sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 5 -

Riko

Jotenki nää viikot on mennyt niin nopeesti ettei oo ees kauheesti mitää ehtiny tapahtumaan.

Luka sai kuutosen matikan kokeesta mikä huvitti mua aika paljon. Mutta tietenkin pidin sen vain omana tietonani, enhän mä oo puhunu sille ku kaks kertaa.

Töissä on mennyt ihan mukavasti, ja oon ollu paljon Nessan ja Jeren kanssa. Tänäänkin ollaan menossa leffaan porukalla koulun jälkeen.

Ensin on kuitenkin hirveen tylsä perjantain koulupäivä. Perjantaisin ei oo yhtään kivaa ainetta, ja koulu kestää neljään asti. Ei oikeesti kukaan jaksa enää keskittyä opiskeluun kun viikonloppu on aivan kulman takana. En mä ainakaan.

Ekana aamulla oli historiaa. Tunnilla tehtiin jotai ryhmäkeskusteluja ja saatiin esseet takaisin. Sain seiska plussan, ihan hyvin siis meni. Tokalla tunnilla oli ruotsia, mitä en vain opi millään. Mitä sillä ees tehdään? En ymmärrä.

Onneks kahden tunnin jälkeen oli ruokailu, edes hetken tauko opiskelusta. Tänään oli vieläpä hernekeitto ja pannukakku-päivä, joten ruokala oli aika täynnä. Päästiin Nessan ja Jeren kanssa kuitenkin istumaan samaan pöytään.

"Ette arvaakkaan kuka on saanut tyttöystävän", Jere sanoi hyvin ylpeilevän kuuloisesti. Se suki hiuksiaan silmiltään ja hymyili puhelimensa etukameralle.
Nauroimme Nessan kanssa Jeren hölmistyneelle naamalle.
"Onko tää taas semmonen sun 'kohtalon määräämä, se oikea'?" tirskuin Nessan kanssa kovaan ääneen mikä sai Jeren suupielen hiukan nykimään.
"Joojoo hauska juttu. Mut tällä kertaa oon ihan varma!" Jere sanoi ja jatkoi:
"Kyl teidänkin olis aika ettii jotkut kivat tyypit, et voisin nauraa teillekki."
"No sitä saat kyl odottaa", naurahdin.
"Onks tää sun se oikea sit tulossa kans sinne leffaan?" Nessa kysyi.
"No totta kai on! Tykkäätte siit varmasti", Jere vastas ja hymyili puhelimelleen.
"Riko sä et sit jätä mua kolmanneks pyöräks ton ja sen kanssa", Nessa sanoi mulle ja näytin sille peukkua.

Ruokailun jälkeen oli mantsaa, jonka jälkeen oli 20 minuutin välkkä. Mun piti lähtee hakemaan musiikin luokasta mun vihkoa, minkä olin jättäny sinne edellisenä päivänä.

Lähestyessäni luokkahuonetta huomasin sen olevan auki. Pysähdyin ja tajusin jonkun soittavan hiljaa luokassa. Kävelin mahdollisimman hiljaa huoneeseen, ja yllätyksekseni siellä on sähkökitaraa soittava poika.

Mustat hiukset, mustat vaatteet, ei epäilystäkään. Lukahan se.

Se ei huomannut mua, joten kävelin hiukan lähemmäksi ja aloin ettimään mun vihkoa. Kuitenkin vahingossa jotain sähläsin ja tiputin sen maahan, joka sit havahdutti Lukan. Se käänty kattomaan mua ja koko tilanne näytti tosi tyhmälle.

"Mitä sä siinä teet?" se kysy vähän hämmentyneenä. Se laski kitaran pois ja laitto kätensä ristiin.
"Tulin hakemaan mun vihkoo jos niin paljon kiinnostaa", vastasin ja pyörittelin vihkoa käsissäni.
"Mä en tienny et sä soitat."
Luka tuhahti ja tuijotti kitaraa.
"Ei sitä kauheen moni tiiä", se sano ja yllätyksekseni kysyi:
"Soitatko sä mitään?"

Haroin hetken hiuksiani kunnes vastasin:
"Joo, mä soitan akustista kitaraa, pianoo ja viulua."
"Cool", Luka sanoi ja sen jälkeen oltiin hetki hiljaa.

"Oon kuullu semmost et sul on ihan sikana säätöä kaikkien tyttöjen kaa. Taidat tykkää niist tosi paljon ja varmaa soittelet niille kans kaikkee", sanoin vaa mitää ajattelematta. Tulipahan mieleen.

Luka tuhahti, ei kuitenkaan vihasen kuuloisesti, se jopa jatko keskustelua:
"No en ny oikeestaa kauheemmin oo soitellut muille ku itelleni. Enkä tykkää vaa tytöistä, oon bi."

Pieni puna nousi poskilleni. Luka tykkää myös pojista. Koko tämä tilanne alkoi vain tuntumaan enemmän ja enemmän epärealistiselta.

Yhtäkkiä se vaan alko nauraa ihan hirveesti. En yhtää tienny miten mun olis pitäny reagoida.

"No mikäs nyt naurattaa", kysyin ja katsoin kun Luka pyyhki silmäkulmaansa.
"No tää, koko tilanne. Yhtäkkii me kaks vaa puhutaan jotai randomii enkä mä ees tiiä kuka silleen oot", se sai sanottua naurun keskeltä. Lopulta se vihdoin rauhottu.

"No mä oon ihan vaa Riko. Perus poika ja silleen ihan tavallinen", vastasin niin kuin yleensä kun multa kysytään. Luka hymähti mun vastaukselle ja oli sanomassa jotain, mutta kello soi.
"No mun pitää mennä nyt", sanoin tosi nopeesti tajuten viettäneen aivan liikaa aikaa hakemassa vihkoa.
"Moikka Riko", Luka sano ja heilautti kättään. Hymähdin pikkuisen ennen kuin lähdin pois.

Vikalla tunnilla oli vielä matikkaa, enkä sillä hetkellä muistanut että Luka on samalla kurssilla. (Eli menin siis luokkaan ihan muina miehinä ja vasta omalla paikallani tajusin Lukan istuvan aivan vieressä lol)

Ajattelin sen olevan ihan samalla lailla kuin edellisilläkin tunneilla, puhelimella ja puhumassa Danille. Mutta tää tunti olikin erilainen.

Kun vilkaisin sen suuntaan, se oikeesti katto mua takaisin ja näytti et ihan kuin se oikeesti tunnisti kuka mä oon, ekaa kertaa ikinä. Se sai mun sydämen jättämään yhen lyönnin välistä, sen silmät oli niin kivan väriset.

Se nojautuu vähän lähemmäs ja kysy:
"Ootko sä tehny läksyjä?"
Pyöritin silmiäni huvittuneena ja annoin sille mun vihkon. Se hymyili mulle ja äkkiä kopsas tehtävät.

Kaipa perjantain tunneissa onkin jotain hyvää, ajattelin.

Nyt vähän päästään jo asiaan! Toivottavasti tykkäätte! :)
Kiitos hirveesti lukukerroista, ootte kaikki tosi ihania ja toivottavasti tykkäätte lukea tätä!! <3