in your wildest dreams | finnish dramione

3 - "Hengitä syvään. Sisään ja ulos." // Hermione

Suljin asunnon oven ja laitoin sen lukkoon. Valuin ovea pitkin lattialle. Hautasin kasvoni käsiini. Koko bussimatkan ajan pidättelemäni kyyneleet valuivat poskiani pitkin, leuan kautta kaulalle. Käperryin pieneen sikiöasentoon. Miksi niin hyvin alkaneen päivän piti aina loppujen lopuksi muuttua painajaiseksi?

Sattui niin hemmetisti. Tuntui kuin vuosien takainen kipu olisi yhtäkkiä tullut takaisin. Kaikki yli kymmenen vuoden aikana kokemani kipu iski suoraan minuun. Omat ajatukseni sattuivat lisäksi vielä kääntämään veistä haavassa. Olisin varmaan alkanut itkemään jo rautatieasemalla, jos olisin viitsinyt. Jo melkein puoliksi ehjä sydämeni oli murskautunut uudestaan kun Draco oli vetänyt Camillen kainaloonsa. Kun olin tajunnut, että hänellä oli lapsi jonkun toisen kanssa. Kun olin tajunnut, että hänen vaimonsa oli täydellinen. Hän oli paljon parempi kuin minä.

Rintaa kiristi, en saanut happea. Kyyneleet puskivat peräkanaa vanoina poskilleni. Pyyhkäisin kasvoni takin hihaan ja potkin korkokengät pois jaloistani. Nousin ylös nyyhkien. Haroin hiuksiani. Otin nenäliinan taskustani ja niistin siihen. Suljin silmäni.

"Hengitä syvään. Sisään ja ulos", kuiskasin hiljaa itselleni. Laahustin keittiöön ja napsautin valot päälle. Tuntui oudolta kun talossa oli aivan hiljaista. Otin kahvinkeittimestä kylmää kahvia kuppiin ja istuin keittiönpöydän ääreen sillä en millään jaksanut tehdä lämmintä kahvia. Katsoin ikkunasta ulos hiljaa.

Tarkastelin naapurustoa, joka oli hiirenhiljainen paria ihmistä lukuunottamatta. Kadulla oli kaksi nuorta, ehkä noin 19-vuotiaita. Kaksikko nauroi, halaili ja suuteli sateessa. He näyttivät uskomattoman onnellisilta. Naisella oli pitkät, ruskeat hiukset ja miehellä lyhyet, vaaleat hiukset. Katselin kaksikkoa vielä yksinäisten kyynelten vieriessä poskilleni. Hetken päästä aivoni kuitenkin tajusivat keitä he muistuttivat. Huokaisin raskaasti ja laskin katseeni kahvikuppiin muiston palatessa mieleeni.

17. lokakuuta 2000

"Draco oota!" nauroin ja pyyhin läpimärät hiukset kasvoiltani. Draco seisoi vähän matkan päässä katsoen minua nauraen. Hänen takkinsa oli aivan märkä kaatosateesta johtuen. Platinanvaaleat hiukset valuivat kasvoilla sen näköisinä, että jos niitä puristaisi, vettä valuisi litrakaupalla. Ravistin päätäni ja tallustin Dracon luokse happamana.

"Hei älä nyt", Draco naurahti ja veti minut itseensä kiinni. Hän siirsi sormillaan hiuksia kasvojeni edestä. "Me ollaan ihan likomärkiä. Varmaan sairastutaan", hymähdin. Draco katsoi minua huvittuneena. "Hermione rauhotu. Meillä on toisemme, me ollaan nuoria ja kokemattomia. Meillä on kaikki. Miten sä jaksat huolehtia tollasesta?" tämä virnisti. Kohotin kulmiani ja laskin katseeni kenkiini. "Sä tunnet mut. Mä huolehdin aina liikaa kaikesta."  Draco otti leuastani hellästi kiinni ja nosti katseeni itseensä.

"Mun mielestä se on söpöä. Mut sä voisit välillä yrittää ottaa ihan rennosti", hän hymyili ja silitti peukalollaan poskeani. Huokaisin syvään. "Mä en halua koskaan menettää sua", kuiskasin katse Dracon vaaleanharmaissa silmissä. Peukalo hipaisi pehmeästi huuliani. "Sä et tuu ikinä menettämäänkään. Me ollaan yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa. Mä lupaan", Draco henkäisi. Kädet kietoutuivat tottuneesti niskani taakse ja vetivät minut suudelmaan.

Pienen hetken jälkeen vetäydyin ottamaan happea. Nojasin otsallani Dracon otsaan ja suljin silmäni.

"Mä tunnen ne vieläkin. Melkein neljä vuotta myöhemmin", Draco kuiskasi. Avasin silmäni ja huomasin hänen katselevan minua. Rypistin otsaani.

"Mitkä?"

"Perhoset."

"Ai sun vatsassa?"

"Niin."

"No mä kyllä tunnen vielä koko eläintarhan."

Draco naurahti ja suukotti kylmää otsaani. "Niin oikeastaan mäkin."

Kävelimme katulamppujen valaisemaa katua pienelle asunnolle, jonka Draco oli muutama viikko sitten ostanut itselleen. Riisuin läpimärän takin ja laitoin sen kuivumaan naulakkoon. Draco käveli luokseni ja ojensi minulle kuivat vaatteet. Hymyilin kiitokseksi ja kävelin makuuhuoneeseen.

Suljin oven ja riisuuduin. Heitin märät vaatteet kuivumaan kaapin oven päälle. Katsoin itseäni nurkassa olevasta peilistä. Liu'utin sormiani viileällä ja kostealla iholla. Sormeni kävivät läpi solisluut, vyötärön sekä kylkiluut. Ikkunasta tuleva katulampun valo sai kehoni näyttämään luisevammalta mitä se todellisuudessa oli.

"Sä oot niin kaunis."

Huomasin vasta nyt peilin kautta Dracon, joka seisoi oven suussa katsoen minua. Vilkaisin häntä olkani ylitse kun hän tuli lähemmäs ja kietoi kätensä vyötärölleni. Värähdin kun sormet siirsivät hellästi hiukseni pois tieltä. Pehmeät huulet painoivat suudelman olkapäälleni. Sormet liukuivat vartaloani pitkin hitaasti, kuin tunnustellen ja muistellen sen jokaista tuumaa.

Käännyin ympäri ja katsoin Dracon silmiin. Liu'utin käteni hänen käsiensä kautta hiuksiin. Upotin sormeni pehmeään, vaaleaan hiuspehkoon ja painoin otsani hänen otsaansa vasten. Suljin silmäni. Hengitin syvään hänen tuoksuaan.

"Mä rakastan sua."

--------------------

lol this was short and kinda sad

anyways kommentoi ja paina votee jos tykkäsit <3