin aikaa ja hyräilin korvamadoksi jäänyttä biisiä. Ohitin läheisen puiston jossa oli joitain tyyppejä meidän koulusta. Yks niistä käveli mua kohti.

Henkilön lähestyessä tajusin kuka se oli. Punaiset hiukset, tutuksi tulleet kasvot. Se oli Emilia.

"Etkö sää ookkin Riko?" Se kysyi heti kun pääs mun luo.
"Joo oonhan mä", vastasin.
En ollu ennen puhunu Emilialle, lähinnä sen takia että se oli aika suosittu ja se seurusteli viel vähän aikaa sitten Lukan kanssa mikä ärsytti.

Kaikki ties et ne oli eronnu ja Emilia oli ollu monen pojan kaa sen jälkeen. Tais olla nyttenki siellä puistossa, sillä siellä oli joku vähän vanhemman näkönen poika joka mulkoili mua siihen sävyyn.

Mua rehellisesti vähän pelotti mitä Emilia tulis sanomaan. Se on vähän sen tyylinen että se saa kaiken tahtomansa läpi. Varsinki jos se ottaa Lukan puheeksi nii oon aika heikoilla jäillä.

"Sä oot ollu lähiaikoina aika paljon Lukan kanssa, vai mitä?" Se aloitti.
Osui ja upposi, ajattelin. Se tietää. Tietääköhän muutkin?

"No joo, ollaan tutustuttu tässä", vastasin ihan kuin se ei olis mitenkää ihmeellistä.
Lukuun ottamatta se että oon pussailu sen kanssa ja mul on kaulassa ihan jäätävän kokonen fritsu mut ei, ei mitää sen kummempaa, ajattelin.

Emilia katto mua sen näkösenä et sitä ei kiinnostais yhtään puhua mulle. Näin kuitenkin sen katseesta et se aikoi kyl vielä sanoo jotain mikä sais mut tolaltani.

Se siinä hetken mietiskeli ja pyöritteli hiussuortuvaa sormissaan. Sit se jatkoi:
"Luka tekee sulle varmaan ihan samalla lailla kun kaikille muillekin sen suhteille. Ensin esittää olevansa niin rakastunut mut sit se kyllästyy ja jättää sut."

Pyöritin silmiäni. Tiesin et jotain ton tapasta oli luvassa. Olin tietoinen siitä että Lukalla on ollu monia suhteita. Emilia ei kuitenkaan tienny Lukaa tarpeeks hyvin. Se ei tiiä mitään siitä. Ja se sai mut vähän turhautumaan.

"Niin saattaa ollakin. Se ihan hyvin vois vaan antaa olla kunnes kyllästyy muhun", aloitin.
"Mut mä tiedän et se ei tee sitä. Ja sä et tunne sitä kauheen hyvin jos ajattelet siitä tollee", sanoin ja henkäisin.

Emilia näytti tosi tuohtuneelta eikä näyttänyt keksivän mitään vastaan sanottavaa. Se vaan tuhahti.
"Omapa on kärsimykses sit", se sanoi nopeasti, käänsi selkänsä ja käveli takaisin puistoon.

Mun kädet tärisi hieman, sillä en ollu oikeen ennen sanonu kenellekään vastaan.

En oikeen tiiä olinko nyt ns. "voittanut" vai mitä, oli jännä fiilis.
Jotenkin takaraivossa oli silti tosi outo ajatus, mikä sai mut kauhistumaan.

"Entä jos se oikeesti ei rakastakaan mua?"

***

VIHDOIN! Sain kirjoitettua lisää tätä :D oon nii iloinen nyt!

Ihan ekana: kiitos ihan SIKANA lukukerroista, ekalla osalla on jo yli 100 kertaa ja yhteensä yli 500. Siis mitä ihmettä!!! Ootte ihania!! ❤️ Kiitos ihan hirveesti!

Ja toiseksi: Kohta alkaa taas tulemaan hirveesti kouluhommia joten en oo yhtään varma millon saan kirjoitettua taas seuraavan kerran :(
Kiitos kun ootte ollu tosi kärsivällisiä mun niin satunnaisten julkaisujen kanssa <3
Kiitos vielä kerran, ja nauttikaa tarinasta❤️