sopivasti sekaisin (VALMIS✔️)

- 8 -

"Mä taidan tykätä susta."

Luka

Nuo sanat kaikuvat päässäni yhä uudelleen ja uudelleen. En vaan ymmärrä. Miten ja missä välissä? Miten en oo huomannu sitä? Vai oonko? En tiedä.

Turhauduin ajatuksistani ja käänsin kylkeä sängylläni. Riko oli lähtenyt heti sen jälkeen kun oli tuon lauseen saanut sanottua. En ollut ehtinyt vastata mitään, olin liian hämmentynyt.

En osannut odottaa sitä, että ensin hän avautuu seksuaalisesta suuntautumisestaan ja sen jälkeen kertoo pitävänsä minusta. Mutta kuitenkaan en voi kieltää tätä tunnetta mitä se sai aikaan. Tunsin olevani ehkä jopa..hieman ilahtunut?

Sydän jätti yhden lyönnin välistä kun ajattelin Rikon hymyileviä kasvoja. Kuumuus poskillani pakotti minut nousemaan ylös.

Mitä? Mistä tämä tunne on peräisin? Mikä se on? Miksi?

Siistin hiuksiani ja mietin kuinka vähän aikaa sitten Riko koski niihin. Voin yhä tuntea hänen kätensä sotkemassa hiuksiani.
Se ajatus sai minut hymyilemään.

Seuraavana päivänä en nähnyt Rikoa ollenkaan. Meillä ei ollut edes matikkaa joten en ollut varma oliko se edes koulussa. Edes sen kavereita, Nessaa ja Jereä, en nähnyt missään.

Oltiin ruotsin tunnilla enkä saanut Rikoa pois mielestäni. Danin mukaan olin ihan muissa maailmoissa.

Katsoin ikkunasta ulos enkä kuunnellut opetusta. Ajatukseni eivät pystyneet olla muualla kuin Rikon luona.

Ennen seuraavaa tuntia puhuin sentään vähän Danin ja Kevinin kanssa.
"Viikonloppuna on bileet Samin luona", Dani kertoi.
"Kaikki  on menossa sinne, joten me mennään kans!"
Kevin nyökkäili ja katto mua.
"Sähän oot Luka sit tulossa myös!" Se sano ja varmisti että kuuntelin niitä.
"Joo miten vaan", vastasin nopeasti ja näpräsin puhelinta. Mulle oli se ja sama jos oli yhdet pirskeet viikonloppuna.

Loppuviikko meni tosi nopeasti. Rikoa en nähnyt kertaakaan, edes matikan tunnilla. Se ei tyyliin haluu nähdä mua ja sen takii välttelee. Mä vaan haluaisin puhuu sen kanssa.

Bilepäivä koitti. Kello oli vähän vaille kuusi, joten päätin alkaa valmistautumaan. Löysin kaapista mustan lyhythihaisen kauluspaidan jota tungin mustiin farkkuihin. Jätin sitä kuitenkin vähän roikkumaan ulkopuolelle. Ylimmän paidan napin jätin auki koska se näytti kivalle.

Sotkin vähän hiuksia ja laitoin hopeisen korun kaulaan. Katsoin itseäni peilistä ja olin ihan tyytyväinen näkemääni.

Sain Danilta viestin että ne oli alhaalla odottamassa mua. Siispä otin puhelimen ja lähdin ulos.

Saavuttiin joskus noin puoli seitsemän aikoihin Samin luo. Paikalla oli jo aika paljon väkeä ja musiikki soi kovalla. Astuttuamme sisään Dani ja Kevin heti katos jonnekkin. Mä lähdin ekana ettimään keittiöstä jotakin juotavaa.

Joku kuitenkin tarttui mua käsivarresta ja pysäytti mut. Se oli se Jenna, bilsan tunnilta. Sil oli punainen pieni toppi ja siniset farkkushortsit. Se hymyili mulle.
"Moi Luka, mietinkin jo millon tuut", se sanoi ja jäi seisomaan mun eteen.
Hymyilin nopeesti sille mut en ollu yhtään juttutuulella.
"Joo, no nyt oon täällä. Eiks sun kaverit mieti mis oot?"
Jenna pyöritti huvittuneena silmiään ja katto mua suoraan silmiin.
"Ei sil oo välii, mä halusin tulla puhuu sulle. Mä vähän mietin et haluisitsä, tehä jotakin?" Se kysy, puri huulta ja siirsi vaaleat hiuksensa pois paljaita olkapäiltään.

Joku ohikävelijä vislasi mikä sai mut vihaseks. Miks kaikki luulee et olisin koko ajan vaa iskemässä tyttöjä, kun ne koko ajan tulee mun luo?