sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 11 -

Luka

Avasin silmäni ja kohtasin ensimmäisenä Rikon nukkuvat kasvot. Onko maailmassa mitään suloisempaa..!! Olin pakahtua onnesta enkä voinut kuin hymyillä.

Rikon keho vasten omaani oli lämmin, ja mulla oli niin turvallinen olo sen lähellä. Silitin hellästi sen tummanruskeita hiuksia ja olisin halunnut ajan pysähtyvän siihen paikkaan.

Hetken kuluttua Riko avasi silmänsä. Tummanvihreät silmät kimaltelivat ja ne olivat kauniimmat kuin koskaan.
"Huomenta", se sanoi hymyillen.
"Huomenta", vastasin takaisin.

"En ookkaa sitä ennen sulle sanonu", virnistin.
"Ei sitä oo kyl ennen tultu nukuttuu sun kanssa", Riko naurahti. Se kietoi kätensä mun ympärille ja halas mua.
"Voidaanko jäädä tähän ainiaaksi?" Se kysyi. Sen jokainen sana oli kuin hunajaa mun korville, voisin kuunnella sen puhetta aina.
"Jäädään vaan", sanoin ja pidin häntä tiukasti itseäni vasten ja lupasin koskaan olla irrottamatta.

Riko

En enää osaa erottaa oikeaa väärästä. Kaikki mitä en koskaan kuvitellut tapahtuvan on tapahtunut. Onko tämä kaikki oikeasti todellista?

Vieressäni makaa kerta kaikkiaan maailman ihanin poika joka on luvannut olla kanssani ikuisesti? En olisi koskaan voinut kuvitella että saisin jotakin näin arvokasta elämääni.

-

Siinä sängyssä sitten hetki halailtiin ja muhinoitiin kunnes nälkä yllätti.
"Onks sun porukat kotona?" Luka kysyi samalla kun veti mustaa t-paitaansa päälleen.

"Ei oo, äiti sano et on koko viikonlopun töissä ja et se yöpyy muualla. Sun ajoitukses oli siis aika oikee tämmöselle", vastasin naurahtaen.
Käskin kuitenkin varmuuden vuoksi Lukan pysyä mun huoneessa siihen asti kunnes tarkistan että onko äiti varmasti muualla.

Talo näytti vihreää valoa eli olimme siellä kahdestaan. Keräsin keittiössä aamiaistarjottimelle kuumia paahtoleipiä, viinirypäleitä ja appelsiinimehua. Keitin myös kahvia ja otin kaapista parit suklaapatukat.

Palattuani huoneeseeni Luka oli jo pukeissa ja se istui mun sängyllä ja näpräs puhelinta. Huomattuaan mut sen suu kääntyi lempeään hymyyn. Olisin voinut heittää tarjottimen pois ja hypätä sen syliin saman tien mutta hillitsin itseni.

Laskin tarjottimen varovasti sängylle, ja aloin rakentamaan sängystä hyvää löhöilypaikkaa. Hain pari tyynyä lisää ja yhden peiton. Laitoin huoneessani olevan pienen telkkarin töpselin seinään, koska sillä voi katsoa vanhoja piirrettyjä.

Sain huoneesta aikaan mukavan laiskotteluhuoneen, ja voin jakaa sen vielä tärkeimmän ihmisen kanssa. Voi tätä onnen päivää.
Aamupäivä siinä nopeasti vierähti aamupalaa syöden ja piirrettyjä katsoen. Makasin Lukaa vasten, joka oli kiertänyt kätensä ympärilleni. Olo oli ihanan turvallinen.

Välillä koko homma meni ihan pelleilyksi, jolloin Luka kutitteli ja hukutti mut sen suudelmiin. Toinen puolisko oli sentään sen arvoista.

-

Joskus kahden aikoihin mun oli aika lähtee töihin. Luka lähti saattaa mua. En olis tietenkään halunnu kaiken sen uuden ja kivan loppuvan, mutta niin kuin se sanontakin menee, ei makeaa mahan täydeltä. Ja siinä tapauksessa Luka olisi suklaarasia.

Saavuttiin aivan liian nopeasti kaupalle, ja se alkoi harmittaa tosi paljon. Luka kietoi kätensä mun ympärille ja varvistin suutelemaan sitä. Luka nosti mut ilmaan ja kiljaisin. Se vaan nauroi ja rutisti mua tiukasti. Siitä onneks tuli parempi mieli.
"Tietääkö sun kaverit meistä?" Se kysyi.
"Mm, en oo kertonut niille viel", mumisin sen olkapäätä vasten.
"Pitää selvitellä vähän miten oikeen kertoisin."